Keittiönkaapeista ja kirpputoreilta löytyy astioita, joista irtoaa lyijyä jopa yli 720-kertaisia määriä yli sallitun rajan. Etenkin lapsia olisi hyvä suojella kaikelta lyijyaltistukselta.
Kuningaskuluttaja teetti laboratoriotutkimuksen, jossa tutkittiin kymmenen vanhan astian tai matkamuistokeramiikan lyijy- ja kadmium-pitoisuuksia. Kaikista tutkituista astioista lähti jonkin verran lyijyä. Vanhasta savenvalajan valmistamasta kupista irtosi lyijyä 720 kertaa yli raja-arvojen. Toisesta kupista löytynyt lyijymäärä ylitti nykyiset raja-arvot 60-kertaisesti.
Arabiankin vanhoista astioista löytyi raskasmetalleja
Tutkimuksessa oli mukana myös kolme vanhaa Arabia-astiaa. Arabian Kirsikka-kupin huulirajasta irtosi selvästi kadmiumia. Sorja-astiasta lähti lyijyä kymmenesosa uusien astioiden sallitusta lyijyn enimmäismäärästä.
Lyijyä ja kadmiumia käytetään keramiikan lasituksessa ja väreissä. Kadmiumia voi olla erityisesti punaisissa, keltaisissa tai oransseissa väreissä.
Tieto lyijyn vaarallisuudesta on lisääntynyt vuosien varrella, ja astioiden lyijyliukoisuuden sallittuja enimmäispitoisuuksia on tiukennettu. Ihmisten kaapeissa ja kirpputoripöydillä on silti edelleen paljon astioita, jotka on valmistettu ennen 70-lukua eli aikana, jolloin lyijy oli yleisesti keramiikkateollisuuden käytössä ja jolloin valvonta oli hyvin satunnaista. Kirpputoriastioiden tai matkamuistoina Suomeen tuotujen astioiden, saati sitten vanhojen astioiden, turvallisuutta ei valvo kukaan.
Suomessa Arabian tehdas lopetti lyijyn käytön lasitteessa 70-luvulla. Pienissä keramiikkapajoissa lyijystä päästiin 80- tai vasta 90-luvulla. Etenkin halpatuotannon maissa lyijylasitetta käytetään edelleen.
Kuningaskuluttajan haastattelema kemisti kertoi, että hän tutki itse joitakin vuosia sitten oman perheensä käytössä olleet 70-luvun Arabian kahvikupit sen jälkeen, kun kuppien painokuvien värit alkoivat haaleta. Kupeista irtosi tutkimuksessa suuri määrä lyijyä ja kadmiumia. Kemisti otti yhteyttä Arabiaan, mutta yrityksestä ei asiaa haluttu tuolloin kommentoida. Kemisti tekee työkseen lyijyliukoisuustestejä. Hän ei halua nimeään julkisuuteen.
Johtaja Hille Korhonen Iittala Groupista ei tunne kyseistä tapausta.
- En osaa tätä kommentoida.
- Meidän täytyy muistaa, että lyijyn ja kadmiumin käyttö keramiikassa ei ole kielletty. Raja-arvot ovat tarkentuneet ajan kuluessa, kun asioita on enemmän selvitetty. Meidän valmistamissamme astioissa on aina noudatettu olemassa olevia säännöksiä. Missään vaiheessa viranomaiset eivät ole vaatineet, että jälkikäteen pitäisi näitä tuotteita testata, Hille Korhonen sanoo.
Talonpoikaiskeramiikka mahdollinen lyijylähde
Kuningaskuluttajan testin astiat hankittiin kirpputoreilta, vanhan tavaran liikkeistä ja omista kaapeista. Osa astioista on vanhoja, osa uudempia.
- Vanha talonpoikainen esineistö on meillä sellaista, jossa voi epäillä olevan lyijyä. Toinen asia, mikä mietityttää, on lapsille tarkoitettujen astioiden pohjassa olevien kuvioiden värien turvallisuus, sanoo Taideteollisen korkeakoulun keramiikan lehtori Airi Hortling.
Suomalainen talonpoikaiskeramiikka on valmistettu punasavesta.
Astioista mahdollisesti irtoava lyijy on erityisesti matalapolttoisen keramiikan ongelma. Lasitteessa käytetty lyijy haihtuu tehtaan piipusta ulos, kun keramiikkaa poltetaan riittävän korkeassa lämpötilassa. Astian polttolämpötilaa voi testata kilauttamalla astiaa lusikalla ja kuuntelemalla ääntä: kumea ääni kertoo matalasta poltosta ja suuresta lyijyriskistä, korkea ääni puolestaan korkeasta polttolämpötilasta ja pienemmästä riskistä.
Kaikista tutkituista astioista irtosi jonkin verran lyijyä
Testasimme kaikkiaan 25 astiaa ensin kotikäyttöisillä Leadcheck-lyijytesteillä. Testipuikkojen mukaan kahdeksasta astiasta lähti lyijyä. Nämä kahdeksan astiaa ja lisäksi kaksi muuta lähetettiin jatkotutkimuksiin laboratoriotestiin.
MetropoliLab tutki astiat EU-asetusten mukaisella menetelmällä. Se osa astioista, joka tulee kosketuksiin ruoan tai huulten kanssa, upotettiin vuorokaudeksi neljäprosenttiseen etikkaliuokseen. Pieni koristemuki tutkittiin leluna.
Jokaisesta kymmenestä tutkitusta astiasta lähti jonkin verran lyijyä. Seitsemän astian pitoisuudet olivat melko pieniä ja jäivät alle raja-arvojen. Kahden kupin tutkimustulos yllätti niin
tutkimuksen tekijät kuin viranomaisetkin: Vanhasta ruskeasta savenvalajan valmistamasta mukista irtosi lyijyä 2 900 mg / litra. Tämä on 720 kertaa yli uusissa kupeissa sallitun enimmäispitoisuuden (4 mg/l).
- Kolpakko on ilmeisesti alun perin koristekäyttöön tarkoitettu. Se ei kestänyt testioloja ja lasite liukeni etikkahappoon. Liuoksesta löytyi niin korkeat lyijypitoisuudet, että elintarvikekäytössä se on vaarallinen, sanoo kemisti Timo Vartiala MetropoliLabista.
Toisesta suuresta tutkitusta kupista, keltaisesta mukista, irtosi lyijyä 235 mg / litra. Tämä on 60 kertaa yli uusien astioiden enimmäispitoisuuden.
Sekä ruskea että keltainen muki olivat sen näköisiä, että niitä voisi käyttää sekä juoma-astiana että kukkamaljakkona. Kupit on voitu alun perin valmistaa koristekäyttöön ja niiden pohjassa on saattanut olla tarra, joka varoittaa käyttämästä astiaa ruoka-astiana. Tarrat ovat kuitenkin irronneet vuosikymmenten varrella. Koriste-esineet saattavatkin vahingossa päätyä ruokailukäyttöön.
Koriste- tai matkamuistokeramiikkaa ei tulisi myöskään antaa lasten leluiksi. Tutkimuksessa mukana ollut pieni koristemuki, todennäköisesti matkamuisto, olisi ulkonäkönsä puolesta voinut päätyä lasten leikkeihin teeastiastoksi. Lyijyliukoisuutensa puolesta kuppi ei kuitenkaan sovi lasten käsiin, niin paljon koristemukin ulkopinnan kuvioista irtosi lyijyä.
Arabian Kirsikka-kupin huulirajasta liukeni vähän kadmiumia.
Kuudesta muusta astiasta irtosi lyijyä alle nykyisten raja-arvojen mutta selvästi enemmän kuin uusista astioista. Esimerkiksi Arabian Sorja-astiasta lyijyä liukeni kymmenesosa nykyisin sallitusta määrästä.
- Kyllä näitä lautasia uskaltaa käyttää, mutta koska lyijyä käytössä koko ajan vähän liukenee, lautasia kannattaa mieluummin käyttää vain juhlakäytössä. Arkena on parempi käyttää uusia turvallisia astioita, joista lyijyä ei liukene. Näin elinikäinen kertymä jää pienemmäksi, sanoo kemisti Timo Vartiala.
Lyijyllä on monia terveysriskejä
- Kupeista irtoavan lyijyn määrä on niin iso, että en osaa sanoa, mikä toinen voisi olla yhtä merkittävä lyijyn lähde. Minulle on suuri yllätys, että tällaisia ylipäätään on olemassa ja mahdollista käyttää vielä nykyään, sanoo Kansanterveyslaitoksen dosentti Hannu Komulainen.
Lyijy on elimistöön kertyvä raskasmetalli. Kun lyijyn käyttö bensiinin lisäaineena lopetettiin Suomessa 1990-luvun alussa, ihmisten altistuminen lyijylle ja veren lyijypitoisuus laskivat radikaalisti.
Mitä enemmän kehoon kertyy lyijyä, sitä suuremmiksi käyvät lyijyn aiheuttamat terveysriskit.
Jo suhteellisen pienet veren lyijypitoisuudet voivat aiheuttaa lapsille keskushermoston kehitysvaurioita, esimerkiksi oppimiskyvyn heikkenemistä ja keskittymiskyvyn huononemista. Osa vanhemman väen neurologisista ongelmista, muistinmenetyksistä ja myös sydänkohtauksista saattaa johtua elimistössä olevasta lyijystä.
Suomalainen saa päivässä keskimäärin 100 mikrogrammaa lyijyä eri lähteistä. Kuningaskuluttajan testin ruskeaa kuppia käytettäessä tavallinen päivittäissaanti voi nousta jopa 1000-kertaiseksi. Testin vanhojen lautasten käyttö puolestaan karkeasti arvioiden kaksinkertaistaisi nykyisin päivittäin saatavan lyijyn määrän. Arviot perustuvat dosentti Hannu Komulaisen laskelmiin.
Mitä merkitystä lyijyäpäästävien astioiden käytöllä sitten on terveydelle?
- Sitä on aika hankala arvioida, koska lyijy ei aiheuta akuutisti myrkytystä. Tarvitaan pitkäaikainen altistus. Jos tällaisia astioita käytetään ruokailussa koko ajan, veren lyijypitoisuus kyllä nousee. Erityisesti pienet lapset on herkin ryhmä, Komulainen sanoo.
- Tällaisia astioita ei missään tapauksessa pitäisi käyttää ruokailuastioina. Kaikki lyijyaltistus on periaatteessa haitallista. Nyt näyttää siltä, että pienille lapsille ei ole olemassa annostasoa, joka olisi turvallinen.
Vanhojen astioiden vaaroista ei Suomessa tiedoteta
Viranomaisten resurssit eivät riitä kirpputoritavaroiden valvomiseen, mutta miksi keramiikka-astioihin liittyvästä lyijynsaantiriskistä ei Suomessa edes puhuta? Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Australiassa viranomaiset varoittavat ihmisiä astioista mahdollisesti irtoavasta lyijystä.
- Meillä vanhaa keramiikkaa on tutkittu 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla. Silloin on todettu paljon ylityksiäkin ja asiasta on tiedotettu sanomalehdissä runsaastikin, sanoo ylitarkasta Pirkko Kostamo Evirasta.
Kolmannes 70-luvulla tutkituista uusista astioista oli määräystenvastaisia, 90-luvulla enää pari prosenttia.
- Kun kun asiaa tulee tietoomme, voimme harkita täällä Evirassa, että laitamme sopivaan yhteyteen tästäkin informaatiota.
Testin tulokset on välitetty Eviraan. Evira aikoo tiedottaa asiasta alkukesästä.
Testipuikko ei korvaa laboratoriotestejä
Kannattaako astioita sitten alkaa itse testata? Testimme osoitti saman, minkä maahantuojakin toteaa tuotteen käyttöohjeissa: kotikäyttöinen lyijytesti on suuntaa-antava mutta ei korvaa laboratoriotestejä.
Kotikäyttöinen testipuikko onnistui paljastamaan lyijyn melko hyvin muista tutkituista astioista, mutta antoi yhden väärän negatiivisen tuloksen. Testipuikko ei toisellakaan testikerralla pystynyt paljastamaan keltaisesta mukista liukenevaa lyijyä.
Testipuikkoja maahantuova yritys Doublecheck aikoo selvittää, mistä väärä tulos johtui.
Miten lyijyriskiä voi pienentää?
Arkikäytöstä kannattaa poistaa kokonaan astiat, jotka eivät kestä konepesua, joiden lasite tai värit ovat kuluneet ja etenkin ne astiat, jotka on alun perin saatettu valmistaa koriste-esineiksi. Vanhojen ja myös uudempien halpatuontiastioiden värikkäistä pohjakuvioista saattaa irrota lyijyä tai kadmiumia. Matkamuistokeramiikkaa, esimerkiksi pieniä koristekuppeja tai keramiikkasoittimia, ei pidä antaa lasten leluiksi.
Uusistakin maahantuoduista astioista löytyy välillä liikaa lyijyä ja kadmiumia. Uusien astioiden ostaja voi pyytää myyjää näyttämään keramiikan vaatimustenmukaisuusilmoituksen. Se on takuu siitä, että jo valmistaja tai maahantuoja on testauttanut astian ja että astia on nykyisten asetusten mukainen ja turvallinen.
TV1 Kuningaskuluttaja / Kirsi Jansa
Lisätietoja:
Lyijytesti kotikäyttöön www.leadcheck.fi
Hortling, Airi: Vaarallinen kiilto. Vähäliukoisen lyijylasitteen perinne ja kehittäminen. Lisensiaatintyö 1999.
