Hyppää pääsisältöön

Berliinin muuri oli idän ja lännen synkeä rajalinja

Vuonna 1961 rakennettu Berliinin muuri symboloi 28 vuoden ajan Saksan ja koko Euroopan kahtiajakoa. Kylmän sodan tunnetuin ja konkreettisin monumentti murtui syksyllä 1989 sosialistisen järjestelmän alkavan romahduksen myötä.

Saksa oli maailmansodan päättyessä jaettu neljään miehitysvyöhykkeeseen. Kun läntisten voittajavaltojen vyöhykkeet vuonna 1949 yhdistettiin Saksan liittotasavallaksi, pystytettiin Neuvostoliiton vyöhykkeelle vastaiskuna sosialistijohtoinen Saksan demokraattinen tasavalta eli DDR.

Kahden saksalaisen valtion synty oli väistämätön seuraus sodanjälkeisestä prosessista, jossa Eurooppa jakautui kahteen leiriin, toimittaja Max Rand arvioi vuonna 1989. Neuvostoliitto halusi nähdä Saksan enemmän tai vähemmän omassa kontrollissaan, länsivallat puolestaan halusivat integroida miehitysvyöhykkeensä osaksi Länsi-Eurooppan taloudellista ja poliittista kehitystä.

Berliini pysyi Saksan jaon jälkeen edelleen neljän vallan hallussa eri sektoreihin jaettuna. Liittotasavallan voimakas talouskasvu imi itäpuolelta parhaassa työiässä olevaa työvoimaa. Monet koulutetut itäberliiniläiset ja muualla asuvat DDR:n asukkaat käyttivät Berliinin miehitysvyöhykkeiden rajaa siirtyäkseen Liittotasavaltaan.

Ennen muurin rakentamista länteen ehti muuttaa vajaat kolme miljoonaa henkeä. Vapaan liikkuvuuden oloissa myös DDR:n valuutta heikentyi entisestään länsipuolella käytetyn D-markan rinnalla, kirjeenvaihtaja Yrjö Länsipuro huomauttaa myöhemmässä reportaasissaan.

Muuri keskelle katua

1950-luvun lopulla Neuvostoliitto alkoi voimakkaasti vaatia kaikkien miehitysvaltojen poistumista Berliinistä. Lännen näkökulmasta tämä olisi merkinnyt kaupungin jäämistä keskelle sosialistista Itä-Saksaa. Kiista kärjistyi vuonna 1961 Berliinin kriisiksi, jossa väikkyi jo ydinsodan uhkakin.

Kriisi huipentui elokuun 13. päivän vastaisena yönä 1961, jolloin DDR:n rajajoukot sulkivat rajan Itä- ja Länsi-Berliinin välillä piikkilankaestein. Myöhemmin rajalle kohosi betonimuuri ja teräsverkkoaita. Tarkoituksena oli nimenomaan estää itäsaksalaisten pääsy rajan yli ja edemmäs länteen, ei päinvastoin, todettiin ensimmäisissä suomalaisarvioissa.

Keskelle berliiniläiskatua pystytetty muuri kuvasi hyvin lännen ja idän suhteita. Muuri nosti kynnystä paeta Länsi-Berliiniin, mutta monet onnistuivat edelleen siirtymään rajan yli. 2000-luvulla saksalainen ZZF-tutkimuskeskus on laskenut, että ylitysyrityksissä sai surmansa lainakin 138 ihmistä.

DDR avasi rajansa syksyllä 1989. Jos Berliinin muuri oli kahtiajaon symboli, niin se oli myös vastaavasti kaaduttuaan Saksojen yhdistymisen ja koko kylmän sodan näyttämön kaatumisen symboli.

Tietolaatikko

Viisikymmenluvulla Saksan kysymystä kuumensi entisestään liittotasavallan liittyminen Natoon vuonna 1955. Välittömänä seurauksena oli Itä-Euroopan maiden muodostaman Varsovan sotilasliiton perustaminen muutamaa päivää myöhemmin. Moskovassa Länsi-Saksan aseistaminen nähtiin osoitukseksi lännen sotavalmisteluista Neuvostoliittoa vastaan ja tueksi saksalaiselle revanssihengelle.

Liittotasavallan talouden kasvaessa vauhdilla Itä-Saksa jäi polkemaan paikallaan. Muuttoliikettä DDR:stä länteen kiihdyttivät taloudellisten houkuttimien lisäksi vuoden 1953 kansannousun epäonnistuminen ja sen jälkeiset toisinajattelevien vainot.

Länsivyöhykkeillä oli otettu jo ennen liittotasavallan perustamista käyttöön oma D-markka, joka vahvistui nopeasti reaaliarvoltaan moninkertaiseksi DDR:n käyttämään markkaan nähden. Vapaa rajanylitys mahdollisti mustan pörssin markkinoiden syntymisen tavarapulasta kärsivälle itäsektorille.

Elokuussa 1961 rakennettu muuri selitettiin suojavalliksi vihamielistä ideologiaa vastaan. Sen oli virallisen kannan mukaan määrä torjua Länsi-Berliinistä tapahtuva vakoilu ja aatteellinen myyräntyö. Uskottavampi pääsyy on kuitenkin ollut pyrkimys estää DDR:n talouden välitön romahtaminen.

Muuria ei rakennettu Neuvostoliiton vaan DDR:n johtajan Walter Ulbrichtin vaatimuksesta. Toteutuksesta vastasi silloinen politbyroon jäsen Erich Honecker, josta myöhemmin tuli valtion päämies.

Muuri ei ainoastaan jakanut Berliiniä kahtia vaan ympäröi kaupungin koko läntisen osan, jotta liikenne muualta Itä-Saksasta Länsi-Berliiniin estettäisiin. Tutkija Seppo Hentilän mukaan ennen rajan sulkemista 50 tuhatta ihmistä oli käynyt päivittäin töissä länsipuolella. Muuri katkaisi kadut, rataliikenteen, puhelinlinjat, yhteydenpidon ystäviin ja sukulaisiin.

Yhteensä rakennelma käsitti 155 kilometriä teräsverkkoaitaa ja betonimuuria. Sen yli tehtiin viitisen tuhatta onnistunutta pakoa. Muurin ylittäjistä noin kymmenesosa oli DDR:n rajasotilaita.

Muurin rakentaminen nostatti lännessä voimakkaita protesteja. Jännitystila huipentui lokakuussa 1961 siihen, että amerikkalaiset ja neuvostopanssarit seisoivat rajalla tykit suunnattuina toisiinsa. Muuri sai kuitenkin jäädä paikalleen, sillä se oli kuitenkin sotaa parempi vaihtoehto. Käytännössä se vakiinnutti Saksan sodanjälkeisen status quon aina 1980-loppuun asti.

Kirjallisuutta
Marjaliisa Hentilä & Seppo Hentilä: Berliiniin. Retkiä lähihistoriaan, Kirjapaja 2008.
Seppo Hentilä: Kaksi Saksaa ja Suomi, SKS 2003.
Pekka Visuri: Suomi kylmässä sodassa, Otava 2006.
Jorma Kallenatuio: Suomi kylmän rauhan maailmassa, SKS 2005.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto