Hyppää pääsisältöön

Kuka uskoo haikaraa -nuortensarja oli teemoiltaan aikaansa edellä

Vesa-Pekka Mäkinen (Roope), Maria Larpo (Ellen) ja Riku Suokas (Pepe) draamasarjassa Kuka uskoo haikaraa (1983).
Roope, Ellen ja Pepe selvittävät haikaramerkin salaisuuden (1983). Vesa-Pekka Mäkinen (Roope), Maria Larpo (Ellen) ja Riku Suokas (Pepe) draamasarjassa Kuka uskoo haikaraa (1983). Kuva: Yle kuvapalvelu / Antero Tenhunen Kuka uskoo haikaraa

Uolevi Nojosen kirjoittama ja Pekka Lepikön ohjaama, kesään 1983 sijoittuva seikkailusarja koukutti varhaisteinit tv:n ääreen seuraavana talvena. Kiitetty sarja onnistui draaman keinoin olemaan tiukasti kiinni ajassaan ja jopa tulevassa: voisiko nuorten käyttäytymistä alkaa säädellä massoittain elektronisen pelin kautta?

Yleisön toivoma Kuka uskoo haikaraa on katsottavissa Areenassa 14.6.2019 asti.

Vuosi on 1983 ja paikka Tampere. Roope (Vesa-Pekka Mäkinen) ja Pepe (Riku Suokas) viettävät kesäpäivää Särkänniemessä ja näkevät siellä epäilyttäviä asioita. Kaikki viittaa siihen, että heidän tuntemansa prätkäpoika Silver (Antti Majanlahti) ei ole liikkeellä ihan laillisilla asioilla. Pian poikien huomio kuitenkin kääntyy toisaalle, kun puistosta löytyy kesänaapuri Ellen (Maria Larpo).

Näin sai alkunsa seikkailu, joka innosti nuoret tv-katsojat seuraamaan tarkasti kaikki 11 osaa syksystä 1983 kevääseen 1984 asti. Tarinan keskiössä olivat elekroniikkapelit ja vaaleanpunainen haikaramerkki – mistä ihmeestä oikein oli kyse?

Kesätuulet kutsuu seikkailuun!― Tunnuslaulu

Moni katsoja muistaa Haikaran erinomaisena sarjana, joka puhutteli aidosti kohdeyleisöään. Nykykatsoja löytää siitä runsaasti arvokasta ajankuvaa sekä huomaa sen olleen teemoiltaan aikaansa edellä.

Elettiin vielä vahvaa yhtenäiskulttuurin aikaa, uusin nuorisovillitys oli elektroniikkapelien pelaaminen. Millaisia seurauksia ilmiöllä voisi olla, jos jokin väärä taho pääsisi vaikuttamaan pelien kautta? Reippaasti fiktion puolelle menevän juonenkehittelyn rinnalla tarinan toinen pääteema yksinäisyys, ajaton tosielämän aihe, johon on helppo samaistua. Nämä kaksi teemaa (pelien mahti ja yksinäisyys) yhdistyvät kouriintuntuvasti kohtauksessa, jossa Pepe sekoaa kaupassa. Pepe sekoaa siitäkin huolimatta, että hänen elektroniikkapelinsä on manipuloimaton.

Sarjan musiikin sävelsi Martti-Mikael Järvinen. Sarjan ikoniseksi muodostuneen tunnussävelen lauloi hänen tyttärensä Tähtitalvikki Järvinen.

Roope, Ellen, Pepe ja haikaramerkki: valikoituja otteita

Roope ja Pepe ihmettelevät Silverin puuhia Särkänniemessä. Silver unohtuu, kun pojat tapaavat Ellenin. Huvipuistosta lähtiessään pojat huomaavat, että joku lähtee autolla Silverin perään.

– Ton mää tunnen, Silveri.
– Kova jätkä.
– Quicksilver. Elohopee, nääs.
― Pepe ja Roope

Mökillä pojat yrittävät Ellenille pientä jäynää mutta nokkela tyttöpä aavistaa poikien aikeet. Ellenin kosto on suloinen ja onnistuu juuri niin kuin pitääkin.

Pian tämän jälkeen Silveristä on jälleen havainto. Miksi hänellä on käsissään naapurin rouvan edustaman Ciconia-kauneustuotteiden paketti? Miksi myös sen kyljestä löytyy vaaleanpunainen haikaramerkki? Käy ilmi, että rouva Holmalla ja Silverillä on sama työnantaja. Mutta kuka kumma hän on ja mitä ihmettä hän teettää Silverillä?

Käy ilmi, ettei edes naapurin rouva Holma ole ollut täysin perillä avomiehensä Unto Stenin puuhista. Myös poliisit ovat Stenin jäljillä. Kaikki näyttää kiertyvän supersuosittujen elektroniikkapelien ympärille.

Moi! Syöks kala? - Tietyst se syö, millä se muuten eläis?
― Ellen kysyy, Roope vastaa

Tutkimukset osoittavat, että Stenin jakamat haikaramerkein varustetut pelit ovat manipuloituja: ne tuottavat ihmiskorvin kuulemattomia ultraääniä. Koekaniineikseen Sten on valjastanut joukon kaupungilla hengailevia "karstanaamoja". Pelaajat halutaan ehdollistaa johonkin, mutta mihin?

Pepe on saanut pelin lahjaksi isältään, joka työnsä vuoksi on paljon pois kotoa. Pepe ikävöi isäänsä kovasti ja tappaa aikaansa pelaamalla paljon. Vaikka Pepen peli on manipuloimaton, käy pelaaminen hänen psyykelleen.

Minun poikani riehuu tavaratalossa! – Kun ei ollu ketään kotonakaan.
― Isä ihmettelee, Pepe vastaa

Onneksi pelistä voi myös luopua ja isäkin ymmärtää nyt paremmin poikansa yksinäisyyden.

Huippusuosituksi osoittautunut sarja sai samalla tekijäporukalla kaksi jatko-osaa. Elleniä niissä ei enää nähdä. Kesään 1984 sijoittuvan neliosaisen Neljä päivää -draaman pääsosassa on Pepe, Roopella on jo tyttöystävä. Kesän mittaan Pepekin löytää uusia ystäviä, myös tyttöystävän.

Pepen ja Roopen vaiheita seurattiin vielä vuonna 1985. Silloin Pepe päätyi videoliigan jäljille neliosaisessa draamassa Kuvahait.

Kuka uskoo haikaraa – näyttelijät ja tekijät

Roope Ruusunen - Vesa-Pekka Mäkinen
Pepe Kaunisto - Riku Suokas
Ellen Karhe - Maria Larpo
Kalle Holopainen - Jouko Kiuru
Kaarina Holma - Inga Sulin
Silver - Antti Majanlahti
Unto Sten - Erkki Ruokokoski
Rautanen - Antti Seppä
Yrjölä - Jussi Alppi
Hämy - Olli-Matti Oinonen
Isä Ruusunen - Mauri Kuosmanen
Karstanaamat - Ilkka Pentti, Jussi Kapanen, Erkki Torn, Patrik Cederberg, Tuomas Parkkinen ja Arttu Siikala

ohjaus - Pekka Lepikkö
käsikirjoitus - Uolevi Nojonen, Ossi Ojala, Asko Martinheimo
tuottaja - Pertti Nättilä
kuvaus - Mauri Karjanmaa, Jyrki Lehtonen
musiikki - Martti-Mikael Järvinen
leikkaus - Markku Karinko
äänitys - Markku Ala-Mononen, Eino Lehtinen, Tapio Sarin
kuvaussihteeri - Kristiina Karhu
puvustus - Liisa Rihu, Katri Mäkinen
valaistus - Timo Ahonen

Lue lisää:

Pepe ja muut kuvahait videoliigan jäljillä

Kuka uskoo haikaraa -sarjasta tuttu Pepe päätyy sattumalta uuteen seikkailuun ollessaan valokuvausleirillä. Tällä kertaa Pepe pääsee videoita laittomasti kopioivan ja levittävän videoliigan jäljille suorittaessaan valokuvauksen kurssitehtäviä. Vyyhteen sotkeutuvat myös muutamat Pepen kaverit sekä kaksi lomailevaa poliisia.

Lue lisää:

Janne Auvinen ja Antti Majanlahti seikkailivat Olavinlinnassa vuonna 1978.

Lastendraama Seikkailu Olavinlinnassa oli näyttelijäperheiden hilpeä taidonnäyte

Pertti Nättilän kirjoittama ja Vili Auvisen ohjaama Seikkailu Olavinlinnassa on erinomainen esimerkki siitä, miten saada notkeasti aikaiseksi hyväntuulinen, toimiva ja laadukas lastenseikkailu. Rooleissa nähdään viisi Majanlahtea, viisi Roinetta, kolme Pasasta ja kaksi Auvista.

Lue lisää:

Pertsa, Kilu ja kaverit tutkivat karttaa

Pertsa, Kilu ja ne kadonneet kesät, joina elämä oli yhtä seikkailua

Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu -nuortenromaanit sovitettiin 1970-luvulla tv-sarjaksi. Sarjat ohjasi näyttelijänä ja Tampereen Työväen Teatterin ohjaajana tunnettu Vili Auvinen.

Kommentit
  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

  • Ysäripunastuttaja E-rotic live-vieraana ja musiikkivideoilla

    Saksalainen eurodance-yhtye Lista-ohjelmassa 1995 ja 1996

    Saksalainen eurodance-yhtye E-rotic nousi Suomessa korkeille listasijoituksille eroottisilla kappaleillaan. Suosionsa huipulla yhtye vieraili Lista TOP 40 -ohjelmassa vuosina 1995 ja 1996. Elävän arkiston koosteeseen on koottu E-roticin musiikkivideoita ja live-esiintymisiä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

  • Ysäripunastuttaja E-rotic live-vieraana ja musiikkivideoilla

    Saksalainen eurodance-yhtye Lista-ohjelmassa 1995 ja 1996

    Saksalainen eurodance-yhtye E-rotic nousi Suomessa korkeille listasijoituksille eroottisilla kappaleillaan. Suosionsa huipulla yhtye vieraili Lista TOP 40 -ohjelmassa vuosina 1995 ja 1996. Elävän arkiston koosteeseen on koottu E-roticin musiikkivideoita ja live-esiintymisiä.

  • Äiti peloton -dokumentti kertoo Makedoniasta paenneen äidin tarinan

    Ibadet Faziolova perheineen saapui pakolaisena Suomeen 1992.

    Tosi tarina: Äiti peloton (2003) kertoo Makedoniasta pakolaisena tulleen Ibadet Faziolovan elämästä Suomessa. Jaana Jetzingerin ohjaaman puolen tunnin pituisen jakson aikana Faziolova kertoo tarinansa – miten hän pääsi eroon naisiin kohdistuvista ahtaista lokeroista ja miten hän aloitti uuden, vapaan elämän. Makedonian albaani Ibadet Faziolova saapui pakolaisena Suomeen vuonna 1992.

  • Onko anorektikko kontrolliyhteiskunnan mallioppilas, Asta Leppä?

    Asta Leppä Seitsemäs taivas -ohjelmassa 2012.

    Toimittaja-kirjailija Asta Leppä puhuu anoreksiasta, riittämättömyydestä ja puolison äkillisestä kuolemasta. Miten selvitä tragediasta kahden lapsen kanssa, ja miksi onnellisuus johtaa yhteiskunnalliseen katastrofiin? Haastattelu on Seitsemäs taivas -ohjelmasta vuodelta 2012.

  • Maagisia kaupunkileikkejä ja salakavalaa valistusta – Ihmeellinen Ilokylä nyt Areenassa!

    1960-lapselle television leikki tuntui maagiselta.

    Isän tekemät puujalat ja liiterin edustan lankkukeinu eivät enää innostaneet, kun televisiossa Ilokylän tenavat seikkailivat kattokeinuissa ja polkivat polkuautoa. Ilokylä-ohjelmat saivat maaseudun lapsen kaipaamaan kaupunkiin. Toivotut: Lääkäri Pilleri ja tenavia Ilokylästä Siihen aikaan kun äiti television osti...

  • Aravalaina, pulsaattori ja nuoren perheen rahahuolet – Heikki ja Kaija pysyvästi Areenassa

    Heikki ja Kaija ovat moderni 1960-luvun pariskunta.

    Tuore äiti Kaija (Eila Roine) kaipaa jo konttoristin töihin, sillä nuoren perheen penni on pitkä. Heikki (Vili Auvinen) työskentelee konepajalla sorvarina, mutta yritys kärsii vähäisistä kaupoista. Heikki ja Kaija kertoo pienen perheen elämästä 1960-luvulla, mutta aivan yhtä hyvin se voisi kertoa tästä päivästä.

  • Jokerit ensimmäiseen Suomen mestaruuteen ja huhuja Euroopan ammattilaisliigasta

    Helsinkiläisseura julistettiin mestariksi 1973.

    Helsingin Jokerit voitti ensimmäisen jääkiekon Suomen mestaruutensa keväällä 1973. Ajankohtainen kakkonen tallensi narripaitojen voitonjuhlia. Muina aiheina raportissa käsiteltiin suomalaisten jääkiekkojoukkueiden taloutta sekä suunnitelmia Euroopan ammattilaisjääkiekkoliigasta. Haastateltavina pelaajat Pertti Ansakorpi, Ilpo Kuisma, Lauri Mononen ja Timo Sutinen sekä toimitusjohtaja Mikko Westerberg.

  • Robotti-termi syntyi tšekkiläisten maaorjien raadannasta

    Näytelmäkirjailija lanseerasi käsitteen 1920-luvulla.

    Kun puhumme roboteista, puhumme tšekkiläisistä maaorjista. Kirjailija Karel Čapek kuvasi ihmisiä palvelevia koneita roboteiksi ensimmäisen kerran näytelmässään R.U.R. Rossum's Universal Robots vuonna 1920. Näytelmä sai valtaisan suosion Keski-Euroopassa ja se käännettiin yli 30 kielelle. Robotti-termi levisi nopeasti kielenkäyttöön näytelmän Lontoossa ja New Yorkissa saaman menestyksen myötä.

  • Jamiroquain ympäristökriittisessä happofunkissa pärisevät V-moottorit ja kokaiini

    Musiikkivideokooste 1990–2000-luvuilta.

    Brittiläisiltä acid jazz -lähteiltä maailmanlistoille purkautunut Jamiroquai on epätavallinen 1990-luvun musiikillinen menestystarina. Nörttimäisellä pieteetillä soittavaa funkpumppua saattoi ihastella anarkiaa puhisevan teinin lisäksi jäyhempikin nuottipoliisi. Elävä arkisto koosti yhtyeen musiikkivideoita kahdelta vuosikymmeneltä.

  • Raija Orasen harvoin kuullut kasarikuunnelmat nyt Areenassa!

    Suosikkikirjailijan kuunnelmat ovat taattua laatua.

    Pitkän ja mittavan uran tehnyt käsikirjoittaja ja kirjailija Raija Oranen täyttää 2.8.2018 70 vuotta. Juhlistamme tapausta julkaisemalla Areenassa neljä Orasen radiodraamaa: kaksi lapsille ja kaksi aikuisille.