Hyppää pääsisältöön

Avoin ilta: Hiljainen enemmistö

Suomalaiset kertovat vuonna 1970 mielipiteitään Kekkosesta, äänekkäistä vasemmistoradikaaleista, tv-ohjelmien poliittisuudesta sekä köyhyydestä ja eriarvoisuudesta.

Käsitteen "hiljainen enemmistö" lanseerasi Yhdysvaltain konservatiivinen varapresidentti Spiro Agnew 1960-luvun lopussa.

Yhdysvaltalaisessa kielenkäytössä sillä haluttiin tukea näkemystä, jonka mukaan valtaosa amerikkalaisista seisoi hallituksen Vietnam-politiikan takana. Äänekkääseen vähemmistöön kuuluivat mielenosoittajat, mellakoijat ja intellektuellit.

Suomessa termiä viljeli lähinnä oikeistolehdistö. Käsite viittasi niihin yhteiskuntapiireihin, jotka tunsivat itsensä osattomiksi vallasta - toisaalta hallituksia muodostettaessa, toisaalta Yleisradiossa.

Monet ohjelman haastateltavista arvostelevatkin vasemmistoradikaaleja, Yleisradiota, UKK:ta ja ulkopoliittista hyssyttelyä.

On kuitenkin myös niitä, jotka kokevat jääneensä "hiljaiseen enemmistöön" köyhyyden ja eriarvoisuuden seurauksena.

Teksti: Jukka Lindfors

  • Haapa klapisee ja sumu pitää ääntä Tiina Harpfin lastenkuunnelmissa

    Tiina Harpf jätti puumerkkinsä Lasten Radion seikkailuihin

    Mustan myllyn mestari ja Velhojuuri ovat esimerkkejä Yle Areenassa olevista lastentuotannoista, jotka Tiina Harpf ohjasi Yleisradiolle 1980-luvulla. Harpfin kuunnelmat klapisevat, helisevät, ja joskus niissä soi aimo annos hiljaisuutta. Juonenkäänteistä löytyy mustaa magiaa ja noitavainoja sekä seikkailunriemua. Päähenkilöitä johdattaa usein uteliaisuus.

  • Reino Paasilinna – kiisteltyjen ohjelmien toimittajasta Ylen kiistellyksi pääjohtajaksi

    Toimittaja Reino Paasilinnasta Ylen toimitusjohtajaksi.

    Reino Paasilinna (s. 1939) oli Yleisradion toimittaja ja myöhemmin myös pääjohtaja, jonka toimittamat ohjelmat synnyttivät keskustelua ja lehtiotsikoita. Ohjelmat olivat usein myös sellaisia, jotka eivät miellyttäneet Yleisradion johtoa. Artikkeliin on koottu joitakin esimerkkejä Reino Paasilinnan toimittamista ohjelmista.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto