Hyppää pääsisältöön

Humppa koki renessanssin 1970-luvulla

Heikki Kahila selvittää humpan historiaa 1930-luvun haitarijatsista ja myöhemmästä Kankkulan kaivosta 1970-luvun humppafestivaaleihin.

Tietolaatikko

Oheinen kooste ei ole valmis radio-ohjelma, vaan kyseessä on raakamateriaali tv-ohjelmaan "Humppa karkasi käsistä".

1930-luvun Dallapé-fokseihin perustuva humppa oli 1950- ja 60-lukujen taitteen suuri villitys. Se sai alkunsa Pumppu-Veikot-orkesterista, joka koottiin hupimielessä radio-ohjelmaan "Kankkulan kaivolla". Yhtyeestä kehkeytyi 1960-luvun alun suursuosikki Humppa-Veikot.

1970-luvun lopulla koettiin uusi humpparenessanssi festivaaleineen kaikkineen. Tango ei vielä tuolloin nostattanut vastaavanlaista julkista kansanliikettä.

Heikki Kahila pyrki saamaan selville, mistä humppa-nimike sai alkunsa, miksi humppa vetoaa suomalaisiin, mitä oli 70-luvun humppa, ketkä ovat humppakansaa ja oliko humpalla tulevaisuutta. Kävi ilmi, että humpalla oli jo omat ortodoksinsa, ja tangosäveltäjä saattoi tuhahdella sille.

Haastateltavina ovat musiikkitutkija Pekka Gronow, Kankkulan kaivolla -ohjelman toimittaja Antero Alpola, säveltäjä Rauno Lehtinen, Humppa-Veikkojen johtaja Kullervo Linna, levytuottaja Johan Vikstedt, säveltäjä Toivo Kärki, sovittaja Jaakko Salo ja levy-tuottaja Raimo Henriksson. Lopuksi kirjallisuustutkija Pekka Pesonen analysoi Jätkän humpan tekstiä.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto