Hyppää pääsisältöön

Rauta-aika kiisti kuvittavansa Kalevalaa

"Unohda Kalevala", kuului käsikirjoittaja Paavo Haavikon neuvo ohjaaja Kalle Holmbergille. Kunnianhimoinen työryhmä noudatti neuvoa, ja pitkään työstetty neliosainen Rauta-aika oli valmistuessaan vuonna 1982 sensaatio, josta muodostui vedenjakaja kalevalaisen maailman tulkintaperinteessä.

Yleisön toivoma Rauta-aika on pysyvästi katsottavissa kokonaisuudessaan Areenassa 18.6.2019 alkaen.

Paavo Haavikon kynästä lähtöisin olevan sarjan esittelyn mukaan teos kuvasi "kalevalaiseksi sanotun ajan ihmisiä itsensä, toistensa, luonnon, kohtalon, tekniikkansa, yhteisönsä, armottoman ajan sekä kertomuksen kulun armoilla". Rauta-aika kiisti olevansa Kalevalan kuvitusta vaan kansalliseepoksen aineksia hyväkseen käyttävä itsenäinen taideteos.

Teoksen nimi ei myöskään viittaa historialliseen rautakauteen. Pääosassa ovat Kalle Holmbergin mukaan "ihmisten väliset suhteet, päähenkilöiden tunteet, pyrkimykset, päämäärät, saamattomuudet ja onnettomuudet". Rauta-ajan keskeisenä juonena on taistelu rahaa lyövän Sammon hallinnasta.

Haavikon ja Holmbergin lisäksi työryhmän ytimeen kuuluivat säveltäjä Aulis Sallinen ja lavastaja Ensio Suominen.

Unohda! Unohda Kalevala, sen sankarit, sanat, sanomukset, unohda mitä olet heistä kuullut, kuvat jotka olet nähnyt. Unohda! Tässä he ovat.― Ote Paavo Haavikon Rauta-aika -runoelman alkupuheesta (1982)

Rauta-aika – tekijät ja näyttelijät

Kalle Holmberg (ohjaaja)
Paavo Haavikko (käsikirjoittaja)
Aulis Sallinen (säveltäjä)
Reima Kekäläinen (tuottaja)
Eino Lehtinen (äänisuunnittelija)
K. J. Koski (äänisuunnittelija)
Ensio Suominen (lavastussuunnittelija)
Tepi Salokari (leikkaaja)
Timo Kapanen (kuvaussuunnittelija)
Kati Holm (kuvaussihteeri) .
Måns Hedström (pukusuunnittelija)
Riitta Riihonen (pukusuunnittelija)

Pääosissa:
Väinö – Kalevi Kahra
Ilmari – Vesa-Matti Loiri
Ilmarin vaimo – Pirkko-Liisa Tikka
Aino – Sara Paavolainen
Jouko – Kari Heiskanen
Pohjolan emäntä – Kristiina Halkola
Pohjolan isäntä – Esko Salminen
Pohjolan tytär – Lena Meriläinen
Lemminki – Tom Wentzel
Lemmingin äiti – Soli Labbart
Lemmingin sisar – Kaija Pakarinen
Kyllikki – Elle Kull
Tiera – Mikko Niskanen
Tieran vaimo – Eila Halonen

Mukana myös:
Radion sinfoniaorkesteri, solistina Maija Hapuoja, johtajana Ulf Söderblom
Tanssiteatteri Raatikko, koreografina Marjo Kuusela

Rauta-aika valokuvissa
Näin teos syntyi

"Lähdimme etsimään maailmaa kuvien takaa ja sanojen seasta"

Kalle Holmberg nimittäisi Rauta-aikaa mielellään opukseksi tai kirjaksi, jossa on neljä erilaista lukua. ”Ne voidaan kokea erikseen, mutta mieluummin yhdessä.” Holmbergin mukaan erityisen vahvasti toisiinsa vaikuttavat ensimmäinen ja toinen osa, kolmas on itsenäisempi teos ja neljäs synteesi.

Unohtaakseen jotakin täytyy tietysti olla jotakin, jota unohtaa.― Kalle Holmberg (1982)

Rauta-ajan valmistuminen oli pitkällinen ja työteliäs prosessi: sitä tehtiin neljän vuoden ajan. Kyse oli Yleisradion suursatsauksesta, ja teoksen valmistuttua sen tuotantokustannuksista ja taiteellisesta sisällöstä keskusteltiin pitkään.

Osa katsojista vierasti uutta näkemystä kalevalaisista kertomuksista, mutta teos sai myös vuolaita ylistyksiä. Näyttelijävalinnoista virisi vilkas keskustelu: etenkin Vesa-Matti Loirin rooli Ilmarina yllätti monet. Suuri yleisö tunsi Loirin suosionsa huipulla olleena Uuno Turhapurona. Myös Kristiina Halkola tunnettiin tuolloin tv-töistä ja etenkin satiirisarja Hukkaputkesta. Jaottelu populaari- ja korkeakulttuurin välillä oli tuolloin hyvin selkeä, ja moni näki niiden kilpailevan keskenään.

Rauta-aika sai Jussi-kunniakirjan vuonna 1982. Sarjan 3. osa palkittiin vuonna 1983 Prix Italia -draamapalkinnolla. Sarja on Ylen kautta aikojen parhaiten ulkomailla menestynyt draamasarja: sen on nähnyt arviolta 100 miljoonaa eurooppalaista katsojaa.

Rauta-aika otteina

Osa 1: Seppä Ilmari takoo kultaisen neidon kuolleen vaimonsa tilalle. Nuori rämäpää Jouko häviää taistelun mahtimies Väinöä vastaan ja joutuu lupaamaan tälle siskonsa Ainon. Aino hukuttautuu ja Väinö lähtee kosimaan Pohjolan tytärtä.

Osa 2: Pohjolan emäntä lupaa tyttärensä, mikäli Väinö tuo hänelle rahaa lyövän Sammon. Väinö pyytää Ilmaria rakentamaan Sammon, mutta alkaa itse tehdä tyttären pyytämää venettä. Kolmanneksi kosijaksi ilmaantuu Lemminki, joka saa tehtäväkseen ampua Hiiden hirven. Monen epäonnistumisen jälkeen Ilmari saa Sammon valmiiksi ja Pohjolassa aletaan valmistella häitä. Lemminki toimitetaan pois tieltä antamalla hänelle tehtäväksi ampua joutsen Tuonelan virralta.

Osa 3: Rauta-ajan kolmas jakso kertoo Lemmingin tarinan. Seikkailija ei viihdy kotona vaan lähtee kosiomatkalle Pohjolaan. Tuonelan virralla hänet ammutaan, mutta äiti noutaa ruumiin kotiin. Herättyään henkiin mustasukkainen Lemminki palaa häitä viettävään Pohjolaan ja surmaa sen isännän Hän pakenee meritse Saaren neitien hoiviin, mutta joutuu luikkimaan sieltäkin pakoon Saaren vihaisten miesten palattua koteihinsa. Sillä välin Pohjolan miehet ovat polttaneet Lemmingin talon, ja hän lähtee kostoretkelle.

Osa 4: Vanha ja väsynyt Väinö houkuttelee Ilmarin mukaan ryöstöretkelle Sammon takaisin saamiseksi. Pohjolan väki lähtee takaa-ajoon, ja verilöylyn välttämiseksi Väinö käskee upottaa Sammon mereen. Kotiin palatessaan miehet löytävät saaresta karhun ja hirven raadot. Kolhittua itsetuntoa paikataan karhun peijaisilla, jossa karhu ja ihminen lopulta vaihtavat paikkaa. Lopussa Väinö ja Ilmari tilittävät elämäänsä nykypäivän kuulijoille. Lemminki kertoo Sigtunaan tekemästään ryöstöretkestä.

Lue lisää:

Rauta-ajan raportti

Kuinka kansalliseepoksemme muuttui suurelokuvaksi? Raportti kuvaa Paavo Haavikon käsikirjoittaman ja Kalle Holmbergin ohjaaman neliosaisen Rauta-ajan valmistumista.

Keskustele

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto