Hyppää pääsisältöön

Viestinnän valta, vastuu ja valvonta

Katsaus 1970-luvun viestintään ja tiedonvälitykseen. Suomalainen viestintä oli lukuina valtavaa, mutta liittyikö siihen myös valtaa? Presidentti Kekkonen kehottaa itsesensuuriin ja –kritiikkiin rikosuutisoinnissa, ja pääministeri Sorsa ojentaa talouselämän toimittajia.

Viestinnän vallanjakoa pidettiin vääristyneenä, kun 90 prosenttia sanomalehdistä luokiteltiin sitoutumattomiksi tai porvarillisiksi. Aikakauslehdistön valtaosaa hallitsi neljä kustantajaa.

Suomessa ei ollut ennakkosensuuria ja jälkikäteisvalvonta oli vähäistä. Laki siis takasi joukkoviestinnälle vapauden, mutta toiko vapaus myös vastuuta?

Vastuuntunnon mittarina ohjelmassa esitetään oikeusministeriön tilasto painokannesyytteistä. Syytteet eivät 1970-luvulla kohdistuneet pelkästään sensaatiolehtiin vaan myös muu julkinen sana sai osansa.

Intimitettisuojalaki säädettiin vuonna 1974. Laki tunnetaan nimellä Lex Hymy.

Ohjelmassa puhutaan lain sisällöstä ja esitellään ns. ylivalvojana toimivan Julkisen sanan neuvoston toimintaa.

Vuonna 1974 suomalainen käytti tiedotusvälineiden seurantaan keskimäärin 4,5 tuntia vuorokaudessa.

Teksti: Rita Landström

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto