Hyppää pääsisältöön

Yleisradion aikamerkki on radioklassikko

Kuuluttaja Birgit Lilius odottaa aikamerkkigongin kumahdusta.
Kuuluttaja Birgit Lilius on käynnistänyt aikamerkkilaitteen ja odottaa seinällä olevan gongin kumahdusta. Kuuluttaja Birgit Lilius odottaa aikamerkkigongin kumahdusta. Kuva: Yle Kuvapalvelu birgit lilius

Aikamerkki on yksi niistä Ylen ohjelmanumeroista, jotka ovat eniten vaikuttaneet jokapäiväiseen ihmiselämään. Elävän arkiston aikamerkkipakettiin sisältyy myös kellonaikojen luentaa yli kahden tunnin ajalta.

Yleisradio aloitti oman lähetystoimintansa 9.9.1926. Aikamerkki sisältyi jo heti alusta alkaen yhtiön lähetyksiin. Helsingin sanomissa 12.9.1926 julkaistuissa ohjelmatiedoissa mainitaan, että aikamerkki annetaan joka arkipäivä klo 1 ja klo 8 iltapäivällä ”aallolla 400”. Ilmatieteen laitokselta saadun tiedon mukaan aikamerkki annettiin tuolloin laitoksen tarkkuuskellon eli kronometrin ohjaamalla triangelilla.

Järjestelmän toiminnasta ei ole löydetty vielä tarkkaa teknistä kuvausta. Todennäköistä kuitenkin on, että aikamerkin anto tapahtui puhelinlinjan välityksellä Ilmatieteen laitokselta Yleisradion Aleksanterinkadun studiolle, mistä se siirrettiin edelleen puhelinlinjoja pitkin radioasemille. Tarkkaa tietoa ei ole myöskään siitä, miten kauan Yleisradio käytti hyväkseen Ilmatieteen laitoksen kronometriä aikamerkin antamisessa.

Syncro-Clock-tahtikello sekä ulkomaista aikamerkkisignaalia vastaanottava radio vuonna 1945.
Syncro-Clock-kello ja saksalaisen aikamerkkisignaalin vastaanottoon tarkoitettu radio 1945. Syncro-Clock-tahtikello sekä ulkomaista aikamerkkisignaalia vastaanottava radio vuonna 1945. Kuva: Yle Kuvapalvelu 1945

Kronometrin tarkkuutta on voitu säätää myös jonkin ulkomaisen radioaseman avulla. Esimerkiksi Englannissa Greenwichin observatoriolla on ollut jo 1920-luvun lopulla tällainen koko Eurooppaan suunnattu ”aikamerkkipalvelu”. Yleisradio itse käytti tällaista tapaa 1950-luvulla, kun se itse seurasi ja sääti omien keskuskellojensa tarkkuutta. Tällöin YLE kuitenkin kuunteli erästä saksalaista radioasemaa, jolle tarkan ajan syötti Saksan hydrologisen instituutin tarkkuuskello.
Yleisradion aikamerkkilaite Fabianinkadun kuuluttamossa 1944.
Aikamerkkilaite Fabianinkadun kuuluttamossa 1944. Seinällä gongi. Yleisradion aikamerkkilaite Fabianinkadun kuuluttamossa 1944. Kuva: Aarne Pietinen/Yle Kuvapalvelu aikamerkki

Aikamerkin antolaitteena triangeli vaihtui gongiin ilmeisesti vuonna 1934, kun Fabianinkadun radiotalo valmistui. Siellä olevan kuuluttajan studion pöydälle on pian asennettu painonappi, joka laukaisi sähköreleen avulla gongia lyövän vasaran. Kuuluttaja seurasi itse studion seinällä olevaa kelloa ja antoi ennen gongin lyöntiään varoituksen ”viisi sekuntia”. Järjestelmä näkyy esimerkiksi 1940-luvulla otetussa valokuvassa, jossa kuuluttaja Birgit Lilius on antamassa em. laitteella aikamerkkiä.
Radion Syncro-Clock-keskuskellot sekä oskilloskooppi entisessä kassaholvissa Fabianinkadulla 1944.
Radion Syncro-Clock-keskuskellot ja signaalin tarkkailuun tarkoitettu oskilloskooppi 1944. Radion Syncro-Clock-keskuskellot sekä oskilloskooppi entisessä kassaholvissa Fabianinkadulla 1944. Kuva: Yle Kuvapalvelu aikamerkki

Käytössä olevista lähteistä ei ole selvinnyt ajankohta, milloin Fabianinkadun studioiden seinäkellojen tarkkuutta ryhdyttiin ohjaamaan samaan rakennukseen sijoitettujen keskuskellojen avulla. Se kuitenkin tiedetään, että em. keskuskellot sijaitsivat 1950-luvulla radiotalossa entisessä pankin kassaholvissa ja niiden tarkkuutta säädettiin edellä mainitun saksalaisen radioaseman antaman aikamerkin pohjalta.

Kuuluttajien omien arvioiden mukaan aikamerkin tarkkuus oli tuolloin yhden sekunnin luokkaa ja se riitti tavallisten ihmisten tarpeisiin, mutta ei tieteellisiin ja teknisiin tarkoituksiin. Tosin sotavuosina Yleisradio sai myös valituksia rintamakomentajilta aikamerkin epätarkkuudesta, kun he synkronoivat kellojaan ennen hyökkäyksiä tykistökeskitysten ajoittamiseen liittyen.

Uudempi tekniikka auttoi myös tarkkuuttamaan Yleisradion aikamerkkiä. Vuonna 1963 alettiin käyttää hyväksi Suomen kaapelitehtaalle hankittua kvartsikelloa, joka yhdistettiin kaapelilla Fabianinkadun radiotaloon. Tähän uuteen aikamerkkiin sisältyi kuusi piippausta ja viimeiseen piippaukseen sisältyi sitten vielä perinteinen gongin kumahdus. Tällä laitteella aikamerkki voitiin antaa 13/100 sekunnin tarkkuudella.


Gongin kumahdus jätettiin aikamerkistä ”vanhentuneena” pois vuonna 1972 ja tarkka aikamerkki oli viimeisen piippauksen alkukohdassa. Gongia käytettiin aikamerkin antamiseen siis todennäköisesti vuodesta 1934 alkaen aina vuoteen 1972 saakka. Lokakuussa 1975 Yleisradio hankki oman kellolaitteiston Laajasalon mittausasemalle ja siitä ryhdyttiin ottamaan aikamerkki lähetyksiin.

Vuorokaudessa annettujen aikamerkkien määrä on vaihdellut hieman eri vuosikymmenillä. Esimerkiksi 1960-luvulla arkisin annettiin aikamerkki seitsemän ja sunnuntaisin neljä kertaa vuorokaudessa. Vuonna 1978 aikamerkkiä ryhdyttiin lähettämään automaattisesti myös tasatunnein, tosin aikaisemmat aikamerkit klo 11.30, 12.30 ja 17.30 säilyivät lähetyksissä. Tosin automaattinen aikamerkin lähetys voitiin estää, jos se olisi sattunut keskelle esimerkiksi jumalanpalvelusta tai sinfoniaorkesterin konserttia.

1980-luvun alkupuolella vastuu aikamerkin tarkkuudesta siirtyi VTT:n (Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen) sähköteknisen laboratoriolle. Nykyisin Yleisradion aikamerkki synkronoidaan GPS-järjestelmän tuottamaan PPS-aikamerkkiin siten, että aikamerkin viimeisen ”piipin” nouseva reuna on aikamerkin oikea kohta.

Aikamerkin radiosta kuuluva oikeellisuus riippuu kuitenkin monesta eri tekijästä, kuten kulkuajoista, vahvistimista, lähetysjärjestelmistä, välimatkasta lähetysasemalle ja niin edelleen. Lisäksi nykyiset signaalin digitalisoinnit heikentävät tarkkuutta. Itse asiassa analogisten radiolähetysten aikana päästiin parempaan tarkkuuteen, koska viiveet olivat helpommin laskettavissa ja ne olivat suhteellisen muuttumattomia.

Teksti: Lasse Vihonen


Oheisessa koosteessa kuullaan Yleisradion kuuluttajalegendojen lukevan kellonaikoja. Carl-Erik Creutz ja Kaisu Puuska-Joki etenevät kymmenen minuutin välein kello 6.10:sta kello 8.20:een.

  • Onko nainen parempi johtaja kuin mies, Merja Ylä-Anttila?

    10 kirjaa vallasta -sarjan aiheena Katariina Suuri ja valta.

    10 kirjaa vallasta -sarjan (2012) kymmenennessä osassa aiheena oli Laila Hirvisaaren Minä, Katariina. Kirjassa 1700-luvun esifeministi hallitsee Venäjää. Onko nainen parempi johtaja kuin mies, pohtivat MTV3:n tuolloinen päätoimittaja Merja Ylä-Anttila, toimittaja Timo Harakka ja sarjan vakiovieras tietokirjailija Anna Kortelainen.

  • Pieni pyhiinvaellus on kertomus häpeästä ja kunniasta, uskosta ja armosta

    Elokuva salaisuuksien verkosta, johon yhteisö pakottaa

    Syntymä ja kuolema, häpeä ja kunnia kietoutuvat yhteen koskettavaksi tarinaksi Heikki Kujanpään vuonna 2000 ohjaamassa elokuvassa Pieni pyhiinvaellus. Nuori Ritva saa aviottoman lapsen, jonka hän luovuttaa hädissään pois. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin elämän ja kuoleman porteilla.

  • Lauluja keväästä – onko oma suosikkisi joukossa?

    Vuodenajoista toiveikkain on ikuisuusaihe myös musiikissa.

    Vuodenajoista toiveikkain on myös kotimaisen musiikin ikuisuusaihe. Elävän arkiston koosteeseen on koottu ikonisia kappaleita sekä mieltä ylentäviä rallatuksia kevään kunniaksi ja pimeämpien aikojen varalle.

  • Suomalainen lapsenlikka tapasi 1960-luvun popjulkkikset

    Au pair Hilkka Ikonen raportoi svengaavasta Lontoosta.

    Hilkka Ikonen (os. Kantelinen) työskenteli au pairina 1960-luvun "svengaavassa Lontoossa". Lastenhoidon ohessa hän toimi mm. Iskelmä-lehden ja Yleisradion pop-kirjeenvaihtajana haastatellen monia aikakauden tähtiä kuten The Beatlesia, Rolling Stonesia, Manfred Mannia ja Cliff Richardia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Onko nainen parempi johtaja kuin mies, Merja Ylä-Anttila?

    10 kirjaa vallasta -sarjan aiheena Katariina Suuri ja valta.

    10 kirjaa vallasta -sarjan (2012) kymmenennessä osassa aiheena oli Laila Hirvisaaren Minä, Katariina. Kirjassa 1700-luvun esifeministi hallitsee Venäjää. Onko nainen parempi johtaja kuin mies, pohtivat MTV3:n tuolloinen päätoimittaja Merja Ylä-Anttila, toimittaja Timo Harakka ja sarjan vakiovieras tietokirjailija Anna Kortelainen.

  • Ruusunen ja muita klassikkosatuja Areenassa – tarinoissa mittelevät valon ja pimeyden voimat

    Fiat lux, tulkoon valkeus! Ruususen ja Grimmin satujen taika

    "Fiat lux – tulkoon valkeus!" hyvän haltijan kasvot valaisivat koko tv-ruudun. Vuonna 1982 esitetty televisioteatterin Prinsessa Ruusunen on jättänyt muistiin hehkuvan jäljen. Vielä nytkin silmä sivuuttaa aikansa tv-tekniikan ja näkee taian. Klassikkosaduissa pimeys ja valo, hyvä ja paha hakevat rajojaan voimallisesti. Areenaan kootuissa toivotuissa saduissa nähdään Ruusunen mm. Susanna Haaviston ja Karvakuonon hahmossa, piirrettynä sekä Sinikka Sokan vivahteikkaasti kertomana. Sokan tarinoimina eläväksi tulevat myös monet muut Grimmin sadut.

  • Pieni pyhiinvaellus on kertomus häpeästä ja kunniasta, uskosta ja armosta

    Elokuva salaisuuksien verkosta, johon yhteisö pakottaa

    Syntymä ja kuolema, häpeä ja kunnia kietoutuvat yhteen koskettavaksi tarinaksi Heikki Kujanpään vuonna 2000 ohjaamassa elokuvassa Pieni pyhiinvaellus. Nuori Ritva saa aviottoman lapsen, jonka hän luovuttaa hädissään pois. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin elämän ja kuoleman porteilla.

  • Suuri kaniinisuunnitelma – eli miten Venezuelan vallankumous muuttui ensin farssiksi, sitten tragediaksi

    Venezuelan bolivariaanien vallankumous on tuhonnut maan.

    Venezuela on ristiriitaisuuksien maa. Presidentti Hugo Chavez loi maahan köyhyyden kultin, jossa oli rumaa oli olla rikas. Samalla Chavezin lähipiiri varasti suunnattomat määrät valtion öljytuloja itselleen. Nyt maata on johtanut jo viisi vuotta Nicolas Maduro, entinen bussinkuljettaja. Terveydenhuolto on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, öljyntuotanto hiipuu. Presidentti on tarjonnut ratkaisuksi muun muassa kaniinien kasvatusta.

  • Lauluja keväästä – onko oma suosikkisi joukossa?

    Vuodenajoista toiveikkain on ikuisuusaihe myös musiikissa.

    Vuodenajoista toiveikkain on myös kotimaisen musiikin ikuisuusaihe. Elävän arkiston koosteeseen on koottu ikonisia kappaleita sekä mieltä ylentäviä rallatuksia kevään kunniaksi ja pimeämpien aikojen varalle. Kerro oma kevätkappale-ehdotuksesi!

  • Suomalainen lapsenlikka tapasi 1960-luvun popjulkkikset

    Au pair Hilkka Ikonen raportoi svengaavasta Lontoosta.

    Hilkka Ikonen (os. Kantelinen) työskenteli au pairina 1960-luvun "svengaavassa Lontoossa". Lastenhoidon ohessa hän toimi mm. Iskelmä-lehden ja Yleisradion pop-kirjeenvaihtajana haastatellen monia aikakauden tähtiä kuten The Beatlesia, Rolling Stonesia, Manfred Mannia ja Cliff Richardia. Radiohaastatteluja vuosilta 1964–1965 on säilynyt alun kolmattakymmentä.

  • YYA-sopimus oli Suomelle välttämättömyys, josta tuli hyve

    YYA-sopimus oli ystävyyttä, yhteistoimintaa ja avunantoa

    Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja avunannosta syntyi aikana, jolloin pienen maan oli tarkoituksenmukaista tehdä liitto suuren naapurinsa kanssa rauhanomaisten olojen takaamiseksi. Sopimus hyödytti Suomea myös taloudellisesti ja se lisäsi vähintäänkin välillisesti suomalaisten tietämystä itänaapurista. Mutta aikaa myöten siitä tuli ulko- ja sisäpoliittinen rasite, kun välttämättömyydestä tehtiin hyve.

  • Pääsiäisruokia à la Patakakkonen ja Makupalat

    Suosikkiohjelmissa on nähty monenlaisia pääsiäismenuita.

    Suosituissa ruoka-ohjelmissa on nähty monenlaisia pääsiäiskokkailuja. Perinteisen lampaan ja pashan lisäksi on tuunattu marenkijoutsenia Vanamon ja Kolmosen opeilla, tutustuttu ortodoksikarjalaisten paastonajan ruokiin ja valmistettu pippurista porohöystöä Makupalojen opein.

  • Etkö ole koskaan katsonut Kotikatua? Nyt on hyvä sauma aloittaa!

    Kotikadun neljäs ja viides kausi Areenassa.

    Jos et ole koskaan katsonut Kotikatua, mutta haluaisit, kannattaa katsominen aloittaa nyt. Areenassa nyt katsottavissa olevat neljäs ja viides kausi ovat todella hyviä kohtia hypätä sarjaan mukaan. Neljännen kauden aluksi sarjaan tulee uusi henkilö, kun yhden päähenkilön, Eeva Mäkimaan, äiti Kaisa ilmestyy Kotikadulle. Kaisan kautta tulevat sarjan perheet ja muut hahmot hyvin tutuiksi.

  • Sisällissota 1918 viilsi keskustelijoiden muistoissa ja yleisön tekstiviesteissä teemaillassa 2008

    Mukana punaisten ja valkoisten jälkeläisia sekä tutkijoita

    Ajankohtaisen kakkosen teemailta kysyi keväällä 2008, miksi vuosi 1918 kiihdyttää yhä mieliä? Onko se kansallinen kipupiste vai vastakkainasettelua? Sisällissodasta oli tuolloin tullut kuluneeksi 90 vuotta. Salla Paajasen ja Jan Anderssonin vetämässä keskustelussa oli mukana punaisten ja valkoisten jälkeläisiä sekä vuoden 1918 tapahtumien tutkijoita. Katsojat osallistuivat keskusteluun tekstiviestein, joita tuli suorana Tampereelta lähetetyn teemaillan aikana puolitoista tuhatta.

  • Tv-draamat Lennu ja Kuilu kuvasivat sisällissodan kauhuja rintamakarkurin ja lapsen silmin

    Kaksi tv-draamaa sisällissodasta

    Sisällissodalle on haettu ymmärrystä myös tv-draaman kautta. Tässä artikkelissa esitellään kaksi teosta, joissa käsitellään sodan järjettömyyttä ja sen seurauksia yksilötasolla. Vuonna 1968 valmistunut Lennu, Tampere 1918 seuraa punaisen rintamakarkurin mielenliikkeitä. Vuonna 1973 filmatun, omaelämäkerralliseen romaaniin perustuvan Kuilun päähenkilö taas on ruotsinkielisen työläisperheen 10-vuotias tyttö.

  • Ilman kavaluutta ja muuta kotimaista draamaa bisneksestä ja arvonsa tuntevista naisista Areenassa

    Toivottua draamaa mm. Ilman kavaluutta ja Tuliportaat

    Nainen ei anna periksi, nainen pitää puolensa ja rahansa, mutta ei osta niillä rakkautta. Areenassa on katsottavissa draamaa rahan arvon tuntevista naisista, bisnesuvuista ja pankkimaailman laeista. Toivottujen draamojen paketista löytyvät mm. llman kavaluutta, Tuliportaat ja Elämää suurempaa -sarjat sekä tv-elokuva Työn orja.
    Toivotut: Ilman kavaluutta – Katso draamaa bisneksestä ja bisnessuvuista Yle Areenassa

  • Kahdeksan kilometrin nainen Tuula Nousiainen

    Suomen toinen 8 km ylittänyt vuorikiipeilijä haastattelussa.

    Vuorikiipeilijä Tuula Nousiainen nousi ensimmäisenä suomalaisena naisena maailman kuudenneksi korkeimman vuoren, Cho Oyun huipulle. Samalla hän ylitti vasta toisena suomalaisena maagisena pidetyn 8000 metrin korkeusrajan. Nousiainen saapui Lauantaivekkariin syksyllä 1998 kertomaan saavutuksestaan.

  • "Tää joukkue on kuin oma lapsi" – Ira Turunen jääkiekkovalmentajana Yhdysvalloissa

    Dokumentti seuraa USA:n yliopistosarjassa valmentavaa Mimmua

    Ira "Mimmu" Turunen toimii ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkovalmentajana Yhdysvaltojen naisten yliopistosarjassa. Joukkueen luotsaminen on muutakin kuin valmentamista. Tosi tarina -sarjan Mimmu-jakso on henkilökuva, jossa seurataan hänen joukkueensa valmistautumista kohti kauden ratkaisuottelua. Vuonna 2007 TV1:llä esitetyn ohjelman on käsikirjoittanut ja ohjannut Erkki Määttänen.