Hyppää pääsisältöön

Kajava-terapiassa hierotaan ihminen kokonaisuutena

Kajava-terapia (eli Professori Kajavan Anatomis-Fysiologinen Terapia) on harvinainen, suomalainen hierontahoito. Klassisesta hieronnasta poiketen ihminen hoidetaan tässä aina kokonaisuutena, Kajava-terapiassa keskitytään suuria lihaksia enemmän sormiin, varpaisiin ja myös vatsa, korvat ja jopa kasvot hoidetaan.

Projektikoordinaattori Riikka Juuma on ensimmäistä kertaa tamperelaisen Kajava-terapeutin Ritva Sinisalon asiakkaana. Hieronta tuli hyvään tilanteeseen, kahden viikon työputken päätteeksi.

Kajava-hoidon tarkoitus on vilkastuttaa verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Puolen tunnin Kajava-terapiaa ei ole - tällä tekniikalla hoidetaan aina koko keho ja aikaa kuluu puolisentoista tuntia.

– Nyt lähdetään tätä hoitoa sitten tästä vasemmasta jalasta ja mennään koko vasen puoli ensin läpi sitten oikea puoli lopuksi selkä ja sitten vielä pää, Ritva Sinisalo kertoo hoidon aluksi.

Hieronnassa keskitytään hermoratoihin, lihasten kiinnityskohtiin ja jänteisiin. Hieronnassa käydään läpi koko vartalo tietyssä järjestyksessä. Riikka Juuma on utelias kuulemaan, mihin järjestys perustuu.

– Helpotetaan ensin tämä sydämen puoli saadaan täällä verenkierto ensin liikkeelle, Sinisalo perustelee

Ensimmäiset hierojat 1900-luvun alussa

Hoidon kehittelijä Yrjö Kajava (1884-1929) oli kirurgian tohtori ja anatomian laitoksen professori Helsingin yliopistossa. Kajava oli monessa mukana ja ehti olla vähän aikaa esimerkiksi Duodecim-seuran puheenjohtaja. Hän kirjoitti myös ensimmäisen suomenkielisen oppikirjan ihmisen anatomiasta.

Kajava matkusteli laajalti ja tutustui erilaisiin hoitomuotoihin. Hän oli myös perustamassa Suomen ensimmäistä Runnin terveyskylpylää.

Anatomian tuntemuksen ja ulkomailta saatujen vaikutteiden pohjalta syntyi anatomis-fysiologinen hierontahoito. Kajava koulutti itse hierojia apulaisiksi sairaalaan kolmevuotisessa yleishermoratahieroja -koulussa.

– Hän hierotutti näillä koulunsa oppilailla leikkaukseen tulevat potilaat ja sitten heti leikkauksen jälkeen heidän herättyään narkoosista, Sinisalo kertoo.

Hierontasuunta poikkeaa muista

– Tämähän poikkeaa oikeastaan kaikista muista hieronnoista siinä, että tässä oikeastaan kaikkein tärkeimpiä on nämä kädet ja jalat. Tämä hierontasuunta on päinvastainen mitä yleensä. Tässä hierotaan nämä raajat alaspäin eli tätä valtimoverenkiertoa pumpataan eteenpäin.

Sinisalon mukaan hoito sopii myös suonikohjuista kärsiville. Jalat hoidetaan toki silloin hyvin hellävaraisesti.

Kajavan työ jäi kesken kun mies kuoli jo 44-vuotiaana vuonna 1929. Hoitomuoto jatkui Kajavan kouluttaman Kaarina Höltän kautta. Uusien terapeuttien koulutus alkoi 1980-luvun puolivälissä.

Kipeitä paikkoja korvassa ja kämmenessä

– Korva on aika tärkeä alue täällä on aika paljon näitä akupisteitä ja vyöhykepisteitä, tuntuu varmaan oudolta, jos näitä ei ole koskaan hierottu. Sitten otetaan se sun työvälineesi eli kädet.

Riikka Juuman käsistä ja kämmenistä löytyykin yllättävän kipeitä paikkoja, hiirikäden vaivoja.

– Tämä on hyvin tällaista pikkutarkkaa pyritään vapauttamaan näitä hermoja. Terapiassa ei käsitellä suuria lihaksia juurikaan vaan niiden kiinnityskohtia. Hoito sopii hyvin esimerkiksi diabeetikoille kun kylmien sormien ja varpaiden verenkiertoa saadaan parannettua.

Kun kehon molemmat puolet on hoidettu, hierotaan vielä lopuksi pää.

– Tuntuu tosi rentoutuneelta kyllä, ei tekisi mieli nousta tästä heti, Riikka Juuma nauraa hoidon lopuksi.

Toimittaja: SINI SILVÀN

Lisätietoja ja Kajava-terapeuttien yhteystietoja www.kajavaterapia.fi