Hyppää pääsisältöön

Kustaa III on tv-teatterin muistettu merkkiteos

Asta Backman ja Lasse Pöysti kuningasparina tv-näytelmässä Kustaa III.
Asta Backman ja Lasse Pöysti kuningasparina tv-näytelmässä Kustaa III. Asta Backman ja Lasse Pöysti kuningasparina tv-näytelmässä Kustaa III. Kuva: Yle/Erkki Suonio Asta Backman,Lasse Pöysti,1964,Kustaa III,tv-teatteri

August Strindbergin kirjoittama näytelmä kertoo Ruotsin yhdestä kiistellyimmästä hallitsijasta Kustaa III:sta. Mirjam Himbergin ohjaamassa tv-sovituksessa vuonna 1964 kuninkaan roolin esitti Lasse Pöysti.

Kustaan roolia pidetään Pöystin nerokkaimmista töistä, ja esitys on kerännyt ihailua vielä vuosikymmeniä ilmestymisensä jälkeen.

Kustaa III oli Ruotsin kuningas ja näin myös Suomen hallitsija vuosina 1771–1792. Kun Ranska oli siirtymässä tasavallan aikaan, niin Kustaa siirsi Ruotsissa vallan säädyiltä kuninkaalle.

Kohtaus tv-teatterin näytelmästä Kustaa III.
Kohtaus tv-teatterin näytelmästä Kustaa III. Kuva: Yle Kuvapalvelu Lasse Pöysti,Seppo Kolehmainen (näyttelijä),Martti Katajisto,Joel Rinne,1964,Kustaa III,tv-teatteri

Renessanssiruhtinaiden tyylinen hallitsija keräsi niin ihailua kuin suuren joukon vihamiehiäkin. Kuninkaan elämä päättyikin salamurhaan oopperan tanssiaisissa maaliskuussa 1792.

Kustaa oli oppinut ja perinyt äidiltään Loviisa Ulriikalta intohimon kulttuuriin ja etenkin teatteriin. Ruotsin tunnetuimman kirjailijan, Strindbergin teoksessa pureudutaan etenkin tähän Kustaan teatraaliseen ja feminiiniseen puoleen.

Kuninkaan värikkään persoonan takaa unohtuukin usein poikkeuksellisen koulutettu ja terävä-älyinen kuningas, jonka vahvuudet ja heikkoudet perustuivat herkkyyteen, impulsiivisuuteen ja dramatiikkaan.

Mirjam Himbergin ohjauksessa vuodelta 1964 Kustaa III nousee kuin uudelleen henkiin Lasse Pöystin ruumiissa. Tämä rooli onkin jäänyt monelle katsojalle mieleen television historian merkkiteoksena.

Rooleissa: Lasse Pöysti (Kustaa III), Asta Backman (kuningatar Sofia), Joel Rinne (kenraali Pechlin), Matti Oravisto (Armfelt) Pehr-Olof Siren (Schröderheim), Pentti Irjala (Olof Olsson), Martti Katajisto (Horn), Seppo Kolehmainen (Ribbing), Uolevi Vahteristo (Ankarström), Esko Mannermaa (Fersen), Walde Pitkänen (De Geer), Sakari Jurkka (Thorild), Jalmari Rinne (Nordström), Aimo Tepponen (Liljensparre), Veikko Linna (Holmberg), Kaarlo Juurela (Badin), Maj-Britt Heljo (rouva Schröderheim), Toivo Mäkelä (kamariherra) ja Risto Palm (Papillon).

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto