Hyppää pääsisältöön

Ailu Valkeapää toi joiun julkisuuteen

Nils-Aslak Valkeapää saamelaisasussa.
Nils-Aslak Valkeapää saamelaisasussa. Kuva: Yle/Antero Tenhunen Nils-Aslak Valkeapää,1984,muusikot,kirjailijat,saamelaiset

Monipuolinen taiteilija ja kulttuurivaikuttaja Nils-Aslak Valkeapää, saameksi Áillohaš, oli 1970-luvulla alkaneen saamelaiskulttuurin renessanssin keskeinen hahmo. "Ailu" toi joiun tunturien yksityisyydestä julkisille estradeille ja toimi maailmanmusiikin pioneerina uudistamalla joikua modernin folkin ja jazzin aineksin.

Ylen varhaisin tallenne Nils-Aslak Valkeapäästä (1943–2001) on vuodelta 1964, jolloin hän 21-vuotiaana esiintyi Rovaniemellä Hyppy huipulle -nimisessä uusien kykyjen tapahtumassa. Valkeapää lähettää komeasti kaikuvalla äänellään joikuterveiset mm. isälleen ja kaikille Nuorten radion kuuntelijoille.

Aslak Valkeapään nimellä hän oli mukana monissa muissakin radio-ohjelmissa jo 1960-luvun puolivälissä. Hän joikasi mm. Saanan lumet -dokumentissa ja toimi paikallisoppaana kolmiosaisessa Lappia saamelaisittain -sarjassa. Ivalon maatalousnäyttelystä 1966 on tallennettu harvinainen otos, jossa Elvis-tukkainen Valkeapää laulaa jo tunnusomaiseen moderniin tyyliinsä kitaran säestyksellä.

Valkeapää sai 1960-luvun lopulla nimeä sekä musiikintekijänä että kärkevänä yhteiskunnallisena keskustelijana, joka nosti esiin saamelaisten ongelmia ja arvosteli valtaväestön asennetta Lapin väestöön.

Sama sanansaattajahenki siivitti myös musiikkiuraa. Vuonna 1972 tehdyssä Ailluhas-ohjelmassa Valkeapää pitää täysin perusteltuna tuoda etnistä perinnettä hienoon turkulaishotelliin: järkevintähän on tulla sinne, missä saamelaisten asioista ei vielä tiedetä.

Samassa haastattelussa Valkeapää kertoo, että hänen aloittaessaan joikaamisen poikasena monet pitivät sitä vielä syntinä. Joiku ei ole pelkkää musiikkia, hän sanoo. Se on saamelaisten tapa olla yhteydessä toisiinsa ja muistaa tuntemiaan ihmisiä.

Valkeapää korostaa joiun vapaamuotoisuutta: "Siinä voi tehdä melkein mitä haluaa." Ailluhasissa hän esiintyykin turkulaisyleisölle säestäjänään Paroni Paakkunaisella ja Pentti Mutikaisella vahvistettu The Boys. Porojoiku muuntuu välillä pohjoisamerikkalaiseksi taistelulauluksi, ja ohjelmistoon kuului myös kantria.

Paakkunainen on kertonut Valkeapään tehneen häneen suuren vaikutuksen, ja parivaljakon monikymmenvuotinen yhteistyö sai alkunsa juuri tästä keikasta. "Nils Aslak joikaa ja viihdyttää", ravintola mainosti Lapin-viikkoaan.

Myöhemmin vuonna 1972 tehdyssä radiohaastattelussa Valkeapää toteaa jo uupuneen oloisena: "En pyri enää mihinkään, olen vain mitä olen." Lauluja, joikuja, maalauksia ja mahdollisesti tulevia kirjoja hän tekisi vastedes vain itselleen. Ainakin "kitaran rämpytyksen" hän oli ammatillisessa mielessä lopettanut.

Valkeapään monitahoinen työ saamelaiskulttuurin edistämiseksi oli kuitenkin vasta alussa. Hän oli aktiivisesti mukana alkuperäiskansojen yhteistyössä ja kertoo vuonna 1976 taltioidussa tv-haastattelussa osallistumisestaan niiden ensimmäiseen maailmankonferenssiin Kanadassa 1975.

Valkeapää kritisoi ohjelmassa kansainvälisen kaupallisen populaarimusiikin tai "EEC-musiikin" hyökyä Suomeen, mutta pitää esim. Jaakko Gauriloffin samassa ohjelmassa esittämiä koltankielisiä iskelmiä hyvänä tapana tutustuttaa ihmisiä alkuperäiskansojen musiikkiin. Itse hän käytti musiikissaan sekä perinteisiä muotoja että jazzin elementtejä.

Paroni Paakkunainen kokosi Valkeapään ympärille eri kokoonpanoilla soittaneen Áillohaš-Doahkki-yhtyeen, joka nähtiin televisiossa mm. vuonna 1982 monitaiteellisessa Saami lintusein (Sapmi lottazan) -ohjelmassa. Tämä rakkaudentunnustus uhanalaiselle seudulle ja elämälle rakentui Paronin musiikin, Ailun joikujen ja runojen sekä valokuvien varaan. Toisena solistina joikasi norjansaamelainen Iŋgor Ánte Áilu Gaup, joka oli mukana myös kahdella Valkeapään samana vuonna ilmestyneellä albumilla.

Vuonna 1996 tehdyssä saamelaistaiteilijoita esittelevässä ohjelmassa monitoimimies nähdään näyttelynsä avajaisissa Norjassa. Saamelaistaide on kuitenkin suhteellisen tuore termi, Valkeapää sanoo. Käsitys taiteesta on länsimaista laajempi: saamelaisen koko elämä on "taidetta" istumisesta aina kahvin keittoon asti.

Tietolaatikko

Nils-Aslak Valkeapää toimi Lapin läänintaiteilijana vuosina 1978-1983. Hän vaikutti aktiivisesti alkuperäiskansojen maailmanneuvoston (WCIP) perustamiseen ja toimi sen kulttuurikoordinaattorina 1978-1981. Valkeapäälle myönnettiin mm. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto vuonna 1991 ja taiteen Suomi-palkinto vuonna 1996. Hänet nimitettiin myös Oulun yliopiston ja Lapin yliopiston kunniatohtoriksi. Valkeapää asui pitkään Norjassa ja sai maan kansalaisuuden vuonna 2001. Valkeapää julkaisi kahdeksan runokokoelmaa ja levytti 13 albumia vuosina 1968-1994.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Äänestä suosikkijoulukalenterisi Areenaan

    Äänestys käynnissä 26.11. asti.

    Kenet heistä tahdot nähdä Areenassa joulukuussa: Tonttu Toljanteri, Histamiini, Olga P. Postinen, Gommi ja Pommi vai Tonttu Tomafoi? Käytä äänesi ja vaikuta. Äänestää voit 26.11. asti. Kaksi eniten ääniä saanutta joulukalenteria on katsottavissa Areenassa 1.12. alkaen.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.

  • Mikko Kuustosen Q-klubi oli bluesin, suomirokin ja eksoottisten rytmien sulatusuuni

    Kolmetoistaosainen musiikkisarja vuodelta 1991.

    Vuonna 1991 esitetty Q-klubi oli laulaja Mikko Kuustosen ensimmäinen pitkäaikaisempi juontopesti Ylen ohjelmasarjoissa. Yleisradion live-rocktaltioiden perinnettä jatkanut sarja kuvattiin Tampereen Tullikamarin klubilla. Vieraina ohjelmissa nähtiin Suomen tunnetuimpia rokkareita Juice Leskisestä Sielun Veljiin sekä ulkomaalaisia muusikkohuippuja. Vakiobändinä toimi Kuustosen Q.Stone-bluesorkesteri.