Hyppää pääsisältöön

DIMI, suomalainen syntetisaattori

Elektronimusiikin pioneeri Erkki Kurenniemi rakensi vuonna 1970 uraauurtavan syntetisaattorin, josta sikisi myös hämmästyttävä, videokameralla ohjattava versio.

Erkki Kurenniemi (1941–2017) oli suomalaisen elektronimusiikin keskeinen laiterakentaja ja kokeilija. Hän rakensi Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitokselle 60-luvun alussa kokeilustudion, josta muodostui korvaamaton avantgardemusiikin klinikka.

Kurenniemi teki myös itse musiikkia ja elokuvia. Hän oli tiivisti mukana aikansa taiteellisissa riennoissa, kuten happeningeissa, nykymusiikin konserteissa ja underground-tapahtumissa.

Vuonna 1970 Kurenniemi sai valmiiksi ensimmäisen version DIMI-syntetisaattoristaan (Digital Music Instrument). DIMI-A:ta (Digital Music Instrument) soitettiin koskettelemalla kahdella metallipuikolla päällyksen piirilevyssä olevia kytkentäliuskoja.

Kurenniemi esitteli tätä DIMI-A-malliaan vuonna 1970 Vanhalta yo-talolta radioidussa sähkömusiikin tapahtumassa. Kone esittelee taitojaan soittamalla Ukko Noaa.

DIMI:stä syntyi myös muita muunnoksia. Videokameran avulla toimivasta DIMI-O:sta tehtiin vuonna 1971 televisiolle englanninkielinen esittelyfilmi, jossa tanssija Riitta Vainion liikkeet tuottavat säveliä, muotoja ja värejä. Baletin musiikki syntyy sitä mukaa kuin teos etenee

DIMI-O:n eli "videourkujen" keskusyksikkö oli tv-monitorin alle sijoitettu laite, joka sisältää sähköurut, muistin ja videopiirejä. Helpoin tapa käyttää instrumenttia oli soittaa sitä urkujen tapaan.

Näppäimistöllä soitettu kuvio näkyi ruudulla graafisena nuottimerkintänä, ja sitä voitiin muokata eri tavoin: siirtää, soittaa takaperin, täydentää tai pyyhkiä pois. Laitteeseen liitettävän videokameran avulla mikä tahansa esine voitiin muuntaa partituuriksi.

DIMI-kehittelyissään Kurenniemi pääsi kokeilemaan käytännössä kantavaa ideaansa moniaistisesta taiteesta. Jo vuonna 1969 tehdyssä ohjelmassa hän haaveili siitä, miten tietokoneelle talletettu musiikki-informaatio voitaisiin toisintaa kuvina, liikkeinä, muotoina, väreinä tai jopa hajuina.

DIMI:n muita muunnelmia olivat mm. DIMI-S ja DIMI-E. DIMI-S eli seksofoni toimi ihon sähköisiä muutoksia rekisteröivien anturien ohjaamana. DIMI-E:hen eli elektroenkefalofoniin oli kytketty elektrodit, jotka reagoivat aivosähkökäyrän muutoksiin.

Tallenteen DIMI-O:n esittelyvideosta löysi YLEn tv-arkistosta ohjaaja Mika Taanila tehdessään Erkki Kurenniemestä kertovaa elokuvaa The Future is Not What It Used To Be (2002). DIMI-O:n musiikista on näyte myös Taanilan kokoamalla levyllä Erkki Kurenniemi - Äänityksiä/Recordings 1963-1973 (Love 2002).