Hyppää pääsisältöön

Suomen itsenäisyysjulistus

Eduskunta hyväksyi julistuksen Suomen itsenäisyydestä 6. joulukuuta 1917. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin P. E. Svinhufvud luki itsenäisyysjulistuksen radiossa.

Kansallistunnetta rakennetaan usein johtajan sanojen kautta. Suomen itsenäisyysjulistuksen aikoinaan lukenut P. E. Svinhufvud muistetaan voimakkaana poliitikkona, joka puheillaan käytti suoraa poliittista valtaa, mutta joka yhtälailla halusi myös toimia kansankunnan arvojohtajana.

Svinhufvud peräänkuulutti kansallista yhtenäisyyttä ja pyrki vahvistamaan kansallista identiteettiä – yhteistä suomalaisuutta.

Venäjällä maaliskuussa 1917 vallan ottanut vallankumoushallitus palautti Suomelle sen perustuslailliset oikeudet. Eduskunnassa enemmistönä olleet sosialidemokraatit vaativat kuitenkin samalla sekä yhteiskunnallisia uudistuksia että Suomen täydellistä itsenäisyyttä.

Kun eduskuntatyö pääsi vihdoin käyntiin vuodesta 1914 kestäneen katkoksen jälkeen, kiisteltiin siitä, kelle ylin valta Suomessa kuului. Porvarillisten myöntyväisyysmiesten mielestä sitä käytti Venäjän väliaikainen hallitus.

Heinäkuussa sosiaalidemokraatit ja heitä tukevat porvarilliset itsenäisyysmiehet äänestivät kuitenkin voimaan valtalain. Sen mukaan korkeinta valtaa käytti eduskunta, ja vain sotilasasiat ja ulkopoliitikka kuuluisivat Venäjälle.

Kerenskin väliaikainen hallitus vastasi hajottamalla Suomen eduskunnan. Laajapohjaisen Tokoin senaatin hajottua elintarvikekriisiin sen tilalle nimitettiin puhtaasti porvarillinen senaatti.

Uusissa vaaleissa sosialidemokraatit jäivät vähemmistöön. Vallankumoukselliset mielialat levisivät vasemmistossa. Samaan aikaan bolshevikit ottivat Venäjällä vallan 7. marraskuuta.

Sosialidemokraatit siirtyivät nyt kannalle, jonka mukaan itsenäisyydestä tuli sopia Venäjän uuden hallituksen kanssa. He kannattivat kuitenkin eduskunnan 15. marraskuuta tekemää päätöstä julistautua korkeimman valtiovallan haltijaksi.

27. marraskuuta nimitettiin P. E. Svinhufvudin johtama porvarillinen senaatti, joka antoi Suomen itsenäistymisilmoituksen eduskunnalle 4. joulukuuta. Kaksi päivää myöhemmin eduskunta hyväksyi sen äänestyksessään. Sosialidemokraattien hävinneessä ehdotuksessa puollettiin itsenäisyyden toteuttamista Suomen ja Venäjän kesken tehtävällä sopimuksella.

Senaatin yllätykseksi länsimaat asettivat itsenäisyyden tunnustamisen ehdoksi, että tunnustus saataisiin ensin Neuvosto-Venäjältä. Bolshevikkihallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917, minkä jälkeen samoin tekivät useimmat länsimaat.

Nuoren kansakunnan yhteiskunnalliset ristiriidat purkautuivat sisällissodaksi vuoden 1918 alussa.

Tapio Pajusen toimittamassa Suuret puheet -sarjan jaksossa professori Matti Klinge arvioi Svinhufvudin itsenäisyysjulistusta.

Teksti: Jukka Lindfors & Tapio Pajunen

Tietolaatikko

Itsenäisyysjulistuksen teksti: Suomen Eduskunta on 15.11.1917, nojaten maan hallitusmuodon 38 §:ään, julistautunut korkeimman valtiovallan haltiaksi, sekä sittemmin asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat, että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapauden kaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana. Tämän päämäärän saavuttamiseksi tarvitaan lähinnä eräitä toimenpiteitä Eduskunnan puolelta. Suomen voimassa oleva Hallitusmuoto, joka on nykyisiin oloihin soveltumaton, vaatii täydellistä uusimista, ja siitä syystä hallitus nyt on Eduskunnan käsiteltäväksi antanut ehdotuksen Suomen hallitusmuodoksi. Katsoen siihen, että uuden hallitusmuodon pääperusteet on saatava viipymättä voimaan, on hallitus samalla antanut esityksen perustuslain säännöksiksi tästä asiasta, sekä eräitä muitakin lakiehdotuksia, jotka tarkoittavat tyydyttää kipeimmät uudistustarpeet ennen uuden hallitusmuodon aikaansaamista. Sama päämäärä vaatii myös toimenpiteitä hallituksen puolelta, hallitus on kääntyvä toisten valtojen puoleen saadakseen maamme valtiollisen itsenäisyyden kansainvälisesti tunnustetuksi. Tämä on erityisesti nykyhetkellä sitä välttämättömämpää, kun maan täydellisestä eristäytymisestä aiheutunut vakava asema, nälänhätä ja työttömyys pakottavat maan hallituksen asettumaan suoranaisiin väleihin ulkovaltojen kanssa, joiden kiireellinen apu elintarpeiden ja teollisuutta varten välttämättömäin tavarain maahantuomiseksi on meidän ainoa pelastuksemme uhkaavasta nälänhädästä ja teollisuuden pysähtymisestä. Venäjän kansa on, kukistettuansa tsaarivallan, useampia kertoja ilmoittanut aikovansa suoda Suomen kansalle sen vuosisataiseen sivistyskehitykseen perustuvan oikeuden omien kohtaloittensa määräämiseen. Ja laajalti yli sodan kaikkien kauhujen on kaikunut ääni, että yhtenä nykyisen maailmansodan tärkeimmistä päämääristä on oleva, ettei yhtäkään kansaa ole vastoin tahtoansa pakotettava olemaan toisesta riippuvaisena. Suomen kansa uskoo, että vapaa Venäjän kansa ja sen perustava kansalliskokous eivät tahdo estää Suomen pyrkimystä astua vapaiden ja riippumattomien kansojen joukkoon. Ja Suomen kansa rohkenee samalla toivoa maailman muiden kansojen tunnustavan, että Suomen kansa riippumattomana ja vapaana paraiten voi työskennellä sen tehtävän toteuttamiseksi, jonka suorittamisella se toivoo ansaitsevansa itsenäisen sijan maailman sivistyskansojen joukossa. Samalla kuin hallitus on tahtonut saattaa nämä sanat kaikkien Suomen kansalaisten tietoon, kääntyy hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut.

Finlands lantdag har den 15.11.1917 i stöd av paragraf 38 i regeringsformen förklarat sig inneha högsta makten även som sedermera för landet tillsatt en regering, vilket i sin förnämsta uppgift gjort förverkligandet och tryggandet av Finlands statliga självständighet. Finlands folk har tagit sitt öde i egna händer och de närvarande förhållandena både berättigar och förpliktar det samma. Finlands folk är djupt medvetet om att det samma kan fyllas i nationella och allmän mänskliga uppgift ändast så som fullkomligt fritt, sekelsgamla frihetslängtan bör nu uppfyllas. Finlands folk skall träda in bland övriga folk som en oavhängig nation. Uppnåendet av detta mål påkallar vissa åtgärder från lantdagens sida. Finlands gällande regeringsform, som icke är omedelbart lämpligt till närvarande förhållanden fordrar en fullständig omarbetning. Regeringen har för den skull nu till lantdagens handledning överlämnat ett förslag till regeringsform för Finland byggt på grundsatsen att Finland skall vara en oberoende republik. Regeringen har samtidigt avgivit förslag till grundlagstadgande. Regeringen skall göra en hänvändning till övriga makter för att få vårt självständighet erkännt. Detta är skärskilt i närvarande stund oundvikligt för hungerns nöd och arbetsbristen i landet tvingar regeringen att träda i förbindelse med utländska makter för att av dem få hjälp för livsmedel och för industrins behov. Ett av det pågående världskrigets viktigaste mål är att icke ett enda folk skall vara tvunget att mot sitt eget vilja stå beroende av ett annat. Det finska folket vågar tro att det fria ryska folket och dess konstituerande national församling icke skulle vilja ligga in i vägen för Finlands strävan att intaga en plats bland de fria och oavhängiga nationer.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Toini Vuoriston mittava käsikirjoitusura alkoi iltasaduista

    Vuoristo muistetaan ennen kaikkea Noita Nokinenästä.

    Kotiäiti, satukirjailija, käsikirjoittaja ja radiotoimittaja Toini Vuoriston (1919–2013) tunnetuin luomus on pippurinen Noita Nokinenä -hahmo. Radion lisäksi myös television puolella kunnostautunut käsikirjoittaja oli luomassa 1970-luvun muistetuimpia perhesarjoja.

  • Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella – vai miten se meni? Testaa, tunnetko joululauluklassikot!

    Osaatko jouluiset hitit ja laulut sanasta sanaan?

    Joululaulut – nuo ihanaiset korvamadot kaikuvat jälleen kodeissa ja kaupoissa. Joululauluilta tuskin kukaan on elämänsä aikana välttynyt, mutta osaatko Sinä ne sanasta sanaan? Valitse mielestäsi sopivin vaihtoehto täyttämään tyhjä kohta ja testaa, oletko joululaulujen lyriikkamestari! Testin jälkeen voit virittäytyä joulutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Klip-klop, klip-klop – Histamiinin joulukalenteri on pop!

    Histamiinin joulukalenteri julkaistiin vuonna 1980.

    Histamiinin joulukalenteri (1980) kertoo Histamiini-hevosen, tallitonttu Rämäkän ja noitaneiti Anelma Unelman joulunodotuksesta. Joulukuu ei ole tälle porukalle se kaikista helpoin – hurrikaani on vienyt Anelma Unelman kodin ja hänen lentopannunsa on epäkunnossa. Entä minne valo katoaa ja miten ihmeessä Rämäkkä saisi muistinsa takaisin?

  • Testaa tietämyksesi Linnan juhlista pintaa syvemmältä

    Oletko Linnan juhlien konkari vai untuvikko?

    Itsenäisyyspäivän juhlaperinne alkoi vuonna 1919 ja tie miljoonien tv-katsojien seuraamaksi kättelyohjelmaksi on ollut monivaiheinen. Mitä ensimmäisellä itsenäisyyspäivän vastaanotolla tapahtui, milloin juhlat peruttiin laman vuoksi ja kuka oli ensimmäinen rokkari Linnassa?

  • Pentti Linkola ja puoli vuosisataa radikaalia sanomaa luonnon puolesta

    Pentti Linkola havahtui luonnon tilaan jo 1950-luvulla.

    Syväekologi Pentti Linkolaa on usein nimitetty Suomen sitkeimmäksi ellei peräti ainoaksi todelliseksi toisinajattelijaksi. Tähän artikkeliin on koottu haastatteluja ja dokumentteja hänen ajattelustaan 50 vuoden ajalta ajalta. Sen ydinsanoma ei ole muuttunut: ihminen ajaa maapalloa kohti katastrofia ja loppumme on lähellä. Ilmastonmuutos on herättänyt monet miettimään tarkemmin hänen viestiään, joka ei ole kevyt eikä mukava, mutta järkyttävällä tavalla ajattomaksi osoittautunut.

  • Lied-guru Gerald Mooresta tuli myös hyvä ystävä – pianisti Meri Louhos muistelee

    Mooren kurssi Helsingissä johti Merin juontajaksi Yleen.

    Nimetön ja näkymätön vaalea pianisti oli hankkinut laajan säestysrepertuaarin, kun lehti-ilmoituksessa haettiin osallistujia kuuluisan Gerald Mooren lied-kurssille Tukholmaan. Helsingin kurssi 1968 oli kohtalokas. Se johti Meri Louhoksen radiotyöhön ja Sävel on vapaa -ohjelman suosikkijuontajaksi. Meri kertoo Gerald Mooresta vuodesta 1963 eteenpäin.

  • Konjakkia kuolevan Aarre Merikannon kanssa – pianisti Meri Louhos muistelee

    Oppilaasta Merikannon musiikin kantaesittäjäksi.

    Innokas sivuaineiden opiskelija Meri Louhos opiskeli soinnutusta Selim Palmgrenilla ja kontrapunktia Aarre Merikannolla. Myöhemmin Meri kohtasi syöpää sairastavan Merikannon kolmannen pianokonserton kantaesityksen yhteydessä, vain kuukausia ennen säveltäjän kuolemaa 1958.

  • Veli Vänä ja Veli Peltsi satuilivat radiossa lyhyitä perinnetarinoita

    Kuulemme perinteikkäitä satuja Euroopasta ja kauempaakin.

    Ylen Ykkösellä kuultiin vuonna 1992 lyhyitä sovituksia yhdysvaltalaisen Joel Chandler Harrisin luomista eläintarinoista sekä Grimmin veljesten keräämistä kansansaduista. Mahtuipa joukkoon yksi kotimainenkin perinnetarina. Satusetinä toimivat muun muassa Nalle Puhien sekä Pekka Töpöhäntien elävöittäjinäkin kunnostautuneet Matti Pellonpää ja Kari Väänänen.

  • Tilaa tiedolle ja harrastamiselle – kirjastoissa rakennetaan demokratian kivijalkaa

    1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto vie tiedon valtatielle

    Kun tv-arkiston kokoelmista etsitään ohjelmia kirjastoista, ollaan todellisen metatiedon ja metatason äärellä. Elävän arkiston koosteen kirjastoissa asuu tieto ja sivistys sekä suomalaisten yhtäläinen mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. 1970–1990-luvun ohjelmissa kirjasto on väylä tiedon valtatielle ja kirjastoauto nopea laajakaista ennen internetin valtakautta. Kirjastossa rakentuu demokratian kivijalka, ja se on myös avoin tila ajattelulle ja harrastamiselle.