Spede keksi mäkilingon

Mäkimiehille tarkoitettu Spede-linko oli keksijä-koomikko Spede Pasasen kuningasidea. Vauhtilingon ideana oli korvata kalliit hyppytornit ja nostaa hyppääjän lähtönopeus yli sataan kilometriin tunnissa.

Mekaaninen vauhdinantolaite ampui hyppääjän lähes yhtä kovaan nopeuteen kuin hyppyrimäessä. Jopa tasaisessa maastossa voitaisiin siis hypätä yhtä pitkälle kuin mäestä.

Spede kaavaili mäkilingostaan apuvälinettä etenkin mäkihyppääjien kesäharjoitteluun. Linko oli suunniteltu sellaiseksi, että sillä pystyi hyppäämään veteen myös vesisuksilla. Vehje esiteltiin suurelle yleisölle elokuvassa Professori Uuno D. G. Turhapuro, jossa urhea päähenkilö pääsi sitä kokeilemaan.

Tommi Aition kirjoittaman elämäkerran mukaan Spede piti Suomen hiihtoliiton herrojen vanhakantaisuutta syynä siihen, ettei mäkilinko noussut kansainväliseksi menestystuotteeksi.

Hiihtoliitto hyväksyi idean kuitenkin lopulta, ja kapine herätti keksijänsä mukaan valtavaa innostusta myös Kansainvälisessä hiihtoliitossa FIS:ssä. Helmikuussa 1978 Ylen uutiset kertoikin, että FIS oli hyväksynyt Pertti ”Spede” Pasasen kehittämän mäkilingon viralliseksi kilpailuvälineeksi.

FIS:n myötämielisyydestä huolimatta laite ei tehnyt aikanaan kansainvälistä läpimurtoa, ehkäpä siksi, että hyppyrimäkiä oli tuolloin varsin tiheässä. Spede-lingosta valmistetaan yhä sähkökäyttöistä ja elektronisesti ohjattua versiota, joka on suunniteltu lumilautailijoiden ja laskettelijoiden vauhdinantovälineeksi.

Lue lisää:

Spede, Donner ja elokuvan tuki

Pertti "Spede" Pasanen uhkasi polttaa elokuvansa protestiksi Elokuvasäätiön tukipolitiikalle vuonna 1981: ”On aina sanottu, että ne ovat huonoja elokuvia."

Lue lisää:

Speden Ruljanssiriihi

G. Pula-aho, Repe Helismaa, Severi Suhonen, Eemeli, Junnu Vainio ja Bluff Brothers tähdittivät huumorin monitoimimiehen radioviihdesarjaa 1960-luvulla.