Hyppää pääsisältöön

Kuka uskoo haikaraa -nuortensarja oli teemoiltaan aikaansa edellä

Vesa-Pekka Mäkinen (Roope), Maria Larpo (Ellen) ja Riku Suokas (Pepe) draamasarjassa Kuka uskoo haikaraa (1983).
Roope, Ellen ja Pepe selvittävät haikaramerkin salaisuuden (1983). Vesa-Pekka Mäkinen (Roope), Maria Larpo (Ellen) ja Riku Suokas (Pepe) draamasarjassa Kuka uskoo haikaraa (1983). Kuva: Yle kuvapalvelu / Antero Tenhunen Kuka uskoo haikaraa

Uolevi Nojosen kirjoittama ja Pekka Lepikön ohjaama, kesään 1983 sijoittuva seikkailusarja koukutti varhaisteinit tv:n ääreen seuraavana talvena. Kiitetty sarja onnistui draaman keinoin olemaan tiukasti kiinni ajassaan ja jopa tulevassa: voisiko nuorten käyttäytymistä alkaa säädellä massoittain elektronisen pelin kautta?

Yleisön toivoma Kuka uskoo haikaraa on katsottavissa Areenassa 14.6.2019 asti.

Vuosi on 1983 ja paikka Tampere. Roope (Vesa-Pekka Mäkinen) ja Pepe (Riku Suokas) viettävät kesäpäivää Särkänniemessä ja näkevät siellä epäilyttäviä asioita. Kaikki viittaa siihen, että heidän tuntemansa prätkäpoika Silver (Antti Majanlahti) ei ole liikkeellä ihan laillisilla asioilla. Pian poikien huomio kuitenkin kääntyy toisaalle, kun puistosta löytyy kesänaapuri Ellen (Maria Larpo).

Näin sai alkunsa seikkailu, joka innosti nuoret tv-katsojat seuraamaan tarkasti kaikki 11 osaa syksystä 1983 kevääseen 1984 asti. Tarinan keskiössä olivat elekroniikkapelit ja vaaleanpunainen haikaramerkki – mistä ihmeestä oikein oli kyse?

Kesätuulet kutsuu seikkailuun!― Tunnuslaulu

Moni katsoja muistaa Haikaran erinomaisena sarjana, joka puhutteli aidosti kohdeyleisöään. Nykykatsoja löytää siitä runsaasti arvokasta ajankuvaa sekä huomaa sen olleen teemoiltaan aikaansa edellä.

Elettiin vielä vahvaa yhtenäiskulttuurin aikaa, uusin nuorisovillitys oli elektroniikkapelien pelaaminen. Millaisia seurauksia ilmiöllä voisi olla, jos jokin väärä taho pääsisi vaikuttamaan pelien kautta? Reippaasti fiktion puolelle menevän juonenkehittelyn rinnalla tarinan toinen pääteema yksinäisyys, ajaton tosielämän aihe, johon on helppo samaistua. Nämä kaksi teemaa (pelien mahti ja yksinäisyys) yhdistyvät kouriintuntuvasti kohtauksessa, jossa Pepe sekoaa kaupassa. Pepe sekoaa siitäkin huolimatta, että hänen elektroniikkapelinsä on manipuloimaton.

Sarjan musiikin sävelsi Martti-Mikael Järvinen. Sarjan ikoniseksi muodostuneen tunnussävelen lauloi hänen tyttärensä Tähtitalvikki Järvinen.

Roope, Ellen, Pepe ja haikaramerkki: valikoituja otteita

Roope ja Pepe ihmettelevät Silverin puuhia Särkänniemessä. Silver unohtuu, kun pojat tapaavat Ellenin. Huvipuistosta lähtiessään pojat huomaavat, että joku lähtee autolla Silverin perään.

– Ton mää tunnen, Silveri.
– Kova jätkä.
– Quicksilver. Elohopee, nääs.
― Pepe ja Roope

Mökillä pojat yrittävät Ellenille pientä jäynää mutta nokkela tyttöpä aavistaa poikien aikeet. Ellenin kosto on suloinen ja onnistuu juuri niin kuin pitääkin.

Pian tämän jälkeen Silveristä on jälleen havainto. Miksi hänellä on käsissään naapurin rouvan edustaman Ciconia-kauneustuotteiden paketti? Miksi myös sen kyljestä löytyy vaaleanpunainen haikaramerkki? Käy ilmi, että rouva Holmalla ja Silverillä on sama työnantaja. Mutta kuka kumma hän on ja mitä ihmettä hän teettää Silverillä?

Käy ilmi, ettei edes naapurin rouva Holma ole ollut täysin perillä avomiehensä Unto Stenin puuhista. Myös poliisit ovat Stenin jäljillä. Kaikki näyttää kiertyvän supersuosittujen elektroniikkapelien ympärille.

Moi! Syöks kala? - Tietyst se syö, millä se muuten eläis?
― Ellen kysyy, Roope vastaa

Tutkimukset osoittavat, että Stenin jakamat haikaramerkein varustetut pelit ovat manipuloituja: ne tuottavat ihmiskorvin kuulemattomia ultraääniä. Koekaniineikseen Sten on valjastanut joukon kaupungilla hengailevia "karstanaamoja". Pelaajat halutaan ehdollistaa johonkin, mutta mihin?

Pepe on saanut pelin lahjaksi isältään, joka työnsä vuoksi on paljon pois kotoa. Pepe ikävöi isäänsä kovasti ja tappaa aikaansa pelaamalla paljon. Vaikka Pepen peli on manipuloimaton, käy pelaaminen hänen psyykelleen.

Minun poikani riehuu tavaratalossa! – Kun ei ollu ketään kotonakaan.
― Isä ihmettelee, Pepe vastaa

Onneksi pelistä voi myös luopua ja isäkin ymmärtää nyt paremmin poikansa yksinäisyyden.

Huippusuosituksi osoittautunut sarja sai samalla tekijäporukalla kaksi jatko-osaa. Elleniä niissä ei enää nähdä. Kesään 1984 sijoittuvan neliosaisen Neljä päivää -draaman pääsosassa on Pepe, Roopella on jo tyttöystävä. Kesän mittaan Pepekin löytää uusia ystäviä, myös tyttöystävän.

Pepen ja Roopen vaiheita seurattiin vielä vuonna 1985. Silloin Pepe päätyi videoliigan jäljille neliosaisessa draamassa Kuvahait.

Kuka uskoo haikaraa – näyttelijät ja tekijät

Roope Ruusunen - Vesa-Pekka Mäkinen
Pepe Kaunisto - Riku Suokas
Ellen Karhe - Maria Larpo
Kalle Holopainen - Jouko Kiuru
Kaarina Holma - Inga Sulin
Silver - Antti Majanlahti
Unto Sten - Erkki Ruokokoski
Rautanen - Antti Seppä
Yrjölä - Jussi Alppi
Hämy - Olli-Matti Oinonen
Isä Ruusunen - Mauri Kuosmanen
Karstanaamat - Ilkka Pentti, Jussi Kapanen, Erkki Torn, Patrik Cederberg, Tuomas Parkkinen ja Arttu Siikala

ohjaus - Pekka Lepikkö
käsikirjoitus - Uolevi Nojonen, Ossi Ojala, Asko Martinheimo
tuottaja - Pertti Nättilä
kuvaus - Mauri Karjanmaa, Jyrki Lehtonen
musiikki - Martti-Mikael Järvinen
leikkaus - Markku Karinko
äänitys - Markku Ala-Mononen, Eino Lehtinen, Tapio Sarin
kuvaussihteeri - Kristiina Karhu
puvustus - Liisa Rihu, Katri Mäkinen
valaistus - Timo Ahonen

Lue lisää:

Pepe ja muut kuvahait videoliigan jäljillä

Kuka uskoo haikaraa -sarjasta tuttu Pepe päätyy sattumalta uuteen seikkailuun ollessaan valokuvausleirillä. Tällä kertaa Pepe pääsee videoita laittomasti kopioivan ja levittävän videoliigan jäljille suorittaessaan valokuvauksen kurssitehtäviä. Vyyhteen sotkeutuvat myös muutamat Pepen kaverit sekä kaksi lomailevaa poliisia.

Lue lisää:

Janne Auvinen ja Antti Majanlahti seikkailivat Olavinlinnassa vuonna 1978.

Lastendraama Seikkailu Olavinlinnassa oli näyttelijäperheiden hilpeä taidonnäyte

Pertti Nättilän kirjoittama ja Vili Auvisen ohjaama Seikkailu Olavinlinnassa on erinomainen esimerkki siitä, miten saada notkeasti aikaiseksi hyväntuulinen, toimiva ja laadukas lastenseikkailu. Rooleissa nähdään viisi Majanlahtea, viisi Roinetta, kolme Pasasta ja kaksi Auvista.

Lue lisää:

Pertsa, Kilu ja kaverit tutkivat karttaa

Pertsa, Kilu ja ne kadonneet kesät, joina elämä oli yhtä seikkailua

Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu -nuortenromaanit sovitettiin 1970-luvulla tv-sarjaksi. Sarjat ohjasi näyttelijänä ja Tampereen Työväen Teatterin ohjaajana tunnettu Vili Auvinen.

Kommentit
  • Sulje silmät ja sukella Kapteeni Nemon kyydissä vedenalaiselle maailmanympärysmatkalle

    Yrjö Kostermaa loihti Vernen romaanista kuunnelman 1956.

    Ranskalainen tieteiskirjailija Jules Verne (1828-1905) kirjoitti sukellusveneistä ja avaruusmatkailusta aikana, jolloin höyryveturi oli kehittynein liikkumismuoto. Antero Alpola ja Yrjö Kostermaa loihtivat vuonna 1956 samannimisen alkuperäisteoksen pohjalta kuunnelman Sukelluslaivalla maapallon ympäri.

  • A Finnish take on "Y.M.C.A."

    NMKY became the world's most popular music video

    NMKY, a music video shown in the Finnish television show Hepskukkuu, became the world’s most popular online video on 24 August, 2007. The video amassed hundreds of thousands of views in a single day.

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto