Jukka Lindfors
Yle
"Kansalaissota on sodista julmimpia", sanoo punaisten puolella taistellut teatterinjohtaja Jalmari Parikka. Jääkärit, punakaartilaiset ja siviilit muistelevat Suomen sisällissotaa, jossa maa jakautui aseiden voimalla kahtia.
Viljo Sohkanen ja Kaarlo Asp kuvailevat syksyllä 1917 kiihtynyttä kamppailua yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta. Yleisen järjestysvallan puutteen korvasivat eri osapuolien aseelliset järjestöt: työväen järjestyskaartit ja porvarilliset suojeluskunnat.
Syksyn 1917 levottomuudet ja väkivaltaiset yhteenotot kiihtyivät tammikuussa 1918. Neuvosto-Venäjä lähetti punaisten avuksi Jukka ja Eino Rahjan organisoiman asejunan, josta kertoo tulkki Lyyli Parviainen. Porvarillinen senaatti puolestaan haki tukea Saksalta.
Vallankumousjulistus annettiin 26. tammikuuta, ja kapina alkoi seuraavana päivänä. Valkoinen armeija sai tuntuvaa vahvistusta Saksasta palanneista jääkäreistä, joihin kuuluivat myös T. H. Maunu ja olympiavoittaja Julius Saaristo. Huhtikuun alussa jääkärit olivat valtaamassa Tamperetta, punaisten vankinta tukikohtaa.
Ompelija Matilda Oksanen oli näkemässä, kun hallituksen tueksi saapunut saksalainen divisioona marssi Helsinkiin 13. huhtikuuta. Annikki Kainlauri todisti tapahtumia Lahden suunnalla 10-vuotiaana tyttönä.
Tampereen ja Helsingin valtausten jälkeen sota keskittyi itärintamalle, jonka tapahtumista kertovat jääkäri T. H. Maunu ja punakenraaliksi joutunut teatterinjohtaja Jalmari Parikka.
Vihanpito ja kärsimykset eivät loppuneet sodan myötä. Viljo Sohkanen ja Frans Peltonen kuuluivat niihin kymmeniin tuhansiin, jotka joutuivat vankileirien kurjuuteen.
Lue lisää:
Sisällissota 1918 – punaiset muistot
Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.
