Kuninkaat, tsaarit ja muut hallitsijat ovat aina halunneet naamataulunsa rahaan, olipa kysymyksessä kruunu, kopeekka tai markka. Kun raha vaihdon välineenä yleistyi, siitä tuli myös vallan väline.
Painavimmillaan raha oli Ruotsin vallan aikaan, jolloin yksi kupariplootu saattoi painaa jopa 15 kiloa. Ruotsi olikin Euroopan ensimmäisiä maita, jossa otettiin käyttöön 1600-luvulla setelirahat.
Vanhimmat tunnetut rahat lyötiin Kiinassa 3000 vuotta sitten. Veitsi- ja lapiorahan muoto viittaa työhön ja työvälineisiin.
Ruotsissa lyötiin ensimmäiset rahat noin 1000 vuotta sitten Olavi Sylikuninkaan ja hänen poikansa aikana. Rahanlyönti oli kuninkaiden yksinoikeus.
Suomeen raha rantautui monen mutkan kautta vasta viikinkiajalla. Tältä ajalta ovat peräisin myös ensimmäiset esihistorialliset rahalöydöt. Joukossa on arabialaisia, englantilaisia ja saksalaisia rahoja. Turkuun perustettiin rahapaja vuonna 1410. Keskiaikaiset linnat olivat muutoinkin kaupan ja taloudellisen toiminnan keskuksia.
Kun Suomi joutui hävityn sodan seurauksena Venäjän valtioyhteyteen 1800-luvun alussa, olivat rahaolot pitkään sekavat. Venäläisten ruplien rinnalla käytettiin aluksi maksuvälineenä myös Ruotsin kruunuja.
Oman rahan Suomi sai autonomiansa yhtenä tunnusmerkkinä vuonna 1860. Eurot korvasivat Suomen markan 1.1.2002 EU-jäsenyyden ja rahaunionin myötä.

Taalarin ja markan tekijät
Tuotanto: Yleisradio 28.11.1963
Käsikirjoitus: Jouko Voionmaa ja Pekka Sarvas
Selostus: Esko Mustonen
Ohjaus: Osmo Harkimo
Kuvaus: Veikko Mård
Piirrokset: Annikki Puurunen