Hyppää pääsisältöön

Ailu Valkeapää toi joiun julkisuuteen

Nils-Aslak Valkeapää saamelaisasussa.
Nils-Aslak Valkeapää saamelaisasussa. Kuva: Yle/Antero Tenhunen Nils-Aslak Valkeapää,1984,muusikot,kirjailijat,saamelaiset

Monipuolinen taiteilija ja kulttuurivaikuttaja Nils-Aslak Valkeapää, saameksi Áillohaš, oli 1970-luvulla alkaneen saamelaiskulttuurin renessanssin keskeinen hahmo. "Ailu" toi joiun tunturien yksityisyydestä julkisille estradeille ja toimi maailmanmusiikin pioneerina uudistamalla joikua modernin folkin ja jazzin aineksin.

Ylen varhaisin tallenne Nils-Aslak Valkeapäästä (1943–2001) on vuodelta 1964, jolloin hän 21-vuotiaana esiintyi Rovaniemellä Hyppy huipulle -nimisessä uusien kykyjen tapahtumassa. Valkeapää lähettää komeasti kaikuvalla äänellään joikuterveiset mm. isälleen ja kaikille Nuorten radion kuuntelijoille.

Aslak Valkeapään nimellä hän oli mukana monissa muissakin radio-ohjelmissa jo 1960-luvun puolivälissä. Hän joikasi mm. Saanan lumet -dokumentissa ja toimi paikallisoppaana kolmiosaisessa Lappia saamelaisittain -sarjassa. Ivalon maatalousnäyttelystä 1966 on tallennettu harvinainen otos, jossa Elvis-tukkainen Valkeapää laulaa jo tunnusomaiseen moderniin tyyliinsä kitaran säestyksellä.

Valkeapää sai 1960-luvun lopulla nimeä sekä musiikintekijänä että kärkevänä yhteiskunnallisena keskustelijana, joka nosti esiin saamelaisten ongelmia ja arvosteli valtaväestön asennetta Lapin väestöön.

Sama sanansaattajahenki siivitti myös musiikkiuraa. Vuonna 1972 tehdyssä Ailluhas-ohjelmassa Valkeapää pitää täysin perusteltuna tuoda etnistä perinnettä hienoon turkulaishotelliin: järkevintähän on tulla sinne, missä saamelaisten asioista ei vielä tiedetä.

Samassa haastattelussa Valkeapää kertoo, että hänen aloittaessaan joikaamisen poikasena monet pitivät sitä vielä syntinä. Joiku ei ole pelkkää musiikkia, hän sanoo. Se on saamelaisten tapa olla yhteydessä toisiinsa ja muistaa tuntemiaan ihmisiä.

Valkeapää korostaa joiun vapaamuotoisuutta: "Siinä voi tehdä melkein mitä haluaa." Ailluhasissa hän esiintyykin turkulaisyleisölle säestäjänään Paroni Paakkunaisella ja Pentti Mutikaisella vahvistettu The Boys. Porojoiku muuntuu välillä pohjoisamerikkalaiseksi taistelulauluksi, ja ohjelmistoon kuului myös kantria.

Paakkunainen on kertonut Valkeapään tehneen häneen suuren vaikutuksen, ja parivaljakon monikymmenvuotinen yhteistyö sai alkunsa juuri tästä keikasta. "Nils Aslak joikaa ja viihdyttää", ravintola mainosti Lapin-viikkoaan.

Myöhemmin vuonna 1972 tehdyssä radiohaastattelussa Valkeapää toteaa jo uupuneen oloisena: "En pyri enää mihinkään, olen vain mitä olen." Lauluja, joikuja, maalauksia ja mahdollisesti tulevia kirjoja hän tekisi vastedes vain itselleen. Ainakin "kitaran rämpytyksen" hän oli ammatillisessa mielessä lopettanut.

Valkeapään monitahoinen työ saamelaiskulttuurin edistämiseksi oli kuitenkin vasta alussa. Hän oli aktiivisesti mukana alkuperäiskansojen yhteistyössä ja kertoo vuonna 1976 taltioidussa tv-haastattelussa osallistumisestaan niiden ensimmäiseen maailmankonferenssiin Kanadassa 1975.

Valkeapää kritisoi ohjelmassa kansainvälisen kaupallisen populaarimusiikin tai "EEC-musiikin" hyökyä Suomeen, mutta pitää esim. Jaakko Gauriloffin samassa ohjelmassa esittämiä koltankielisiä iskelmiä hyvänä tapana tutustuttaa ihmisiä alkuperäiskansojen musiikkiin. Itse hän käytti musiikissaan sekä perinteisiä muotoja että jazzin elementtejä.

Paroni Paakkunainen kokosi Valkeapään ympärille eri kokoonpanoilla soittaneen Áillohaš-Doahkki-yhtyeen, joka nähtiin televisiossa mm. vuonna 1982 monitaiteellisessa Saami lintusein (Sapmi lottazan) -ohjelmassa. Tämä rakkaudentunnustus uhanalaiselle seudulle ja elämälle rakentui Paronin musiikin, Ailun joikujen ja runojen sekä valokuvien varaan. Toisena solistina joikasi norjansaamelainen Iŋgor Ánte Áilu Gaup, joka oli mukana myös kahdella Valkeapään samana vuonna ilmestyneellä albumilla.

Vuonna 1996 tehdyssä saamelaistaiteilijoita esittelevässä ohjelmassa monitoimimies nähdään näyttelynsä avajaisissa Norjassa. Saamelaistaide on kuitenkin suhteellisen tuore termi, Valkeapää sanoo. Käsitys taiteesta on länsimaista laajempi: saamelaisen koko elämä on "taidetta" istumisesta aina kahvin keittoon asti.

Tietolaatikko

Nils-Aslak Valkeapää toimi Lapin läänintaiteilijana vuosina 1978-1983. Hän vaikutti aktiivisesti alkuperäiskansojen maailmanneuvoston (WCIP) perustamiseen ja toimi sen kulttuurikoordinaattorina 1978-1981. Valkeapäälle myönnettiin mm. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto vuonna 1991 ja taiteen Suomi-palkinto vuonna 1996. Hänet nimitettiin myös Oulun yliopiston ja Lapin yliopiston kunniatohtoriksi. Valkeapää asui pitkään Norjassa ja sai maan kansalaisuuden vuonna 2001. Valkeapää julkaisi kahdeksan runokokoelmaa ja levytti 13 albumia vuosina 1968-1994.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto