Hyppää pääsisältöön

Viestinnän valta, vastuu ja valvonta

Katsaus 1970-luvun viestintään ja tiedonvälitykseen. Suomalainen viestintä oli lukuina valtavaa, mutta liittyikö siihen myös valtaa? Presidentti Kekkonen kehottaa itsesensuuriin ja –kritiikkiin rikosuutisoinnissa, ja pääministeri Sorsa ojentaa talouselämän toimittajia.

Viestinnän vallanjakoa pidettiin vääristyneenä, kun 90 prosenttia sanomalehdistä luokiteltiin sitoutumattomiksi tai porvarillisiksi. Aikakauslehdistön valtaosaa hallitsi neljä kustantajaa.

Suomessa ei ollut ennakkosensuuria ja jälkikäteisvalvonta oli vähäistä. Laki siis takasi joukkoviestinnälle vapauden, mutta toiko vapaus myös vastuuta?

Vastuuntunnon mittarina ohjelmassa esitetään oikeusministeriön tilasto painokannesyytteistä. Syytteet eivät 1970-luvulla kohdistuneet pelkästään sensaatiolehtiin vaan myös muu julkinen sana sai osansa.

Intimitettisuojalaki säädettiin vuonna 1974. Laki tunnetaan nimellä Lex Hymy.

Ohjelmassa puhutaan lain sisällöstä ja esitellään ns. ylivalvojana toimivan Julkisen sanan neuvoston toimintaa.

Vuonna 1974 suomalainen käytti tiedotusvälineiden seurantaan keskimäärin 4,5 tuntia vuorokaudessa.

Teksti: Rita Landström

  • Tehtaankadun poliisimurhat järkyttivät kansaa 1997

    Steen Christensen surmasi kaksi poliisia ryöstön jälkeen.

    Koko Suomi järkyttyi, kun tanskalainen Steen Christensen surmasi teloitustyylillä kaksi suomalaista poliisia Helsingissä Tehtaankadulla 22.10.1997. Hän oli vähän aiemmin ryöstänyt Hotelli Palacen kassan Helsingin Eteläranta 10:ssä. Saaliikseen Christensen sai vähän yli 6000 markkaa (reilut 1000 euroa).

  • Seilin saarelle matkattiin arkkulaudat mukana

    Saarelle eristettiin spitaalisia ja mielisairaita.

    Turun saaristossa sijaitseva idyllinen ja vehreä Seilin saari kätkee sisäänsä hautausmaan ja monta karua kohtaloa. Saarelle perustettiin 1600-luvulla sairaala spitaalisille. Tosin lääkäreitä tai hoitoa ei ollut, perillä odotti vain eristys ja sopivaa maata hautuumaaksi. Myöhemmin Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala. Terveen ja hullun raja oli häilyvä ja riippui usein yhteiskuntaluokasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto