Jukka Lindfors
Yle
Runokuningas Runebergia palvottiin alkuun miltei pyhimyksenä, eikä vuonna 1938 radioidusta juhlareportaasistakaan puutu ylevää henkeä. Mutta myös myöhemmät kirjallisuusmiehet Kai Laitinen ja Lars Huldén jakavat kansalliskirjailijalle tunnustusta.
Johan Ludvig Runebergia (1804–77) on arvostettu koko Skandinaviassa. Suomessa Vänrikki Stoolin tarinoista ja Runebergista itsestään tuli isänmaallisuuden ja kansallishengen symboleja.
Runebergin runojen henkilöhahmoista on myöhemmin tullut kliseitä, mutta aikanaan esimerkiksi Saarijärven Paavon kuva oli professori Kai Laitisen mukaan uudenlainen ja kunnioittava.
Eeppisissä runoelmissaan (kuten Hirvenhiihtäjät, 1832 tai Hanna, 1836) Runeberg onnistui luomaan "antiikkisen tyylikoneiston avulla sankarillista hohdetta tavallisiin ihmisiin".
Saarijärven Paavo (esikoiskokoelmassa Dikter,1830) ja Vänrikki Stoolin tarinat (1848 ja 1860) rakensivat kansallishenkistä kuvaa suomalaisista hyveistä: kärsivällisyydestä, nöyryydestä ja urhoollisuudesta.
Runebergin sanastoon perehtynyt kirjailija ja kielentutkija Lars Huldén kertoi vuonna 1979 omasta suhteestaan kansallisrunoilijaan. Runebergin kielellisten tapojen varjot näkyvät myöhemmissä runoilijoissa, Huldén sanoo.
