Hyppää pääsisältöön

Kaisa Korhosen ääni jakoi kuulijat

Papintytär Kaisa Korhosesta tuli 1960-luvun kulttuuriradikaalin laulun airut. Hän oli sen symboli niin hyvässä kuin pahassa.

Kaisa Korhonen valittiin Ylioppilasteatteriin johtajaksi vuonna 1965. Julkisen laulamisen hän oli aloittanut jo vuonna 1962.

Varsinainen laulu-ura käynnistyi toden teolla vuonna 1964 Korhosen tutustuttua tulevaan mieheensä, säveltäjä Kaj Chydeniukseen. Läpimurtonsa hän teki saman vuoden syksyllä Lilla Teaternin O-Pop-illoissa. Hänen soundinsa tuli tunnetuksi myös radion Orvokki-kabareista.

Korhosen voimakas, siloittelematon ilmaisu jakoi kuulijat kahtia. Toiset olivat ihastuksissaan, toisten mielestä laulu oli rääkynää.

Myöhemmin Korhonen lievensi laulunsa huutavuutta ja hyökkäävyyttä. "Siitä tuli klisee, se oli omiaan kiinnittämään huomion laulutapaan eikä itse asiaan", hän toteaa vuonna 1969 tehdyssä haastattelussa.

Korhonen pitää tärkeänä, ettei rakkauslauluja luovuteta kaupallisten musiikki-instanssien yksinoikeudeksi. Tunnealue on vähintään yhtä tärkeä kuin taistelulaulut, etenkin tilanteessa, jossa "ei ole vallankumouksen poikastakaan näkyvissä".

Tietolaatikko

Huomenna on paremmin. Säv. Kaj Chydenius, san. Aulikki Oksanen.
Seison torilla (Le Deserteur). Säv. ja san. Boris Vian, suom. Tuula Saarikoski.
Che. Säv. Kaj Chydenius, san. Miguel Barnet, suom. Hannu Vuorio. Laulu kertoo vallankumousjohtaja Ernesto "Che" Guevarasta.
Hiljainen kevät. Säv. Kaj Chydenius, san. Arvo Salo. Laulu sai ensiesityksensä Sadankomitean Vietnam-juhlassa vuonna 1965.
Vauhtihurjastelija. Säv. Kaj Chydenius, san. Arvo Salo.
Vuonna 1969 Kaisa Korhonen oli panemassa pystyyn KOM-teatteria. KOMin jälkeen hän johti Lilla Teaternia vuosina 1981-84 ja teatteriryhmä Mustaa rakkautta 1989-1992. 1990-luvulla Korhonen työskenteli ohjaajana Helsingin Kaupunginteatterissa. Hän on myös toiminut opettajana teatterikoulussa ja Tampereen yliopiston teatterityön laitoksella.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto