Hyppää pääsisältöön

Kun Raisa Räisänen katosi, äiti tasapainoili toivon ja pelon välillä

Lokakuussa 1999 tamperelainen 16-vuotias Raisa Räisänen katosi lähes jälkiä jättämättä. Vuosien etsinnät eivät olleet juurikaan tuottaneet tuloksia muutamia vihjeitä ja mahdollisia havaintoja lukuun ottamatta. Kadonneet-sarjassa (2006) palataan seitsemän vuoden takaiseen lokakuiseen iltaan ja yöhön Tampereen keskustassa, jossa Raisasta tehtiin viimeiset varmat havainnot. Inhimillisessä tekijässä (2000) keskustellaan oman lapsen katoamisesta ja siihen liittyvästä surusta sekä kaipuusta yhdessä Raisan äidin Tuula Räisäsen kanssa.

Raisa Räisänen katosi lokakuun 16:nnen päivän myöhäisenä iltana. Hänen liikkeistään varmuudella tiedettiin vain se, että koripalloa harrastava Raisa halusi lähteä kyseisenä lauantai-iltana juhlimaan päivällä hyvin sujuneen koripallo-ottelunsa jälkeen. Hän vietti iltaa ystävänsä kanssa Tampereen keskustassa sijaitsevassa Casablanca-ravintolassa, jonne hän pääsi lainatuilla henkilöllisyyspapereilla.

Casablancassa yhdessä olleiden tyttöjen tiet erosivat kello 23 Hämeenkadulla Sokoksen edessä. Ystävä lähti Seurahuoneelle ja Raisa päättää jäädä kaupungille. Tämän jälkeen hänestä ei ole varmaa havaintoa. Joidenkin tietojen mukaan hän saattoi olla menossa kotibileisiin Pirkkalaan ja etsinyt itselleen kyytiä sinne.

Myös hänen vaatetuksestaan tiedettiin se, että hän oli pukeutunut kevyesti, vaikka ilta oli kylmä ja lämpötila oli yöllä laskenut lähelle nollaa. Kevyt vaatetus olikin kiinnittänyt joidenkin kaupungilla liikkuneiden huomiota ja siitä oli mainittu katoamista tutkivalle poliisille. Onkin mahdollista, että hän olisi mennyt johonkin autoon myös kylmyyden vuoksi. Muutama autohavainto ulkomaalaisvaikutteisten miesten kera oli ollut poliisin mielenkiinnon kohteena.

Rikoskomisario Paavo Tuominen sanoo Kadonneet-ohjelmassa, että nuorten tapauksissa syy katoamisiin on joskus nuoren oma halu kadota hetkeksi, mutta pian hän ilmoittaa sijainnistaan vanhemmille. Siksi ensimmäisen katoamisvuorokauden aikana poliisi ei vielä ollut kovin huolissaan, mutta hyvin pian poliisikin huolestui Raisan katoamisesta.

Raisasta tai Raisan näköisestä nuoresta naisesta oli tehty havaintoja, mutta poliisi ei tavoittanut henkilöitä, joiden uskottiin olleen hänen seurassaan. Myös lähialueen vesistöjä naarattiin huolellisesti.

Vuonna 2005 tutkinta siirtyi keskusrikospoliisille, joka jatkoi tutkintaa henkirikoksena. Saman vuoden syksyllä poliisille tuli uusi autovihje. Nyt etsittiin niin sanottua amerikanrautaa, jonka merkkiä ei poliisi varmuudella pystynyt tunnistamaan. Kevättalvella 2006 poliisi teki laajoja teknisiä tutkimuksia löytääkseen auton.

Kun läheinen lähtee ilmoittamatta, ikävä jää jäljelle.― Tuula Räisänen

Raisa Räisäsen äiti Tuula Räisänen on Inhimillisen tekijän (2000) vieraana kertomassa tunnoistaan ja muistelemassa viimeisen illan tapahtumia. Mukana keskustelmassa ovat myös poikansa menettänyt Maija Korkiakoski ja poliisipsykologi Lasse Nurmi. Sekä Räisänen että Korkiakoski kertovat toivon ylläpitämisestä, johon vähitellen alkaa sekoittua pelon tunteita. Vaikeinta kuitenkin on ollut odotus, sillä kun toivosta ei uskalla luopua, suruun ei pääse käsiksi.

Kun elämä muuttui painajaismaiseksi, realiteetit alkoivat kadota.― Tuula Räisänen

Kadonneen omaiselle poliisista tulee tukihenkilö ja side kadonneeseen ihmiseen. Poliisien koulutuksessa otetaan huomioon traumaattinen stressi ja surutyö-ilmiö, sanoo poliisipsykologi Lasse Nurmi. Hänen mukaansa jopa toivotaan koulutusta siihen, mitä kohdata omainen, jonka läheinen on kadoksissa. Tuula Räisänen sanookin poliisin roolin olleen suuri siinä vaiheessa, kun elämä muuttui painajaiseksi. Poliisi merkitsi hänelle silloin toivoa, sillä elämän realiteetit tahtoivat hänen mukaansa kadota. Poliisi toi kaaoksen keskelle realiteetit ja pitivät omaisen jalat maassa.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto