Hyppää pääsisältöön

Nuori Jarno Saarinen jäi suomalaisen moottoripyöräilyn legendaksi

Rata-ajon ensimmäinen suomalainen maailmanmestari Jarno Saarinen kuoli Monzan ajoissa toukokuussa 1973 vain 27 vuoden ikäisenä.

Tietolaatikko

Oheiset Paroni-elokuvan näytteet sisältävät filmimateriaalia Savonlinnan moottorikerhon, Imatran moottorikerhon, Börje Janssonin ja Soili Karmen arkistoista sekä valokuvia Holger Eklundin, Raimo Myllyojan, Soili Karmen ja Jarno Saarisen omaisten ym. yksityisistä arkistoista. Ohjelmanäytteistä on leikattu materiaalia tekijänoikeussyistä.

Arto Terosen kirja "Ikuisesti nuori. Jarno Saarista etsimässä" ilmestyi vuonna 2012 Suomen Urheilumuseon kustantamana.

Jarno "Paroni" Saarinen (1945—1973) saavutti ensimmäisenä suomalaisena TT-pyörien 250-kuutioisten maailmanmestaruuden vuonna 1972. MM-voitto varmistui Imatran GP:ssä. Seuraavana vuonna hän voitti Daytona Beachin 200 mailin kilpailun ensimmäisenä ei-amerikkalaisena.

Vuonna 1973 "the Flying Finn" tavoitteli mestaruutta peräti kolmessa eri sarjassa. Hän ehti voittaa kuudesta ajamastaan osakilpailusta kaikkiaan viisi. Saarisen kansainvälinen maine on pitänyt pintansa vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen.

Monzan ajoissa 20. toukokuuta Saarinen törmäsi italialaiskuljettaja Renzo Pasoliniin, joka liukastui radalle jääneeseen öljyyn. Suomalainen kuoli jäädessään takaa tulevien pyörien alle. Öljystä tiedettiin ennen kilpailua, mutta kuljettajien vastalauseista piittaamatta ajo aloitettiin. Muisto-ohjelmassaan Arto Teronen ja Jouko Vuolle luonnehtivat järjestäjien menettelyä käsittämättömän vastuuttomaksi.

Saarista itseään pidettiin järkevänä ja tarkkana ajajana, joka ei leikkinyt hengellään ja turvallisuudellaan. Hän mm. kieltäytyi Man-saaren ajoista, joissa miltei kilpailtiin kuolinuhrien määrästä.

Vuonna 1998 valmistunut Paroni-dokumentti kartoittaa Saarisen uran vaiheita. Hän harrasti moottoriurheilua pienestä pitäen veljiensä esimerkin innoittamana. Oheisessa katkelmassa Saarisen uran alkuvaiheita muistelevat mm. hänen leskensä Soili Karme sekä työtoverit ja kuljettajakollegat.

Saarinen oli taitava mekaanikko, joka uransa alussa rakensi ja huolsi pyöränsä itse. Kollegat kertovat hänen keräilleen muiden jo romukasaan hylkäämiä renkaita ja ketjuja, koska raha oli yksityiskuljettajalla tiukassa.

Saarinen oli kova kilpailija, mutta kilpakumppanien mukaan myös avulias muita suomalaiskuskeja kohtaan. Ihmisenä häntä kuvataan välittömäksi, innostuneeksi ja pidetyksi.

Vuonna 1970 Saarinen sijoittui ensimmäisellä laajalla GP-kierroksellaan 250-kuutioisten neljänneksi ja mm. löi maailmanmestari Kel Carruthersin Ahvenistolla. Seuraavana vuonna hän nousi 350cc-luokassa hopealle ja 250cc-luokassa pronssille. Ohessa "Paroni" nähdään loistonsa aikoina historian viimeisessä Pyynikinajossa vuonna 1971, jolloin hän otti voiton sekä 350-kuutioisten että 250-kuutioisten luokassa.

Kiveen hakatut -sarjassa Arto Teronen ja Jouko Vuolle kertaavat Saarisen tarinaa maailmanmestarin haudalla. Heidän haastateltavanaan on "Paronin" pitkältä ajalta tuntenut mekaanikko Martti Pesonen.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto