Hyppää pääsisältöön

Kahlaajat ja haikarat 1/2

Kahlaajat kuuluvat rantalintujen alalahkoon, joita ovat esimerkiksi Suomessakin tavattavat uhanalainen heinäkurppa. Haikarat kuuluvat haikaralintujen lahkoon. Suomessa haikaralinnut ovat harvinaisempia.

Harmaahaikaraparit pesivät rauhallisilla metsäalueilla ja saarien rehevissä vesissä. Etelä-Suomessakin pesii muutamia kymmeniä pareja. Harmaahaikaran ääni kuulostaa karmealta rääkäisyltä.

Heinäkurppa pesii hetteikköihin, ja se on Suomessa erittäin uhanalainen laji. Sen soidinääni on poukkoilevaa suhinaa ja äänet kuuluvat vain pari sataa metriä.

Isokuovit pesivät pelloilla, rantaniityillä ja soilla. Ne näkyvät ja kuuluvat kauas soidinnellessaan, myös poikasaikana voimakas varoittelu kiinnittää huomiota.

Karikukkoja tavataan ulkosaariston puuttomilla luodoilla ja saarilla. Karikukot varoittelevat äänekkäästi kitisten ja hätyyttelevät muita lintuja kauemmas.

Kattohaikarat pesivät rannoille, kosteikkoihin ja pelloille. Kattohaikaravierailijoita on tavattu joka kevät maan eteläosissa. Kattohaikara on lähes äänetön, mutta kohdatessaan puolisonsa pesällä, se kallistelee nokkaansa ja ääntelee voimakkaasti.

Kaulushaikara pesii ruokokasvustoissa. Koiraan kesäöinen kumea soidinääni voi kuulua jopa yli viiden kilometrin päähän.

Meriharakka viihtyy puuttomilla kivikko-, hiekka-, tai niittyrantaisilla luodoilla, joissa on ruokailupaikoiksi alavia rantoja. Viimevuosina se on alkanut viihtyä sisävesillä. Sen äänet ovat raikuvia kovia ja kimeitä kiljaisuja.

Merisirrin elinympäristö sijaitsee tuhannen metrin korkeudessa lähes kasvittomilla kivikkokankailla. Pesimäajan ulkopuolella ne liikkuvat kivisillä merenrannoilla. Niiden kutsuääni on korkeaa piipitystä.

Pikkukuovi suosii suomaastoja. Linnun äänekäs pulina on huomiota herättävää.

Punajalkaviklo pesii kosteikoissa, soilla ja rantaniityillä. Soidinaikaan koiraan laulu on sointuvan melodista vihellystä.

Tekstit: Outi Heinonen