Suomi on ollut Euroopan unionin jäsenmaa vuodesta 1995 saakka. Jäsenyysneuvotteluja edelsi kiivas keskustelu etenkin suomalaisen maaseudun tulevaisuudesta.
Suomessa suurista puolueista kokoomus ja SDP olivat silloisen EY-jäsenyyshakemuksen takana melko yksimielisesti, mutta keskustassa maatalouspolitiikan suuret muutokset jakoivat kenttää.
Keskustan entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen kiersi puolueen kokouksissa vaatimassa koko asian lykkäämistä, kun taas silloinen puheenjohtaja, pääministeri Esko Aho oli sitä mieltä, että EY:n maatalousratkaisujen kanssa voidaan elää.
Eduskunta äänesti maaliskuussa 1992 luvuin 133 – 60 jäsenhakemuksen jättämisen puolesta, mutta kiistat jäsenyydestä eivät siihen ratkenneet. Vaa´ankieliasemaan nousi etenkin keskusta.
Paavo Väyrysestä tuli keskustan presidenttiehdokas, ja Suomen ulkoministeriksi hänen tilalleen nousi MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto, jolla oli maatalousväestön vankka tuki neuvottelijana. Silloiselta maatalousministeriltä Martti Puralta tämä tuki puuttui.
Haavisto, pääministeri Esko Aho, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen ja valtiosihteeri Veli Sundbäck allekirjoittavat EU-jäsenyyssopimuksen Korfulla 24.6.1994. Myös tasavallan presidentti Martti Ahtisaari oli mukana kokouksessa.
Lokakuussa järjestettiin Suomessa vielä neuvoa-antava kansanäänestys, jossa reilu enemmistö, 56,9 prosenttia suomalaisista kannatti jäsenyyttä Euroopan unionissa, jonka nimi oli vaihtunut Maastrichtin sopimuksessa.
Suomen lippu nostettiin Brysselissä salkoon 31.12.1994, ja Suomesta tuli unionin jäsen 1.1.1995. Käteiseurot otettiin käyttöön vuonna 2002.