Hyppää pääsisältöön

Punainen lanka: Paavo Lipponen – radikaalista vallan mieheksi

Eduskunnan entinen puhemies ja pitkäaikainen pääministeri Paavo Lipponen kertoo Maarit Tastulan haastattelussa (2008), miten radikaalista kasvoi vallan mies. Hän myös puhuu menneiden vuosikymmenten suomalaisesta politiikasta, erityisesti ulkopolitiikasta ja Suomen sekä Neuvostoliiton suhteista. Lipposen muistelmat Järki voittaa (2008) on myös esillä.

Paavo Lipponen oli jättänyt vuosi aikaisemmin poliitikon elämän. Punainen lanka -ohjelmassa hän kertoo, että päätös jättää politiikka, oli oikea. Ikävä entisiä tehtäviä ei ole, vaikka hän toki seuraa politiikkaa. Omia toimiaan hän kommentoi toteamalla, että hänkin on tunaroinut. Toisaalta uskoessaan tekevänsä hyvää toimii joskus myös toisin. Asioilla on puolensa, Lipponen toteaa. Silti hänellä on omien sanojensa mukaan ollut paljon hyviä hetkiä.

Paavo Lipposen mukaan kansakunnan on tunnettava menneisyytensä. Sama pätee yksilöönkin. Hän samaisti itsensä nuorempana kulttuuriradikaaleihin, joka joutui jopa oikeuteen poliittisten mielipiteiden takia. Lipponen sai sakkotuomion yllytyksestä jäädä pois kutsunnoista tai vakituisesta palveluksesta. Hän itse selventää, että kyse oli aseistakieltäytymisestä ja että yllytyksestäkin sai tuomion. Hän sai "lisärapsut" siitä, että käytti liian kovaa kieltä oikeudessa, mikä oli Lipposen mielestä aivan oikein. Omaa nuoruuden radikaalisuuttaan Lipponen selittää osin nuoruudella, jolloin tuli tehtyä myös virhearvioita. Toisaalta hänen mukaansa on niinkin, että se mikä joskus näytti virheeltä, ei ole myöhemmin enää merkityksellistä.

Presidentti Urho Kekkonen oli 1970-luvulla monen radikaalin esikuva. Lipponen myönsi, että hän tuki Kekkosen linjaa ulkopolitiikassa, joskaan hän ei ottanut asiasta neuvoja vastaan. Suoranaisia myllykirjeitä ei Lipposelle presidentiltä tullut. Mutta i viestejä tuli, jos Lipponen oli arvostellut Kekkosta. Toisaalta hän oli sivistynyt ja erinomainen poliitikko, Lipponen muistuttaa.

Järjen ääni on hiljainen mutta itsepintainen.― Bertrand Russell, filosofi ja matemaatikko

1970-luvun tapa suhtautua itänaapuriin oli Lipposen mielestä onnistunutta. Ainakin siltä osin, että "onnistuttiin pitämään se jaardin päässä meistä," Lipponen sanoo. Hyviä itäsuhteita myös käytettiin hyväksi muutenkin. Joillekin se tarjosi keinon päästä urallaan eteenpäin. Naapurisuhteiden hoitoa alettiin kutsua laajasti suomettumiseksi. Hyviä tyylipisteitä Lipponenkaan ei Suomelle anna mutta toisaalta siitä selvittiin.

Vuosikymmen myöhemmin Suomi eli liian suljetussa taloudessa ja siksi Lipposen mielestä maalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin päästä mukaan eurooppalaisiin talousjärjestöihin ja integroitua poliittisesti vahvemmin länteen.
Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa 'järki, joka voittaa'? Lipponen viittaa matemaatikko ja filosofi Bertrand Russeliin, joka totesi aikanaan, että järjen ääni on hiljainen mutta itsepintainen. Hän pitää itseään optimistina, joka uskoo järjen lopultakin voittavan.

Kommentit
  • Leijonakuningas Jukka Jalonen

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen haastatteluissa.

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalosella on taito saada pelaaja loistamaan ja joukkue kukoistamaan. Saavutusten listalla on muun muassa Suomen mestaruus, olympiapronssi ja MM-kulta. Sietäminen ja intohimo, siinä kaksi asiaa, jotka mestarivalmentaja nimeää menestyksen avaimiksi.

  • "Ilman unelmia ei voi elää tulevaisuuteen" – Chilen pakolaiset muistelevat vallankaappauksen kauhuja ja suomalaista solidaarisuutta

    Vuoden 1973 vallankaappaus sai suomalaiset aktivoitumaan.

    11. syyskuuta vuonna 1973 kenraali Pinochetin sotilaat aloittivat vallankaappauksen ja ryhtyivät tuhoamaan Chilen demokraattista järjestelmää. Stadionit muutettiin keskitysleireiksi, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Elävän arkiston koostamassa artikkelissa entiset pakolaiset kertovat kokemuksiaan vankileireistä, kotiinpaluusta ja suomalaisesta solidaarisuudesta.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto