Hyppää pääsisältöön

Kirjailijat Sinikka ja Tiina Nopola ovat luoneet lastenkirjallisuuden nykyklassikoita

Sinikka ja Tiina Nopola.
Sinikka ja Tiina Nopola. Kuva: All Over Press/Timo Korhonen Sinikka Nopola,Tiina Nopola

Sinikka ja Tiina Nopola ovat paitsi siskoksia myös lastenkirjailijoita, jotka tunnetaan parhaiten yhteisistä Heinähattu ja Vilttitossu sekä Risto Räppääjä –kirjoistaan. Palo kirjallisuuden luomiseen syntyi toisella varhain, toisella vasta pienen empisen jälkeen. Yhdessä he ovat kuitenkin kirjoittaneet paljon, sillä se on heistä kummastakin mukavaa.

Sinikka (1953–2021) ja Tiina (s. 1955) Nopola syntyivät Helsingissä mutta lapsuutensa ja nuoruutensa he elivät vanhempiensa kanssa Tampereella. Isä oli mainosalalla ja äiti oli kotona. Perhe oli porvarillinen ja keskiluokkainen. Heillä oli auto ja kesäasunto ja siskosten lapsuusajan harrastuksiin kuuluivat baletti, pianonsoitto ja partio. Perhe-elämää leimasi myös median kuluttaminen, eritoten sen jälkeen, kun perheeseen hankittiin televisio suhteellisen varhain.

Siskossyndrooma – esikoisen vanhat vaatteet kuopukselle?― Mitä siskossyndrooma Nopoloille merkitsee? -Toimittajan kysymys.

Ylen Aamu-tv -ohjelmassa (2018) kirjailijat pohtivat, miten oma maailmankuva muokkautui ja millainen heidän arvomaailmastaan kehittyi. Kummallekin merkitsi paljon 1960-luku. Kyseinen vuosikymmen oli heille sukupolvikokemus, ja tuolloin he todistivat asenteiden murrosta. He kirjoittivat yhdessä omaelämäkerrallisen kirjan Siskossyndrooma (2018), jossa he palaavat lapsuutensa maisemiin ja vuosikymmeniin.

Elämä Tampereella oli rajattua. Heidän elinpiirinsä oli ollut pieni Pyynikinharju–Kaakinmaa-akselille piirretty. Hämeensillan toiselle puolelle ei ollut oikeastaan asiaa, ellei sattunut olemaan partiolaismarssi, jonka vuoksi silta ylitettiin. Muualle kuin kotikulmille joutuessaan he eksyivät varmasti, siskokset toteavat haastattelussa.

Lapsuus sinällään oli heidän mukaansa turvallista ja omalla tavallaan myös onnellista. Keskiluokkaisen perheen elinpiiri oli kuitenkin sen verran suppea, että Tampereen savupiipputeollisuus ei tullut heille tutuksi.


Siskossyndroomaa kirjailijasiskokset pohtivat Radio Suomen haastattelussa. Samalla ruoditaan 1960-lukua, luokkayhteiskuntaa ja sitä, miten lapsille kirjoitetaan muuttuvasta maailmasta. Mitä siskossyndrooma heille merkitsee? Sitäkö, että nuorempi sisarus sai vanhemman vanhat vaatteet, toimittaja kysyy? Tiina Nopola toteaa, että "vanhat koulukirjat". Sinikan kirjat annettiin koulussa hänelle. Vaatteet sen sijaan teetätettiin ompelijalla, joka ompeli heille samankaltaisia vaatteita.

Tiinassa on vanha Aatami.― Tiina Nopola.
Siskossyndrooma merkitsee heille sitä, että on kasvanut parina ja myös lähellä toista, on vaikea elää yksin. Toisen kanssa on tottunut käymään dialogia toisen kanssa, Sinikka Nopola ynnää.

Sarjakuvia ja kakkutaikinaa

Uuden ja vanhan kulttuurin murroksesta Nopolat kertovat myös Punainen lanka -ohjelmassa 2005. Lastenkirjailijat muistelevat, millainen arvomaailma oli lastenkasvatuksessa käytössä. Hyvät tavat, joihin kuuluivat niiaaminen ja vanhempien ihmisten teittely, ahkeruus sekä kuuliaisuus olivat ne asiat, joita Nopolan siskoksetkin noudattivat. Toisaalta he myös muistavat, että lapseen ei suhtauduttu kuin täyspäiseen ihmiseen ja harvassa olivat ne aikuiset, jotka todella olisivat kuunnelleet lasta.


Vaikka monet asiat Sinikka ja Tiina Nopola mieltävät itsensä pikemminkin "kaksiloksi" kuin kahdeksi eri yksilöksi, toisistaan erottavia tekijöitäkin on. Sinikan mukaan hän oli enemmän velvollisuudentuntoinen ja säntillinen sekä huolellinen. Tiinalla oli enemmän tyylinä suurpiirteisyys ja vastahankaisuus eli vahva oma tahto. Ruuan kanssa "mälvääminen" oli myös Tiinalle tyypillistä. Kaikki ei kelvannut eikä lautanen meinannut tyhjentyä kuten isolla siskolla. Omat mieliteot olivat sen verran vahvat. "Sarjakuvia ja kakkutaikinaa", kuten Tiina asian tiivistää. Tiinan aiheuttamista selkkauksista sanottiin usein, että Tiinassa on vanha Aatami, mikä aiheutti lapsessa erikoisia mielleyhtymiä.

Sisareni Sinikka

Sinikka sen sijaan oli toista maata. Tunnollinen, ahkera ja velvollisuudentuntoinen. Hän itse uskoo näiden piirteiden olleen esikoisaseman syytä. Hänenhän piti olla Tiinalle esimerkkinä. Pikkusisko kirjoittikin kouluaineen, jonka nimi oli "Sisareni". Siinä hän kuvailee siskoaan taitavaksi muun muassa käsitöissä ja toivoisi olevansa hänen kaltaisensa.

Sinikalla lapsuudenkokemuksiin kuului myös vahva häpeän tunne. "Tuntui, että kaikki oli pielessä", Sinikka sanoo. Hänellä oli toiseuden tunne jatkuvasti. Tiina Nopola toteaakin, että Sinikka oli lapsena tarkkailija, jolle kehittyi herkkä vaisto. Tunnollisuus saattoi toisinaan viedä lapsen kohtuuttomiin tilanteisiin vaikkapa koulussa, joka sekään ei ollut Sinikalle helppo rasti.

Te ette voi ymmärtää, te olette arki-ihmisiä!― Sinikka Nopola äidistään ja sisarestaan.

Kirjailijankutsumus oli kuitenkin Sinikalla vahva. Sen sijaan Tiinaa se ei kiinnostanut. Murrosiässä Saima Harmajan tuotantoa lukenut Sinikka eläytyi nuoren runoilijan teksteihin voimakkaasti. Äidin ja siskon huvittuneisuuden hän kuittasi tokaisemalla, että te ette voi ymmärtää, te olette arki-ihmisiä." Kärsivän ja ylevän taiteilijan herkkyys oli hänessä vahvasti. Maailmankuva muuttui yhdessä yössä, kun televisiosta tuli Reporadion ohjelmaa työläisistä ja heidän sorrostaan. Nopolan sisarukset lähtivät työläisten asialle. Sinikalle se merkitsi pitkään "kyökkikapinaa" eli jupinaa vanhemmille pikkuporvarillisuudesta ja siihen liittyi myös ruokanautinnot, joita hän jaksoi myös paheksua.



Tiina ja Sinikka Nopola vierailivat Helsingin Kirjamessuilla 2014. He kertoivat työstään muun muassa lastenkirjojen kuvittajien kanssa. Monista heidän kirjoistaan on tehty myös teatteri- ja elokuvasovituksia kuten Risto Räppääjästä. Näyttelijällä voi olla yllättävänkin suuri vaikutus esimerkiksi tuleviin teoksiin, ainakin Sinikka Nopolan mielestä.

Kommentit