Hyppää pääsisältöön

Piiri pieni pyörii

Simo Sipola – Asuntojen kuntotarkastusmarkkinoilla vallitsee hiljainen yhteisymmärrys siitä, miten asiat hoidetaan oikein. Pieni piiri alan toimijoita on suunnitellut kuntotarkastusten teko-ohjeen ja koulutuksen. Tähän piiriin kuuluu etujärjestöjä kuten Kiinteistöliitto ja Kiinteistönvälittäjäliitto, pankkeja ja vakuutusyhtiöitä sekä yksi alan yritys, Insinööritoimisto Raksystems, jonka idea asuntojen kuntotarkastusmalli alun perin oli.
 
Sama porukka kouluttaa kuntotarkastajia ja valvoo, että tarkastajat kurssittavat itseään eli pitävät yllä ammattitaitoaan. Ja edelleen sama porukka ottaa vastaan valituksia huonosti menneistä tarkastuksista. Tammikuun puoliväliin mennessä valituksia ei tosin ollut tullut yhtään. Mistä se kertoo? Siitäkö, että ongelmia ei ole vai siitä, että ihmiset eivät tiedä minne valittaa, koska valitusmahdollisuudesta ei ole kerrottu julkisuuteen?
 
Kuntotarkastajan suoritusohjeita muokattiin viime vuonna. Muokkaustyöryhmässä oli mukana myös sisäpiirin ulkopuolisia jäseniä. Mutta miksi esimerkiksi Hengitysliittoa tai Asumisterveysliittoa ei ollut kutsuttu mukaan työryhmään? Nämä kaksi järjestöä auttavat nimenomaan niitä perheitä, joiden talosta on löytynyt vaikeita piileviä vikoja kuten kosteus- ja mikrobivaurioita. Järjestöt tuntevat siis hyvin ongelmien kirjon. Ne myös tietävät, miksi piilevät vauriot eivät selviä kuntotarkastuksessa.
 
Pari vuotta kestäneen työryhmätyöskentelyn lopputuloksena oli pientä viilausta ohjeisiin ja muutama uusi suositus. Kuultu oli jälleen hirvittävä määrä eri tahoja. Mutta mitä hyötyä on kuulemisesta, jos annettuja ehdotuksia ei oteta huomioon?
 
Työryhmässä oli keskusteltu esimerkiksi siitä, että olisi tehty uudet tarkastusohjeet kokonaan puhtaalta pöydältä. Ajatus ei edennyt keskustelua pidemmälle. Se olisi kuulemma ollut liian vaivalloista. Esimerkiksi riskirakenteiden avaamista tarkastuksen yhteydessä ei voi edes ajatella. Eihän kukaan sellaista halua. Silloin voisi paljastua asioita, jotka eivät varsinaisesti edistä asuntokauppaa.
 
Mutta entä jos sillä säästyttäisiin pitkiltä, kalliilta ja usein turhilta oikeudenkäynneiltä? Entä jos vältettäisiin se, että kokonaiset perheet sairastuvat? Näitä pahoja tapauksia löytyy vuosittain useita satoja. Jokainen niistä on liikaa. Kysykää vaikka siihen loukkuun joutuneilta.
 
Lisää homeriitoja on sitä paitsi odotettavissa. Hengitysliiton arvion mukaan joka neljännessä pientalossa on jonkinlainen mikrobivaurio. Kaikista ei tosin aiheudu talon asukkaille terveydellistä haittaa.
 
Ohjelmastani jäi pois tärkeä osuus kuntotarkastusliiketoimintaa: nimittäin valvonta. Miksi alan toimijoista riippumaton taho ei voisi valvoa kuntotarkastajien toimintaa? Tai miksei kuntotarkastajan pätevyyden voisi myöntää riippumaton taho kuten esimerkiksi Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT. Se esimerkiksi myöntää kosteusmittaajien ammattipätevyyden.
 
Lopuksi en malta olla ihmettelemättä ympäristöministeriön passiivisuutta kuntotarkastuksissa. Se on lähtenyt aivan perustellusti kehittämään tarkastusmenettelyä, mutta antanut kehitystyön päätyttyä päätösvallan tarkastuksista markkinoille. Se ei ole aivan tavatonta rakennusalalla. Mutta asian voisi tehdä toisin. Sellainen ei vain taida kuulua nykyiseen valtionhallintoon. Markkinat hoitakoot hommat. Jos tulee ongelmia, niin kuluttaja-kansalainen kärsiköön nahoissaan.
 
Simo Sipola
toimittaja, MOT
simo.sipola@yle.fi
 
 
P.S. Aihe on ns. ilmassa, kuten homeen itiöt: ensi viikolla TV2:ssa alkaa kuusiosainen sarja Homeloukku, joka kertoo neljän perheen pitkästä taistelusta hometta ja valheita vastaan. Ensimmäinen osa maanantaina 4. helmikuuta kello 20:55.

Kommentit