Agneta Ara: Det har varit kallt i Madrid

Agneta Ara oli Finlandia-palkintoehdokas 2007 teoksellaan Det har varit kallt i Madrid (Madridissa on ollut kylmää). Espanja, Latinalainen Amerikka ja espanjan kieli ovat tärkeitä Aran tuotannossa. Romaanin nimi, Det har varit kallt i Madrid, saa yllättäen surullisen merkityksen.

Sisaruudesta, muistamisesta, kaipauksesta, kuolemasta, lähtemisestä. Näistäkin on kysymys Agneta Aran (s. 1945) romaanissa, mutta jos vain nämä mainitsee, tekee vääryyttä tälle taianomaiselle, kauniille romaanille.

Kirjan alku on onnellistakin onnellisempi: Bella ja André elävät lapsuuttaan isän ja äidin kanssa. Tyyneen eloon alkaa kuitenkin tulla vähitellen pieniä säröjä, sitten isompia repeämiä: isä osoittautuukin Andrén isäpuoleksi, joka on suorastaan julma poikaa kohtaan. Lopulta isä tekee itsemurhan, ja äiti kuolee hiukan myöhemmin.

Kuolema on siis läsnä, kuten Agneta Aran tuotannossa yleensä. Mutta sisarukset, Bella ja André pitävät yhtä, kunnes eräänä päivänä André katoaa. Myös katoamisia ja poislähtöjä on tässä romaanissa paljon.

Mutta ennen kaikkea kysymys on muistamisesta ja muistoista. Niitä pohtii myös aikuinen Bella, joka on romaanin kertoja. Bella on psykiatri, joka ammatikseen selvittää ihmisten muistoja - ja samalla myös omiaan. Tapahtuiko se oikeasti, mitä lapsuudessa tapahtui, vai onko se kuvitelmaa? Mitkä muistoista ovat omia?

Romaanista tekee omansa erittäin kaunis kieli, suorastaan taianomainen kerronta. Kun puhutaan kirjailija Agneta Arasta, on puhuttava myös maagisesta realismista. On esimerkiksi puhuva antiikkipatsas ja on Luciana. Luciana on nuori tyttö, joka vain nukkuu vuodesta toiseen, koska ikävöi niin paljon poislähtenyttä äitiään. Prinsessa Ruususen herätti prinssin suudelma, mutta Lucianaa ei Andrén suudelma herätä.

Teksti: Nadja Nowak, Seppo Puttonen

Katso myös

• Helsingin kaupunginkirjasto: Agneta Ara: Ord i tiden (kirjailijat.kirjastot.fi)