Hyppää pääsisältöön

Lasse Pihlajamaan harmonikka venyi konserttitaiteeseen ja komiikkaan

Lasse Pihlajamaa (1916–2007) opetteli salaa itsekseen soittamaan, hioi taitojaan sirkuksessa, teki haitarista kunnioitetun konsertti-instrumentin ja kehitti siitä vieläpä istuttavan mallin. Elävä arkisto on koonnut paketin Suomen harmonikkakulttuurin uranuurtajan elämäntyöstä.

Lauri Armas Pihlajamaa syntyi 1.8.1916 Jämijärvellä köyhään suurperheeseen. Hänen monipuolista uraansa soittajana, säveltäjänä, musiikkipedagogina sekä soittimien suunnittelijana ja maahantuojana muistellaan Kari Somerjoen vuonna 1983 tekemässä radiohaastattelussa.

Lahjakas poika hankki jo kansakoululaisena elantoaan kiertelemällä kesäisin pihapelimannina ympäri eteläistä Suomea. Ensimmäisen viisirivisensä hän sai pispalalaiselta kauppiaalta – korvaukseksi siitä, että tämä murjoi juovuspäissään hänen kaksirivisensä käyttökelvottomaksi.

Koko soittotouhu alkoi, kun vanhemmat veljet hankkivat perheen mökkiin huonokuntoisen hanurin, jolla Lasse opetteli salaa soittamaan. Tästä Pihlajamaa kertoi lupsakkaan tyyliinsä Seppo Hovin tv-ohjelmassa vuonna 1989.

Pihlajamaa imi hanurioppia kiertäviltä pelimanneilta, opiskeli omatoimisesti musiikin teoriaa ja sovelsi harmonikansoittoonsa ideoita muiden instrumenttien ja musiikinlajien piiristä.

Hän kehitti taitojaan sirkus- ja tivolisoittajana ja pääsi ravintolamuusikoksi jo ennen talvisotaa. Sotavuosien viihdytyskiertueilla Pihlajamaa tutustui mm. Eugen Malmsteniin, jonka kanssa yhteistyö jatkui sodan jälkeen. Muita 1940- ja 1950-lukujen kiertuetovereita olivat Jorma Ikävalko, hanuristimestari Viljo Vesterinen ja Esa Pakarinen.

Pihlajamaa oppi jo varhain ryydittämään esityksiään huumorinumeroilla. Hänen bravuurinsa oli parodia Mustat silmät -kappaleesta, joka nähtiin myös mainitussa Seppo Hovin ohjelmassa (kohdassa 10:50).

Harmonikkavelho esitti ”rillumarei-ajan” iltamakiertueilla toki vakavampaakin ohjelmistoa. Osuvaa on, että sellaista kuultiin myös vuonna 1967, kun kupletistina tunnettu Pakarinen (itsekin kyvykäs hanuristi) kutsui vanhan kiertuekaverinsa vieraaksi Esan studio -ohjelmaansa.

Monitoiminen musiikkimies perusti 1950-luvulla nimeänsä kantavan Pihlajamaan pelimannit -yhtyeen, joka levytti useita menestyskappaleita. Monen harmonikan yhteispeliin perustuva kokoonpano kuului ns. vanhan tanssimusiikin uranuurtajiin.

Viisikymmenluvun lopulla (kyllästyttyään opetuspyyntöihin, joita kiertueiden aikana sateli) Pihlajamaa perusti harmonikkaopiston. Tunnetuimpia hänen kouluttamistaan muusikoista ovat Merja Ikkelä ja Matti Rantanen, Sibelius-akatemian ensimmäinen harmonikansoiton lehtori. Rantanen kertoo oppi-isänsä merkityksestä Seppo Hovin em. ohjelmassa. Pihlajamaa konsertoi oppilaineen myös ulkomailla.

Harmonikan kehittäjänä Pihlajamaan kummallisimpia keksintöjä ovat olleet viuluhanuri, saapashanuri ja tuolihanuri. Tätä istuttavaa mallia esitteli Hovin ohjelmassa Petri Ikkelä (kohdassa 6:54).

Petri Ikkelä esittelee Lasse Pihlajamaan suunnittelemaa hanurituolia.
Petri Ikkelä esittelee Lasse Pihlajamaan kehittämää tuolihanuria. Petri Ikkelä esittelee Lasse Pihlajamaan suunnittelemaa hanurituolia. Kuva: Yle kuvanauha Petri Ikkelä,Lasse Pihlajamaa,1989,Yle Elävä arkisto,isäntänä seppo hovi,harmonikka,keksinnöt

Pihlajamaa oli jo 1940-luvulla kehittänyt virtuoosimaisen taiteellisen harmonikkatyylin, mutta kilpailuvoitot jäivät tulematta. ”Soitin liikaa omaa musiikkia”, mies arveli syyksi Seppo Hovin haastattelussa.

Uransa aikana hän teki yli kaksisataa sävellystä. Niistä tunnetuin lienee iskelmällinen Nuoruusmuistoja, joka 1970-luvulla nousi suosioon Erkki Junkkarisen laulamana versiona.

Pihlajamaan tuotantoon kuuluu monia taiturimaisia virtuoosinumeroita kuten Sudenkorento tai jo vuonna 1945 levytetty Noiduttu hanuri. Ulkomaisista vaikutteista tärkeitä ovat olleet ranskalainen musettevalssi (Pariisi yöllä, Utupilviä) sekä argentiinalainen tango (Hanuri kertoo Argentiinasta). Kaiken aikaa matkassa ovat silti kulkeneet myös kansanomaiset pelimannipolkat ja -masurkat.

Pihlajamaa oli 1950-luvulla panemassa pystyyn Suomen Harmonikansoittajien Liittoa ja toimi myöhemmin sen puheenjohtajana. Seitsemänkymmenluvulla hänellä oli merkittävä rooli Ikaalisten Sata Häme soi -tapahtuman kehittämisessä. Monipuolisten ansioittensa vuoksi Pihlajamaa sai ensimmäisenä suomalaisena harmonikkataiteilijana musiikkineuvoksen arvonimen.

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto