Hyppää pääsisältöön

Minä, siili ja trumpetti puki kuviksi nuoren pojan kasvavan luovuuden voiman

Matti Ijäksen vuonna 1983 käsikirjoittama ja ohjaama tarina esittelee meille Ailun, pojan, joka muuttaa kesäksi saarelle tukatta, leluitta ja ystävittä. Onnistuneen, herkkävireisen draaman teemoiksi nousevat yksinäisyys, uteliaisuus ja kasvavan luovuuden tuottama kipeys – ja kaiken tämän summana vapautuminen.

Yleisön toivoma Minä, siili ja trumpetti on pysyvästi katsottavissa Areenassa 14.2.2019 alkaen.

Kesä alkaa, ja Ailu (Kimmo Lempinen) muuttaa isän (Risto Salmi) työn perässä saareen. Kavereita ei ole, hiuksetkin ajetaan pois. Isän mielestä Ailu on jo niin iso poika että kestää kyllä yksinäisyyden ja keksii itse omat tekemisensä. Ellei, niin "lossivahdin eukko" on luvannut katsoa hänen peräänsä.

Kettusilla (Esko Pesonen ja Sirkku Grahn) Ailu viihtyykin hyvin: lossivahti puhuu mielenkiintoisista asioista ja hänen vaimonsa maalaa sellaisista taulujakin. Heidän luonaan siilin ja trumpetin kanssa kulkeva poika ei herätä suurempaa kummastusta.

Lauantai-iltana työmiehet lähtevät tansseihin. Sinne Ailukin livahtaa ja hän saa tanssia ihanan Lean (Jaana Järvinen) kanssa. Orkesterin lopetettua Ailu haluaisi tavata muusikoita mutta nämä ajavat hänet pois. Pettynyt Ailu käpertyy tanssisalin nurkkaan, nukahtaa, ja herää vasta vartijan ääniin – tanssipaikka on suljettu.

Onneksi hänellä on trumpettinsa.

Mä kirjoitan kuvia ja dialogeja yhtä aikaa.― Matti Ijäs (1986)

Mikko Alatalo haastatteli Matti Ijästä hänen työskentelytavoistaan vuonna 1986. Haastattelun lomassa nähdään otteita kolme vuotta aiemmin valmistuneesta Minä, siili ja trumpetti -draamasta.

Otteita draamasta Minä, siili ja trumpetti

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto