Hyppää pääsisältöön

Kaisa Korhosen ääni jakoi kuulijat

Papintytär Kaisa Korhosesta tuli 1960-luvun kulttuuriradikaalin laulun airut. Hän oli sen symboli niin hyvässä kuin pahassa.

Kaisa Korhonen valittiin Ylioppilasteatteriin johtajaksi vuonna 1965. Julkisen laulamisen hän oli aloittanut jo vuonna 1962.

Varsinainen laulu-ura käynnistyi toden teolla vuonna 1964 Korhosen tutustuttua tulevaan mieheensä, säveltäjä Kaj Chydeniukseen. Läpimurtonsa hän teki saman vuoden syksyllä Lilla Teaternin O-Pop-illoissa. Hänen soundinsa tuli tunnetuksi myös radion Orvokki-kabareista.

Korhosen voimakas, siloittelematon ilmaisu jakoi kuulijat kahtia. Toiset olivat ihastuksissaan, toisten mielestä laulu oli rääkynää.

Myöhemmin Korhonen lievensi laulunsa huutavuutta ja hyökkäävyyttä. "Siitä tuli klisee, se oli omiaan kiinnittämään huomion laulutapaan eikä itse asiaan", hän toteaa vuonna 1969 tehdyssä haastattelussa.

Korhonen pitää tärkeänä, ettei rakkauslauluja luovuteta kaupallisten musiikki-instanssien yksinoikeudeksi. Tunnealue on vähintään yhtä tärkeä kuin taistelulaulut, etenkin tilanteessa, jossa "ei ole vallankumouksen poikastakaan näkyvissä".

Tietolaatikko

Huomenna on paremmin. Säv. Kaj Chydenius, san. Aulikki Oksanen.
Seison torilla (Le Deserteur). Säv. ja san. Boris Vian, suom. Tuula Saarikoski.
Che. Säv. Kaj Chydenius, san. Miguel Barnet, suom. Hannu Vuorio. Laulu kertoo vallankumousjohtaja Ernesto "Che" Guevarasta.
Hiljainen kevät. Säv. Kaj Chydenius, san. Arvo Salo. Laulu sai ensiesityksensä Sadankomitean Vietnam-juhlassa vuonna 1965.
Vauhtihurjastelija. Säv. Kaj Chydenius, san. Arvo Salo.
Vuonna 1969 Kaisa Korhonen oli panemassa pystyyn KOM-teatteria. KOMin jälkeen hän johti Lilla Teaternia vuosina 1981-84 ja teatteriryhmä Mustaa rakkautta 1989-1992. 1990-luvulla Korhonen työskenteli ohjaajana Helsingin Kaupunginteatterissa. Hän on myös toiminut opettajana teatterikoulussa ja Tampereen yliopiston teatterityön laitoksella.

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto