Hyppää pääsisältöön

Kyllikki Villa ei epäröinyt lähteä merta edemmäs

Kyllikki Villa (1923-2010) teki poikkeuksellisen pitkän, sovinnaisuuksia uhmanneen uran ensin suomentajana ja sitten kirjailijana. Suuren yleisön tietoisuuteen hän nousi vuonna 2004 julkaisemalla 81-vuotiaana matkapäiväkirjan, joka kuvasi rahtilaivalla matkustamisen syvintä olemusta.

Tämän epätavallisen matkustus- tai jopa elämäntavan Villa oli omaksunut kolme vuotta avioeronsa jälkeen vuonna 1965. Tuolloin 42-vuotias, viisivuotiaan tytön yksinhuoltajaäiti oli irtisanoutunut kuukausipalkkaisesta työstään kustannusyhtiössä ja päättänyt vastedes myydä vain työtään, ei aikaansa. ”Uskoin, että olen parempi kääntäjä kuin sihteeri.”

Koska arjen aikataulut eivät enää heitä sitoneet, Villa päätti kokeilla, onnistuisiko hän yhdistämään käännöstyöt ja matkustamisen. Kuningasideana oli nimenomaan tehdä työtä matkan aikana – ja siihen pitkät rahtimatkat antoivat oivallisen mahdollisuuden. Mikä parasta, matkustaminen yhdessä lapsen kanssa osoittautui monin tavoin antoisaksi kokemukseksi. ”Kumpi oikeastaan on kumman turva?”

Tavaksi tuli viettää muutama kuukausi vuodesta matkalla. Hyvällä suunnittelulla ja budjetoinnilla matka tuli yleensä maksetuksi ”tien” päällä, myös vuokra-asunto Töölössä vuokrattiin yleensä siksi ajaksi eteenpäin.

Saara-tyttären aloitettua koulunkäynnin jonkinasteiseksi rajoitteeksi muodostuivat koulun loma-ajat. Viisas opettaja huomasi pian, etteivät matkat haitanneet tytön koulumenestystä, pikemminkin päinvastoin. Saara oli matkoilla mukana 12-vuotiaaksi asti.

Viimeisen pitkän rahtilaivamatkansa Villa teki 75-vuotiaana vuosina 1998-99. Tuolla matkalla sattuneen kolmen päivän myrskyn jälkeen hän ei omien sanojensa mukaan ollut enää "merikelpoinen", ja pidemmät matkat piti vastedes tehdä lentäen. Villa ehti matkustaa 35 vuoden aikana kaikkiaan 48 rahtilaivalla, aina työ mukanaan.

Läpimurto kirjailijana vasta aktiiviuran jälkeen

Käännöstöiden ohessa Villa piti matkoistaan – kuten muustakin arjestaan — tarkkaa päiväkirjaa. Matkoilla syntyneistä ajatuksista syntyi mantereella erilaisia artikkeleita niin lehtiin kuin radioonkin. Vuonna 1968 hän luki matkapäiväkirjaansa ensimmäisen kerran radiossa yhdessä Saaran kanssa.

Ensimmäiset ohjelmansa Yleisradioon hän oli tehnyt 1950-luvun puolivälissä. Terävän kirjallisuuskritiikin lisäksi hänet tunnettiin punnituista tasa-arvoa edistävistä pohdinnoistaan. Villa kannusti naisia terveeseen itsekkyyteen ja kohti taloudellista itsenäisyyttä. Omassa elämässään hän pyrki tulemaan toimeen mahdollisimman vähällä materialla.

Villa itsessään kiinnosti myös toimittajia. Vuonna 1997 Sinikka Hein haastatteli Villaa puolalaisella rahtialuksella ja onnistuu osumaan suoraan asian ytimeen: ikääntymisen myötä Villan huomiot matkustamisesta olivat terävöityneet entisestään. Juuri tuon matkan päiväkirjan Villa julkaisi vuonna 2004 Vanhan rouvan lokikirjana. "Sitten me näyteltiin se puolen tunnin esitys ja ne olívat minuun ihan tyytyväisiä", hän saneli muistiin tv-haastattelusta.

Villan vanhenemista ja luopumista kuvaavat huomiot löysivät yleisönsä ja hän sai nopeasti huomata tehneensä nyt läpimurron kirjailijana – saman vuoden aikana hänet valittiin mm. Vuoden valopilkuksi. Vuonna 2007 hän kertoo pyydettäessä kameran edessä mistä tahansa valitsemastaan sanasta. Villa puhuu sanasta "vanha". "Sana, jota minä sydämestäni inhoan, on 'eläkeläinen'."

Vanhan rouvan lokikirjan jälkeen Villa julkaisi vielä kaksi matkapäiväkirjaa, kaksi runokokoelmaa, romaanin, kuvitetun matkapäiväkirjan sekä kirjeenvaihtoaan, jota hän kenttälottana oli käynyt jatkosodan aikana. Hän kuoli vuonna 2010.

Vuonna 2013 Saara Villa julkaisi äitinsä ensimmäiset rahtilaivapäiväkirjat nimellä Äidin lokikirja. Ne alkavat vuodesta 1965 – nyt punnittu kerronta täydentyy saumattomasti tyttären antamilla taustatiedoilla ja riemastuttavilla välikaneeteilla.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

  • Hard Rock Hallelujah! – Lordi rokkasi Suomelle euroviisuvoiton 2006

    Lordi toi Suomelle historiallisen euroviisuvoiton 2006.

    Finland twelve points! Suomi 12 pistettä! Kolme sanaa, joita harvoin on Euroviisuissa kuultu, mutta vuonna 2006 ne lausuttiin peräti kahdeksan kertaa. Lordi pokkasi Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton kaikkien aikojen piste-ennätyksellä ja viisuhistorian ensimmäisenä hard rock -yhtyeenä. Elävän arkiston koosteessa muistellaan Lordin matkaa karsinnoista aina Kauppatorin yleisöennätyksen keränneisiin voitonjuhliin asti.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

  • Hard Rock Hallelujah! – Lordi rokkasi Suomelle euroviisuvoiton 2006

    Lordi toi Suomelle historiallisen euroviisuvoiton 2006.

    Finland twelve points! Suomi 12 pistettä! Kolme sanaa, joita harvoin on Euroviisuissa kuultu, mutta vuonna 2006 ne lausuttiin peräti kahdeksan kertaa. Lordi pokkasi Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton kaikkien aikojen piste-ennätyksellä ja viisuhistorian ensimmäisenä hard rock -yhtyeenä. Elävän arkiston koosteessa muistellaan Lordin matkaa karsinnoista aina Kauppatorin yleisöennätyksen keränneisiin voitonjuhliin asti.

  • Elämä chileläispakolaisena Suomessa oli sopeutumista, kaipuuta ja kipeitä muistoja

    Chilen pakolaiset Suomessa 1970-luvulla.

    Syyskuun 11. päivä vuonna 1973 Chilessä alkoi vallankaappaus, jonka seurauksena tuhansia ihmisiä lähti maasta pakoon. Osa pakolaisista tuli myös Suomeen. Chileläissyntyisen ohjaajan Angelina Vasquezin ohjaama Kaksi vuotta Suomessa (1975) ja Matti Ijäksen ohjaama Vieras poika (1974) kertovat chileläispakolaisista Suomessa ja heidän lähtönsä syistä sekä taustoista.

  • Ystävyyttä ja hämäräbisneksiä Areenassa – kuusi asiaa, jotka yhdistävät kasarin ja ysärin seikkailusarjoja

    Kuusikko ja kuoleman varjot sekä muut sarjat Areenassa.

    Kalakukkoreseptin ryöväävät rosvot, huumerahojen perässä oleva prätkäjengi ja muut hämäräbisnekset houkuttelevat lapsia ja nuoria selvittämään rikoksia. Yhdeksän kesäistä jännitysohjelmaa on julkaistu nyt Areenaan ja ne ovat katsottavissa vähintään vuoden ajan. Listasimme kuusi asiaa, jotka yhdistävät näitä seikkailuja.

  • Laulajatar Aulikki Rautawaara oli ihailtu tähti – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 2. toukokuuta.

    Aulikki Rautawaara oli häikäisevä kaunotar ja kansainvälinen sopraano, jota ihailivat kaikki, huippukapellimestareista aina marsalkka Mannerheimiin. Die Rautawaara liikkui 1930–1940-luvulla eurooppalaisissa kulttuurisalongeissa kuin kotonaan, ja hänestä kiinnostuivat niin äänilevyteollisuus kuin elokuvatuottajatkin.

  • "Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa" – Chilen kansainvälinen solidaarisuusliike alkoi Helsingistä 1973

    Suomessa reagoitiin voimakkaasti Chilen verisiin tapahtumiin

    Presidentti Salvador Allenden hallituksen väkivaltaiseen kaatamiseen reagoitiin voimakkaasti pohjoismaissa ja etenkin Suomessa. Chilen vallankaappaus 11.9.1973 järkytti suuresti ja sai suomalaiset osoittamaan tukeaan Chilen kansalle välittömästi. Suomalaisten aktiivisuuden ansiosta kansainvälinen solidaarisuusliike järjestäytyi Helsingissä jo syyskuun lopussa 1973. Artikkeliin on koottu televisio- ja radioreportaaseja vallankaappauksen jälkeisien kuukausien ajalta.

  • Outi Nyytäjän kuunnelmat kuvaavat luonnikkaasti vallan ytimiä

    Outi Nyytäjän radiodraamoja nyt Areenassa

    Dramaturgi, käsikirjoittaja ja ohjaaja Outi Nyytäjä meni päin väkeviä aiheita. Huhtikuun 25. päivä 2017 kuolleen Nyytäjän radiotuotanto tarjoaa sarjoja, pistekuunnelmia ja kulttikirjojen dramatisointeja. Teksteissä punnitaan usein ihmisten välillä olevaa valtaa. Kuka saa tilaa – kuka ottaa tilan. Ja mitä siitä seuraa? Kieli ja valta ovat keskiössä Nyytäjän radiodraamoissa.

  • Chilen pakolaiset saivat Suomessa lämpimän vastaanoton ja voimistivat entisestään suomalaisten vahvaa halua auttaa

    Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Chilestä 19.11.1973.

    Tiedot Chilen sotilasjuntan jatkamista väkivallanteoista järkyttivät sekä suomalaisia että virallista Suomea syys–lokakuussa 1973. Syntyi vahva halu auttaa juntan vainon kohteiksi joutuneita henkilöitä konkreettisesti. Ensimmäisen kerran historiansa aikana Suomi otti poliittisella päätöksellä vastaan ulkomaalaisia pakolaisia. Heistä ensimmäiset saapuivat Suomeen 19.11.1973.

  • Kansallisbaritoni Matti Lehtisen ura ei lopu koskaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 24. huhtikuuta!

    Kun Ylen äänitearkistossa tekee haun Matti Lehtinen, saa tulokseksi yli tuhat osumaa. Huhtikuun 24. päivänä syntyneen Matti Lehtisen (s. 1922) lyyrinen ääni soi Yle Radio 1:n ohjelmistossa säännöllisesti ja näin luontaiset laulajanlahjat omaava baritoni jatkaa vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisön ehdottomista suosikkilaulajista.

  • Oopperalaulaja Aino Ackté oli kiihkeä kuin Salome – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 23. huhtikuuta.

    Oopperalaulaja Aino Ackté oli kansainvälisen uransa huipulla, kun hän kesällä 1906 pääsi seuraamaan Richard Straussin johtaman Salomen harjoituksia. Juuri kantaesityksensä saanut Salome oli sensaatiomainen menestys ja aiheutti kulttuuriskandaalin. Aino päätti, että Salomesta tulisi hänen roolinsa, olivat vaikeudet mitkä tahansa.