Hyppää pääsisältöön

Aleksanteri Ahola-Valo, taiteilija ja filosofi

Aleksanteri Ahola-Valon (1900–1997) matka lapsinerosta kuvataiteilijaksi ja kasvatusfilosofiksi oli pitkä. Ahola-Valo kutsui itse itseään terveen elämän arkkitehdiksi ja hyvyyden palvelijaksi.

Lapsuutensa Ahola-Valo eli tsaarin ajan Venäjällä ja nuoruutensa Neuvostoliitossa.

Suomeen paettuaan Ahola-Valo muutti Ruotsiin, jossa hän eli 40 vuotta, kunnes 80-vuotiaana palasi takaisin synnyinmaahansa Suomeen.

Pietarin verisunnuntain kauhut jättivät syvät jäljet Ahola-Valoon. Vuonna 1905 Talvipalatsin aukiolla hän näki, kuinka tsaarin joukot tulittivat uskonnollista kulkuetta. Myöhemmin hän päätti tehdä kaiken voitavansa auttaakseen ihmiskuntaa, jotta ihmiset oppisivat rakastamaan toisiaan.

Ahola-Valo taisteli fasismia vastaan monin tavoin: paitsi taiteellaan myös omiin tieteellisiin näkemyksiinsä pohjanneen koulun perustajana. Hänen taiteellinen ja kirjallinen tuotantonsa käsittää yli 10 000 teosta.

Tv-haastattelussa Ahola-Valo kertoo elämästään ja kokemuksistaan Venäjän helmikuun vallankumouksen, suurlakon ja verisunnuntain aikoihin, opiskeluajastaan ja vallankumouksen vaikutuksesta Venäjän taiteeseen, Vitebskin taidekoulusta, Marc Chagallin ja Kasimir Malevitsin taiteesta sekä oman taiteensa päämääristä.

Sateenkaaren tällä puolen -radio-ohjelmassa Ahola-Valo kertoo asioista, joita hän on voinut elämässään valita, ja asioista, joihin hän on joutunut alistumaan.

Taidenäyttelyssä Helsingin kaupungin taidemuseossa Ahola-Valon taiteesta kertovat taidemuseon amanuenssi Jari Björklöv ja taiteilija Anneli Kurkela.

Teksti: Tuulikki Hakkarainen

Tietolaatikko

Maalauksissaan Ahola-Valo kuvasi historiaa realistisen symboliikan keinoin.

Merkittävin Ahola-Valon töistä oli hänen 1930 suunnittelemansa, uuteen elementtitekniikkaan perustuva, Ihmiskunnan kärsimysten paviljonki Minskissä. Rationaalisuus korostui sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Rakennus tuhoutui toisessa maailmansodassa.

Elämän oppiaan Ahola-Valo kutsui AE-evohomologiaksi eli edistystieteeksi. Opin keskeisintä sisältöä oli määrätietoinen itsekasvatus.

Ahola-Valo sai osakseen kunnianosoituksia myöhempinä vuosinaan. Opetushallitus myönsi hänelle Cygnaeus-palkinnon 1994 ja Oulun yliopisto kutsui hänet kasvatustieteen kunniatohtoriksi 1997.

Aleksanteri Ahola-Valo kuoli Ruotsissa 15. syyskuuta 1997.

Aleksanteri Ahola-Valon elämäntyötä vaalii VALOLA-säätiö.

Vuonna 2005 valmistui elokuva VALO. Kaija Juurikkalan ohjaama elokuva perustuu Aleksanteri Ahola-Valon 7-vuotiaana kirjoittamiin päiväkirjateksteihin.

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto