1980-luvun puolivälissä väitettiin rockbändin levytyssopimuksen olevan itsestäänselvyys, mikäli se ymmärsi postittaa demokasettinsa Porista.
Porilainen rockharrastus elävöityi tavattomasti Porin elävän musiikin yhdistyksen myötä 1970-luvun lopussa.
Kaupungissa oli 80-luvun puolivälissä jo kuutisenkymmentä bändiä. Yön ja Dingon menestyksen myötä musiikki kuitenkin yhdenmukaistui.
Levy-yhtiöt etsivät Porista määrätyn kaavan mukaisia bändejä, ja myös bändit itse halusivat täyttää tietyt odotukset. Pori-ilmiön kriitikkojen mielestä ulkonäkö muuttui musiikkia olennaisemmaksi asiaksi.
80-luvun puolivälin jälkeen Pori-huuma laantui, ja satamataajamasta tuli "aavekaupunki". Monet soittajat panivat pillinsä pussiin Jussi Hakulisen ja Jarkko Even tavoin.
Teksti: Jukka Lindfors