Hyppää pääsisältöön

Teräskenkien kulta-aika

1950-luku oli suomalaisen speedwayn suursuosion aikaa. Vauhdikas laji, jossa oli vaaran tuntua, valloitti etenkin hämäläisyleisön sydämet.

Tietolaatikko

Tunnettuja joukkueita olivat Leijonat (Helsingin Moottorikerho HMK), Pääskyt (Helsingin työväen mootoristit HTM), Hakkapeliitat (Turun Moottorikerho TMK), Ampiaiset (Turun Moottoriseura TMS) ja Haukat (Salpausselän moottorikerho SsMK).
Suomen ensimmäinen speedwaytapahtuma järjestettiin Turussa vuonna 1949. Alkuun sen valtikka oli tukevasti hämäläisten käsissä. 1950-luvun alkupuoliskon tamperelaisia merkkimiehiä olivat Yrjö Heikkilä, Pauli ja Veikko Koskela sekä Ilmo Teräs. Lahtelaisia vauhtivalioita edustivat mm. Ilkka Helminen, Aulis Tuominen ja Erkki Ala-Sippola.
1950-luvun jälkipuoliskon tärkeitä nimiä olivat mm. Pääskyjen Kauko Jousanen sekä Ampiaisten Antti Pajari (ensimmäinen suomalainen ammattilainen Englannissa) ja Timo Laine (maarata-ajon EM 1961).

Filmikatsauksilla tarkoitetaan kotimaisia lyhytelokuvia, joita esitettiin 1930-1970-luvuilla pitkän elokuvan edellä elokuvateattereissa. Sisällöltään valistavien, opetuksellisten ja uutisluontoisten katsausten kulta-aikaa oli 1950-luku.

Speedway-pyörissä ei ole vaihteita eikä jarruja. Kaarteissa ajokkia kallistetaan voimakkaasti ja takapyörää luisutetaan.

Pyörää tuetaan kaarteessa vasemmalla jalalla, jonka vahvistuksena on metallista valmistettu erikoisjalkine.

Speedwayrata oli korkeintaan 400 m pitkä, kun taas maarataa ajettiin yleensä 1000 metrin raviradoilla. Pyörät erosivat toisistaan hiukan: maaratapyörässä oli esim. kaksi vaihdetta.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto