Hyppää pääsisältöön

Suomi juhlii – juhannus

Mirja Metsolan dokumentti on kuvattu Pohjois-Karjalassa, Vuonislahden kylässä, Pielisjärven rantamaisemassa. Kolin mahtavan vuoren häämöttäessä vastarannalla juhannusjuhla toteutuu lähes täydellisenä.

Vuonislahden juhannus syntyy monenlaisten ryhmien yhteisenä ponnistuksena. Kylässä syntyneet palaavat mökeilleen ja keräävät ympärilleen sukulaisia. Sukujuhannusta mummon mökillä viettävät Serafiina ja Lilli Julkunen ovat kotoisin Espoosta. ”Juhannukseen kuuluvat Pielinen, koivut, sauna, letut ja suku”, toteaa Serafiina.

Juhannussalon lisäksi juhlijoita kokoontuu myös lipputangon ympärille. Ohjelmassa lipunnosto- ja lippulauluperinnettä pitävät yllä karavaanarit.

Menneitä ja nykyisiä juhlintatapoja linkittää Vuonislahdessa syntynyt ja kasvanut kirjailija Heikki Turunen. Kirjailija saapuu järven toiselta puolelta Juuasta kotikyläänsä muistelemaan nuoruutensa juhannuksia.

Kokko poltetaan joka vuosi. Vuonislahden Työväenyhdistyksen vanhat miehet osaavat rakentaa sellaisen kokon, joka palaa pitkään komealla liekillä. Kokko rakennetaan kylän laivarannan läheisyydessä olevalle luodolle.

Matkailuyritykset valmistelevat maalaisromantiikkaa pursuavia elämyksiä. Tapio ja Eija Nevalainen pyörittävät Herraniemen kievaria. ”Ihmiset haluavat juhannukselta semmoista perinteistä maalaismennoo ja meininkiä.”

Legendaariset kyläkauppiaat varustavat juhlijat oluella, makkaralla ja fileellä ja huolehtivat myös Ruunaan metsätyömieskodin juhannustarpeista. Vanhojen metsureiden juhannusaatto kuluu makkaran ja räiskäleiden paiston merkeissä leppoisasti turinoiden.

Vuonislahden lavalla tanssien suosikki on Pohjois-Karjalan oma poika Timo Turunen.

Vuonislahdessa on juhannuksen muinaisperinteiden rinnalle kehitelty myös uusia tapoja. Ohjelman päätteeksi paikallinen ilopilleri, Herranniemen vanhaisäntä Lassi Nevalainen antaa vierailleen ilokasteen, jonka avulla vaikeudet voitetaan ja vihamiehetkin kääntyvät ylimmiksi ystäviksi.

Mirja Metsolan käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti ”Suomi juhlii – juhannus” palkittiin parhaana ohjaustyönä suomalais-ugrilaisella tv-festivaalilla 2005. Tekijänoikeussyistä dokumentista voidaan esittää vain otteita.

Juhannuksen historiaa

Keskikesän juhla on muutaman tuhannen vuoden aikana säilyttänyt pakanallisen luonteensa, vaikka siihen Suomessa on tietoisesti yritetty yhdistää kirkollista ja valtiollista perinnettä.

Rooman valtakunnassa juhlittiin vesijuhlaa kesäkuun 24. päivä, joka 300-luvulla muutettiin Johannes Kastajan syntymäpäiväjuhlaksi.

Vanhoissa maatalous- ja karjanhoitokulttuureissa, myös Skandinaviassa, kokoonnuttiin keskikesällä korkealle vuorelle tai veden äärelle rukoilemaan ukkosen jumalalta sadetta.

Juhannuskokon polttaminen on alkuaan itä- ja pohjoissuomalainen tapa, joka 1900-luvulla yleistyi koko maahan. Kokon polttamisella on uskottu olleen puhdistava ja pahoja voimia karkottava vaikutus.

Juhannusyöhön on kuulunut taikojen tekeminen, ja sitä ovat harrastaneet naimaikäiset tytöt kosijan toivossa. Varsinainen juhannuspäivä on ollut lähinnä sään ja vuodentulon tarkkailupäivä.

Juhannuspäivä on myös Suomen lipun päivä. Itsenäistymisen alkuvuosina kirjailija Maila Talvio ehdotti juhannusta Suomen lipun päiväksi. Liputuspäivä siitä tuli 1934.

Juhannuksenvieton pääpaino on juhannusaatossa. Liput nostetaan salkoon jo aattoiltana kello 18, ne saavat olla salossa koko yön, ja ne lasketaan vasta juhannuspäivän iltana kello 21.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto