Hyppää pääsisältöön

Katoaminen, joka ei unohdu – 16-vuotias Raisa Räisänen katosi lähes jälkiä jättämättä Tampereen yöhön

Tamperelainen 16-vuotias Raisa Räisänen katosi vuonna 1999 lokakuiseen yöhön lähes jälkiä jättämättä. Poliisi on saanut vihjeitä kadonneesta, mutta lopullista läpimurtoa ne eivät ole tuoneet. Omaisille läheisen katoaminen merkitsee usein pelon ja toivon välillä tasapainoilua. Tuula Räisänen kertoo Inhimillisessä tekijässä tyttärensä viimeisen illan tapahtumista. Ohjelmassa keskustellaan myös läheisen katoamisen tuomasta tuskasta. Ei vanhene koskaan -sarjan jaksossa Kadonnut, kadotettu poliisi kertoo, miten katoamista tutkitaan ja millaisiin johtopäätöksiin tullaan jo tutkinnan alkuvaiheessa.

Raisa Räisänen katosi alkuyöstä 16. lokakuuta 1999. Hänen liikkeistään varmuudella tiedettiin vain se, että koripalloa harrastava Raisa halusi lähteä kyseisenä lauantai-iltana juhlimaan päivällä hyvin sujuneen koripallo-ottelunsa jälkeen. Hän vietti iltaa ystävänsä kanssa Tampereen keskustassa sijaitsevassa Casablanca-ravintolassa. Ravintolaillan jälkeen Raisa päätti jäädä kaupungille. Tämän jälkeen hänestä ei ole varmaa havaintoa.

Rikoskomisario Paavo Tuominen sanoo Kadonneet (2006) -ohjelmassa, että nuorten tapauksissa syy katoamisiin on joskus nuoren oma halu kadota hetkeksi, mutta pian hän ilmoittaa sijainnistaan vanhemmille. Siksi ensimmäisen katoamisvuorokauden aikana poliisi ei vielä ollut kovin huolissaan, mutta hyvin pian poliisikin huolestui Raisan katoamisesta.

Raisan vaatetuksesta tiedettiin se, että hän oli pukeutunut kevyesti, vaikka ilta oli kylmä ja lämpötila oli yöllä laskenut lähelle nollaa. Kevyt vaatetus olikin kiinnittänyt joidenkin kaupungilla liikkuneiden huomiota ja siitä oli mainittu katoamista tutkivalle poliisille. Onkin mahdollista, että hän olisi mennyt johonkin autoon myös kylmyyden vuoksi. Muutama autohavainto ulkomaalaisvaikutteisten miesten kera oli ollut poliisin mielenkiinnon kohteena.

Raisasta tai Raisan näköisestä nuoresta naisesta oli tehty havaintoja, mutta poliisi ei tavoittanut henkilöitä, joiden uskottiin olleen hänen seurassaan. Myös lähialueen vesistöjä naarattiin huolellisesti.

Katoamiseen liittyviä vihjeitä on tutkittu vuosia

Vuonna 2005 tutkinta siirtyi keskusrikospoliisille, joka jatkoi tutkintaa henkirikoksena. Saman vuoden syksyllä poliisille tuli uusi autovihje. Nyt etsittiin niin sanottua amerikanrautaa, jonka merkkiä ei poliisi varmuudella pystynyt tunnistamaan. Kevättalvella 2006 poliisi teki laajoja teknisiä tutkimuksia löytääkseen auton.


Keskusrikospoliisi sai 2015 uuden vihjeen tutkittavakseen. Tuolloin todistajaksi ilmoittautui mies, joka oli ajanut taksia Tampereen Multialaan Raisan katoamisyönä. Hänen kyydissään oli ollut Raisan näköinen nuori nainen ja ulkomaalaiselta vaikuttanut mies.

Poliisi alkoi tutkia parin vuoden kuluttua vihjettä, jonka mukaan eräs mies oli tunnustanut surmanneensa Raisan ja haudanneensa tämän Pälkäneelle.


Raisan katoamisesta tuli kuluneeksi 20 vuotta vuonna 2019, mutta poliisi sai yhä vihjeitä. Rikoskomisario Paavo Tuominen kuitenkin myöntää, että pitkä aika on vaikeuttanut vihjeiden selvittämistä. Tuomisen mukaan poliisilla on kuitenkin kolme tutkintalinjaa, joita selvitetään. Yksi niistä on musta amerikanrauta, niin sanottu museoauto, jonka osuutta Raisan katoamiseen tutkitaan.

Kesällä 2020 Raisaa etsittiin tällä kertaa Tampereen Hervantajärvestä vapaaehtoisvoimin. Toiveissa oli, että löytyisi esimerkiksi Raisan koru tai vaatekappale.

Kun läheinen lähtee ilmoittamatta, ikävä jää jäljelle.― Tuula Räisänen

Raisa Räisäsen äiti Tuula Räisänen oli Inhimillisen tekijän (2000) vieraana kertomassa tunnoistaan ja muistelemassa viimeisen illan tapahtumia. Mukana keskustelmassa olivat myös poikansa menettänyt Maija Korkiakoski ja poliisipsykologi Lasse Nurmi. Sekä Räisänen että Korkiakoski kertoivat toivon ylläpitämisestä, johon vähitellen alkaa sekoittua pelon tunteita. Vaikeinta kuitenkin on ollut odotus, sillä kun toivosta ei uskalla luopua, suruun ei pääse käsiksi.

Kun elämä muuttui painajaismaiseksi, realiteetit alkoivat kadota.― Tuula Räisänen

Kadonneen omaiselle poliisista tulee tukihenkilö ja side kadonneeseen ihmiseen. Poliisien koulutuksessa otetaan huomioon traumaattinen stressi ja surutyö-ilmiö, sanoo poliisipsykologi Lasse Nurmi. Hänen mukaansa jopa toivotaan koulutusta siihen, mitä kohdata omainen, jonka läheinen on kadoksissa. Tuula Räisänen sanookin poliisin roolin olleen suuri siinä vaiheessa, kun elämä muuttui painajaiseksi. Poliisi merkitsi hänelle silloin toivoa, sillä elämän realiteetit tahtoivat hänen mukaansa kadota. Poliisi toi kaaoksen keskelle realiteetit ja pitivät omaisen jalat maassa.

Kun ihminen ilmoitetaan kadonneeksi, henkilöstä tehdään perusteellinen tiedosto. Tässä vaiheessa jo saadaan viitteitä siitä, mikä voisi olla kadonneen kohtalo. Suomessa katoaa vuosittain tuhansia ihmisiä, joista sadat päätyvät poliisin etsintärekisteriin. Kymmeniä henkilöitä jää kuitenkin pysyvästi kadoksiin. On todennäköistä, että jotkut heistä ovat joutuneet henkirikoksen uhreiksi, toteaa keskusrikospoliisin rikoskomisario Tero Haapala Ei vanhene koskaan -sarjan jaksossa Kadonnut, kadotettu (1997). Jaksossa keskitytään tarkastelemaan katoamistapausten mahdollista kulkua, motiiveja ja henkirikoksen mahdollisuutta katoamisessa.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto