Hyppää pääsisältöön

Berliinin muuri oli idän ja lännen synkeä rajalinja

Vuonna 1961 rakennettu Berliinin muuri symboloi 28 vuoden ajan Saksan ja koko Euroopan kahtiajakoa. Kylmän sodan tunnetuin ja konkreettisin monumentti murtui syksyllä 1989 sosialistisen järjestelmän alkavan romahduksen myötä.

Saksa oli maailmansodan päättyessä jaettu neljään miehitysvyöhykkeeseen. Kun läntisten voittajavaltojen vyöhykkeet vuonna 1949 yhdistettiin Saksan liittotasavallaksi, pystytettiin Neuvostoliiton vyöhykkeelle vastaiskuna sosialistijohtoinen Saksan demokraattinen tasavalta eli DDR.

Kahden saksalaisen valtion synty oli väistämätön seuraus sodanjälkeisestä prosessista, jossa Eurooppa jakautui kahteen leiriin, toimittaja Max Rand arvioi vuonna 1989. Neuvostoliitto halusi nähdä Saksan enemmän tai vähemmän omassa kontrollissaan, länsivallat puolestaan halusivat integroida miehitysvyöhykkeensä osaksi Länsi-Eurooppan taloudellista ja poliittista kehitystä.

Berliini pysyi Saksan jaon jälkeen edelleen neljän vallan hallussa eri sektoreihin jaettuna. Liittotasavallan voimakas talouskasvu imi itäpuolelta parhaassa työiässä olevaa työvoimaa. Monet koulutetut itäberliiniläiset ja muualla asuvat DDR:n asukkaat käyttivät Berliinin miehitysvyöhykkeiden rajaa siirtyäkseen Liittotasavaltaan.

Ennen muurin rakentamista länteen ehti muuttaa vajaat kolme miljoonaa henkeä. Vapaan liikkuvuuden oloissa myös DDR:n valuutta heikentyi entisestään länsipuolella käytetyn D-markan rinnalla, kirjeenvaihtaja Yrjö Länsipuro huomauttaa myöhemmässä reportaasissaan.

Muuri keskelle katua

1950-luvun lopulla Neuvostoliitto alkoi voimakkaasti vaatia kaikkien miehitysvaltojen poistumista Berliinistä. Lännen näkökulmasta tämä olisi merkinnyt kaupungin jäämistä keskelle sosialistista Itä-Saksaa. Kiista kärjistyi vuonna 1961 Berliinin kriisiksi, jossa väikkyi jo ydinsodan uhkakin.

Kriisi huipentui elokuun 13. päivän vastaisena yönä 1961, jolloin DDR:n rajajoukot sulkivat rajan Itä- ja Länsi-Berliinin välillä piikkilankaestein. Myöhemmin rajalle kohosi betonimuuri ja teräsverkkoaita. Tarkoituksena oli nimenomaan estää itäsaksalaisten pääsy rajan yli ja edemmäs länteen, ei päinvastoin, todettiin ensimmäisissä suomalaisarvioissa.

Keskelle berliiniläiskatua pystytetty muuri kuvasi hyvin lännen ja idän suhteita. Muuri nosti kynnystä paeta Länsi-Berliiniin, mutta monet onnistuivat edelleen siirtymään rajan yli. 2000-luvulla saksalainen ZZF-tutkimuskeskus on laskenut, että ylitysyrityksissä sai surmansa lainakin 138 ihmistä.

DDR avasi rajansa syksyllä 1989. Jos Berliinin muuri oli kahtiajaon symboli, niin se oli myös vastaavasti kaaduttuaan Saksojen yhdistymisen ja koko kylmän sodan näyttämön kaatumisen symboli.

Tietolaatikko

Viisikymmenluvulla Saksan kysymystä kuumensi entisestään liittotasavallan liittyminen Natoon vuonna 1955. Välittömänä seurauksena oli Itä-Euroopan maiden muodostaman Varsovan sotilasliiton perustaminen muutamaa päivää myöhemmin. Moskovassa Länsi-Saksan aseistaminen nähtiin osoitukseksi lännen sotavalmisteluista Neuvostoliittoa vastaan ja tueksi saksalaiselle revanssihengelle.

Liittotasavallan talouden kasvaessa vauhdilla Itä-Saksa jäi polkemaan paikallaan. Muuttoliikettä DDR:stä länteen kiihdyttivät taloudellisten houkuttimien lisäksi vuoden 1953 kansannousun epäonnistuminen ja sen jälkeiset toisinajattelevien vainot.

Länsivyöhykkeillä oli otettu jo ennen liittotasavallan perustamista käyttöön oma D-markka, joka vahvistui nopeasti reaaliarvoltaan moninkertaiseksi DDR:n käyttämään markkaan nähden. Vapaa rajanylitys mahdollisti mustan pörssin markkinoiden syntymisen tavarapulasta kärsivälle itäsektorille.

Elokuussa 1961 rakennettu muuri selitettiin suojavalliksi vihamielistä ideologiaa vastaan. Sen oli virallisen kannan mukaan määrä torjua Länsi-Berliinistä tapahtuva vakoilu ja aatteellinen myyräntyö. Uskottavampi pääsyy on kuitenkin ollut pyrkimys estää DDR:n talouden välitön romahtaminen.

Muuria ei rakennettu Neuvostoliiton vaan DDR:n johtajan Walter Ulbrichtin vaatimuksesta. Toteutuksesta vastasi silloinen politbyroon jäsen Erich Honecker, josta myöhemmin tuli valtion päämies.

Muuri ei ainoastaan jakanut Berliiniä kahtia vaan ympäröi kaupungin koko läntisen osan, jotta liikenne muualta Itä-Saksasta Länsi-Berliiniin estettäisiin. Tutkija Seppo Hentilän mukaan ennen rajan sulkemista 50 tuhatta ihmistä oli käynyt päivittäin töissä länsipuolella. Muuri katkaisi kadut, rataliikenteen, puhelinlinjat, yhteydenpidon ystäviin ja sukulaisiin.

Yhteensä rakennelma käsitti 155 kilometriä teräsverkkoaitaa ja betonimuuria. Sen yli tehtiin viitisen tuhatta onnistunutta pakoa. Muurin ylittäjistä noin kymmenesosa oli DDR:n rajasotilaita.

Muurin rakentaminen nostatti lännessä voimakkaita protesteja. Jännitystila huipentui lokakuussa 1961 siihen, että amerikkalaiset ja neuvostopanssarit seisoivat rajalla tykit suunnattuina toisiinsa. Muuri sai kuitenkin jäädä paikalleen, sillä se oli kuitenkin sotaa parempi vaihtoehto. Käytännössä se vakiinnutti Saksan sodanjälkeisen status quon aina 1980-loppuun asti.

Kirjallisuutta
Marjaliisa Hentilä & Seppo Hentilä: Berliiniin. Retkiä lähihistoriaan, Kirjapaja 2008.
Seppo Hentilä: Kaksi Saksaa ja Suomi, SKS 2003.
Pekka Visuri: Suomi kylmässä sodassa, Otava 2006.
Jorma Kallenatuio: Suomi kylmän rauhan maailmassa, SKS 2005.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?