Hyppää pääsisältöön

Rahastusta velkakierteellä: käsikirjoitus

TV1 8.9.2008 klo 20:00
MOT: Rahastusta velkakierteellä
toim. Riikka Kaihovaara

Vanhojen velkojen kierrätyksestä tuli kultakaivos perintätoimistoille.

MOT-TUNNUS

Kjeld Möller:
"Rahanahneus. Perintäyhtiöthän on erittäin hyvä bisnes."

Markku Rouhiainen:
"Niitä pyöritellään niitä velkoja eri firmoilta toisille myydään ja ostetaan ja firmojen nimiä muutetaan ja niitten olinpaikkoja, ja lopulta ne alkuperäset velat ne on ollu jo monta vuotta pelkkiä koodinumeroita."

Mäkelä:
"Et kyl mä niinkun ihan suoraan sanon, että mä en sitä firmaa, sitä ammattikuntaa, ni kyl mä niinku halveksun - - - Toisten hädällä, toisten kivulla, tuskalla tehdään fyrkkaa, ni se on järkyttävää, aivan hirveetä."

OTSIKKO: Rahastusta velkakierteellä

Yksi kirje voi muuttaa ihmisen elämän. Tamperelainen Jarmo Jokinen sai 90-luvun alussa postia. Tampereen Seudun Osuuspankki vaati häntä maksamaan useiden kymmenien tuhansien markkojen velan. Jokinen ei itse ollut ottanut lainaa, mutta hän oli taannut hyvän ystävänsä lainan.

Jarmo Jokinen:
"Mä en uskonu sitä, koska mitää ei ollu kuulunu useampaan vuoteen ja oletin että homma on järjestyksessä" - - - "Meni useempi päivä että niinkun, ku huomas että kaikki niinkun osa haaveista on menny ja äkkiä niinkun päässä laski että kuinka kauan tähän menee." - - - "Oli iso haave sillon ostaa iso, tai ei iso, mutta kumminkin semmonen kunnon kämppä, ja se haave meni siinä hetkessä kun tää kirjekuori tuli postiluukusta."

Tampereen käräjäoikeus vahvisti Jokisen maksuvelvollisuuden. Vuonna 1995 hänet tuomittiin maksamaan Tampereen Seudun Osuuspankille yli 50 000 markkaa.

Jokinen lyhensi takausvelkaa välillä vapaaehtoisesti, välillä ulosoton kautta. Samaan aikaan pankki pelasi omaa peliään. Se myi Jokisen velan eteenpäin. Velkasaatava siirtyi omistajalta toiselle päätyen lopulta perintätoimisto Intrum Justitia Debt Finance NV:lle. Jokaisen siirron myötä velkasumma kasvoi.

Jokinen:
"Tulee korkoo, tulee korkoa korolle jne, sitten saattaa olla, että velkoja vaihtuu, eli velkoja myydään, pantataan, se saattaa olla että, saattaa olla 4-5 eri firmalla tää perintä käynnissä, - - - että siinä on normaalin ihmisen, jolla ei oo taloudellista tuntemusta tai lakituntemusta niin ei hän pysy yksinkertasesti perässä"

Jos velkasaatava vaihtaa omistajaa, uusi velkoja on useimmiten perintätoimisto. Toimistoilla ei ole käytettävissä sen kummempia keinoja kuin muillakaan velkojilla: ne voivat lähettää perintäkirjeitä ja tekstiviestejä tai periä velkaa puhelimitse.

Näistä toimenpiteistä muodostuvat perintäkulut, joiden lisäksi velallinen joutuu maksamaan korot, oikeudenkäyntikulut ja ulosottomaksut.

Jokinen tajusi, että hänen velkataakkansa ei kuukausittaisella lyhentämisellä kevene, vaan pikemminkin kasvaa.

Jokinen:
"Sitten tuli ihan semmonen mieleen, että mitä mä maksan yhtään mitään. - - - Kun ei elämä niinkun enää tuntunu semmoselta että kannattaako käydä töissä, jos mä teen ylitöitä, siitä menee kolmasosa, - - - kesälomarahoista meni, kaikesta meni aina se kolmannes."

1990-luvun alussa kaikki perinnän kulut alettiin laskuttaa velalliselta. Samoihin vuosiin iski lama, joka toi perintätoimistoille kymmeniätuhansia uusia asiakkaita. Alkoi perintätoimistojen kulta-aika, jolle ei näy loppua.

Viime vuonna suurimpien toimistojen yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 150 miljoonaa euroa. Voittoa kertyy. Sijoitetun pääoman tuotto on viime vuosina ollut lähellä kolmeakymmentä prosenttia.

Asianajaja Väin&o Teperi havahtui siihen, että perintätoimistojen velallisilta perimät kulut ovat karanneet käsistä.

Väinö Teperi:
"Mä oon tehny kauan tätä perintöhommaa ja sitten, sitten mä tässä kattelin näitä erään asiakkaani lappuja, että herran jeesus nää, näähän on valtavan suuria, nämä perintäkulut - - - vaikka oli tämmösestä, tämmösestä pienestä vaateliikkeestä kyse, semmosesta yhden hengen yrityksestä."

Perintälain mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Teperin keräämä tilasto osoittaa, että perintäkulut eivät todellakaan ole kohtuullisia.

Teperi:
"Täytyy jonkinmoinen rangaistus tulla siitä, että laiminlyödään maksut. Mutta sen pitäs olla kohtuullisessa suhteessa siihen siihen laiminlyöntiin, elikkä jos on pieni laiminlyönti, pitää olla pieni rangaistus ja suuremmasta vähän suurempi." - - - "Jos lähetetään yksi kirje ilman erillistä tutkimusta, niin se ei voi maksaa 400 euroa."

Suomen perintämarkkinoita hallitsee kaksi kansainvälistä yhtiötä: Lindorff ja Intrum Justitia. Molemmat käyttävät vuosittain satojatuhansia euroja mainontaan. Lindorff on solminut sponsorointisopimuksen Veikkausliigan ja golffari Riikka Hakkaraisen kanssa. Intrum Justitia on hakenut näkyvyyttä muun muassa purjehduksen ja jääkiekon SM-liigan sponsoroinnilla ja omalla jalkapalloareenalla.

Justitian näkyvin brändi on nimeltään Fair pay eli Reilu maksu.

Thomas Feodoroff:
"Fair pay tarkottaa sitä, että hoidetaan asioita joustavasti ilman että siitä nyt syntyy mitään sen suurempia ongelmia."

MOT:
"Kuka tämän markkinoinnin ja sponsoroinnin sitten viime kädessä kustantaa?"

Teperi:
"Velallinen, kaiken maksaa velallinen."

Helsinkiläinen kuljetusyrittäjä Mäkelä suistui velkakierteeseen 90-luvun alussa. Hän ei halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään, sillä hän pelkää perintätoimistojen kostoa.

Mäkelä:
"Se synty sillon laman aikana, ku mä olin ulkomaanliikenteessä autoni kanssa töissä ja mun kuljetusyhtiöön… kuulu vaan yks auto."- - - "Ja siinä vaiheessa ku tää lama tuli ja kaikki niin sehän tietysti potkas meitä polveen viikon sisällä, ja jokainen tietää miten laskut kulkee, ne on puoltoista – kaks kuukautta jälkeenpäin ja tulot putos 60-70 prosenttia, ni siitä se lähti se kierre tulemaan."

Mäkelä painoi töitä lähes ympäri vuorokauden, mutta ei saanut velkojaan lyhennettyä. Kuljetusyritys ajautui konkurssiin.

Mäkelä:
"Suomalaisessa yhteiskunnassa leimataan ihminen joka on ajautunut konkurssiin, niin siitä leimataan, siitä tehdään, siitä tehdään rikollinen automaattisesti, suhtautuminen joka puolella on äärimmäisen negatiivista." - - - "Jos sulla on luottotiedot menny, niin meet hakeen puhelinliittymän tänä päivänä niin sä et saa puhelinliittymää." - - - "Sulla on kaikki maholliset tiet tukossa, sä et pysty tekeen mitään."

Muiden velkojen lisäksi myös Nesteeltä velaksi ostettu polttoaine jäi maksamatta. Neste Yrityspalvelu ei halunnut periä velkaa itse, vaan siirsi sen perittäväksi Kymppiperintä –nimiselle perintäyhtiölle. Kymppiperintä oli Kesoilin, Union-Yhtymän ja Tietoperinnän perustama perintätoimisto, joka peri vain näiden kolmen yhtiön velkasaatavia.

Vuonna 1993 Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi Mäkelän maksamaan Kymppiperinnälle reilut 85 000 markkaa.

Kului viisitoista vuotta. Polttoainevelka vaipui unohduksiin, ja perintätoimistosta ei kuulunut mitään, muutamaa kirjettä lukuun ottamatta.

Viime syksynä eduskunta hyväksyi lain velkojen vanhentumisesta. Lain mukaan velkojen ulosotto päättyy, kun on kulunut 15 vuotta maksutuomiosta.

Lakiin jäi kuitenkin monia porsaanreikiä, joita hyväksikäyttäen velkojat voivat jatkaa velkomistaan. Jos esimerkiksi velallisen asunto on ulosmitattu ennen velan vanhentumista, niin asunnon myynnistä saatavat rahat voidaan antaa velkojalle vielä velan vanhentumisen jälkeenkin.

Laki sai liikettä perintätoimistoihin. Viime syksynä perintätoimisto Intrum Justitia ja ulosottotoimi kävivät jälleen myös Mäkelän kimppuun. Velkojat halusivat osuutensa Mäkelän asunnosta, jonka oikeus oli tuominnut pakkohuutokaupattavaksi. .

Mäkelä:
"Ne yhtäkkiä tajus että nyt pitää panna mahdollisimman nopeesti mahdollisimman monta asiaa vireille, jotta saadaan se päivämäärä ennen tän 15 vuoden tuota niin täyttymistä niin vireille, jolloinka se esim asuntojen, minkä muun omaisuuden, takaajien omaisuus saadaan, saadaan sidottua perintäyhtiölle taas 15 vuodeks eteenpäin."

Perintätoimistot seuraavat ihmisten maksukyvyn kehittymistä ja iskevät uudelleen, kun velallinen alkaa saada esimerkiksi palkkaa tai työeläkettä.

Teperi:
"Perinteisellä velkojalla saatavat vanhenee." - - - "Jos joku ei maksa, niin joku siellä yrityksessä p&äättää, että tätä nyt on peritty puhelimella, kirjeellä ja vaikka millä tempulla ja se ei oo maksanu." - - - "Niin se vaan pyyhkästään luottotappiona pois. Jos se sama saatava on perintätoimistolla, niin ei se välitä siitä, että onko sillä varoja vai ei ole. Ne säilötään siellä hamaan, hamaan vanhentumiseen saakka siitä huolimatta ja yritetään sitten jossakin elämäntilanteessa uudelleen."

Vaikka laki antoi vanhat velat anteeksi, yhtä lamavelkaantuneiden ryhmää anteeksianto ei koskenut. Velkajärjestelyyn hakeutuneet maksavat vanhoja velkoja edelleen.

Jarmo Jokinen otti 2000-luvun alussa järjestelylainan, jolla maksoi vanhat takausvelat pois. Hän maksaa yhä takaisin tätä lainaa.

Jokinen:
"Siinä tuli lisärangaistus meille, jokka yritetään hoitaa asioitamme." - - - "Otin yhteyttä tänne velkaneuvojaan ja kysyin, että kuinkas mun käy, että voinko mä keskeyttää tän vapaaehtosen velkajärjestelyn, että kun mulla vanhenis nää, - - - niin hän sano että ei, tää ei koske niitä jotka ovat vapaaehtosessa velkajärjestelyssä, et tää koskee ainoastaan niitäjokka on jättäneet asiansa hoitamatta."

Espoon Westend on tunnettu rikkaiden ihmisten asuinalueena. Westendin sydämessä, kerrostalon kellarissa toimii ylivelkaantuneita auttava Kaski-ryhmä.

Kjeld Möller:
"Kun syntyy tämmönen ylivelkatilanne niin muuttuu kaikki kirjeet, jotka tippuu postilaatikosta, jotka vähänkin näyttää perintäkirjeiltä, niin tulee eteen tämmönen voimattomuus, ettei edes kirjekuoria avata. Kyllä siinä tarvitaan jotain ulkopuolista tahoa kuten tätä Kaski-ryhmää, joka sitten tavallaan niin kun tunteettomasti ottaa numerot numeroina ja selvittää asiat."

Mäkelä huomasi, että häneltä perittävän velan siirtoketjussa ei ole kaikki kohdallaan. Hän haki apua Kaski-ryhmältä

Mäkelä:
"Mun vaimo siivos kellarikomeroo - - - sieltä löyty kaks vanhaa salkkua siltä ajalta. Hän sit vaan avas salkun ja soitti mulle että tää on tämmönen paperi, heittääks hän nää pois vai paneeks silppuriin. Mä sanoin et älä vielä mä katon mikä se paperi oli - - - ja rupesin selaamaan ja tutkimaan et mikä tää juttu oikein on ja mistä tää on."

Toimintansa lopettaneiden yritysten vanhoja asiakirjoja säilytetään Kansallisarkistossa. Täältä löytyy myös pala Kymppiperinnän historiaa.

Mäkelää velkonut Kymppiperintä lopetti toimintansa elokuussa 1995, jolloin velkasaatavat ja niihin liittyvät velkomustuomiot siirrettiin Neste Markkinointi Oy:lle. Siirrosta laadittiin siirtokirja.

Mäkelän velan siirrossa on monta asiaa, jotka eivät täsmää: siirrosta ei ollut yhtiökokouksen päätöstä, ja siirtoasiakirjan allekirjoittaneella toimistonhoitajalla ei yksin ollut nimenkirjoitusoikeutta. Kaiken lisäksi siirron vastaanottajaa eli Neste Markkinointi Oy:tä ei tuolloin ollut vielä olemassa. Fuusion tuloksena syntynyt yhtiö merkittiin kaupparekisteriin vasta seuraavan vuoden alussa.

Velkojen kierrätyksen taustalta löytyy yksi mies: Kari Kyllönen. Hän oli mukana perustamassa Kymppiperintää ja toimi Tietoperinnän toimitusjohtajana. Myöhemmin Tietoperintä sulautui Intrum Justitiaan, ja Kyllönen kohosi kansainvälisen Intrum Justitia Debt Finance AG:n johtajaksi.

MOT:
"Miten on mahdollista siirtää saatava yritykselle, jota ei ollut olemassakaan siirtohetkellä?"

Kari Kyllönen.
"Eli?"

MOT:
"Neste Markkinointi."

Kyllönen:
"Eikö se ollut sillä siirtohetkellä olemassa? Tätä mä en tunne tätä taustaa."

Jos Mäkelän velka todella on siirtynyt oikeudellisesti pätemättämösti, hänen ei tarvitsisi maksaa senttiäkään nykyiselle velkojalle.

Mäkelä:
"Tää perintäketju täytyy olla katkeematon." - - - "Jos siel on yksikin katkeema, - - - ni sillä firmalla joka sitä sillon perii, ja on perinyt niitä, ei oo mitään oikeutta periä, jolloinka ne joutuu sen maksamaan takasin korkoineen päivineen mitä ne on periny."

Kaski-ryhmän tuella Mäkelä päätti riitauttaa oman velkansa siirtelyn velkojalta toiselle. Tapaus käsiteltiin Tampereen käräjäoikeudessa viime talvena.

Mäkelä ja velan nykyinen perijä Intrum Justitia kiistelivät siitä, oliko Neste Yrityspalvelu siirtänyt Mäkelän velan ainoastaan Kymppiperinnän perittäväksi, vai oliko velkasaatavan koko omistusoikeus siirtynyt Kymppiperinnälle. Velkomustuomiossa kantajana oli Kymppiperintä. Sen perusteella voisi olettaa, että omistusoikeus on siirtynyt Kymppiperinnälle.

Möller:
"Minun maallikon käsityksen mukaan juridiikan peruskurssi tekee selvän eron siitä et kuka on asiamies ja kuka on kantaja. Kun kantajana on joku, niin se on myös asianomistaja, elikkä ainoa taho, joka voi myydä sitä eteenpäin tai periä sitä eteenpäin on kantaja. Mutta perintätoimistoissa on useita tapauksia, missä on epäselvyyttä siitä, että onko perintätoimisto toiminu asiamiehenä vai kantajana. Ja tässä oikeuslaitos kyllä minun mielestä on laiminlyöny velvollisuutensa selvittää asia."

Intrum Justitian ja Kari Kyllösen mielestä Nesteen ja Kymppiperinnän välillä ei tapahtunut omistusoikeuden siirtoa.

MOT:
"Mutta jos se saatava oli koko ajan Nesteen omistuksessa, miksi se piti ylipäätään siirtää?"

Kyllönen:
"Tää on sellainen kysymys, johon mä en osaa vastata."

MOT:
"Miksi tällainen siirtokirja piti laatia?

Kyllönen:
"Se on ollut tämän Kymppiperintä-yhtiön aikainen käytäntö. He ovat halunneet tehdä sen tällä tavalla. Se miksi heillä ollut tällainen käytäntö, en osaa ottaa siihen kantaa."

Tampereen käräjäoikeuden istunto oli perjantaina kahdeksas helmikuuta. Myöhään edellisenä iltana Intrum Justitia ilmoitti yllätystodistajasta. Saliin kutsuttiin Kymppiperinnän entinen toimistonhoitaja.
Toimistonhoitaja (puhuu oikeudenkäyntiäänitteellä): "Sitä perintää hoidettiin niin, että nää meidän toimeksiantajat Union ja Kesoil siirsi meille tiliotteella, tai meillä oli tällainen mikä me tulostettiin, että otettiin ne niin kuin perittäväksi, ei omistettu, vaan perittäväksi."

Tähän suulliseen todistukseen käräjätuomari perusti tuomionsa. Käräjäoikeus katsoi, että koska velkasaatavan omistusoikeus ei ole siirtynyt, ei ole tarpeen tutkia väitteitä siirron pätemättömyydestä. Intrum Justitia Debt Finance saa siis velkoa Mäkelää edelleen.

Hävinneenä osapuolena Mäkelä joutuu lisäksi maksamaan Intrumin oikeudenkäyntikulut.

Mäkelä:
"Perustettiin koko juttu jonkun silloisen vuonna 92 vai 3 konttorihenkilön tarkkoihin muistoihin just tästä minun keissistä, yllättäen muisti ihan tarkkaan mu nimen ja kaikki ja mun firman ja mun velat." - - - "Mä oon aina uskonu et Suomi on oikeusvaltio." - - - "Tälle uskolle tuli mahoton kolaus, se oli aivan uskomaton farssi."

Möller:
"Tuomio tehtiin sen perusteella, että oliko Mäkelä ollu alun alkaen velkaantunu vai ei. Ja sehän on kiistaton tosiasia, että Mäkelä oli velkaantu elikkä polttoainelasku oli jääny maksamatta. Mutta se, että kenellä on oikeus periä sitä, niin sillä on huomattava merkitys." - - - "Sehän sotkee koko lainkäytännön perusteet jos asiakas ei enää tiedä, kuka on asiamies ja kuka on asianomistaja."

MOT:
"Miten on ylipäätään mahdollista, että voi vallita tällanen epäselvyys?"

Möller:
"Oikeusvaltiossa se ei kyllä saisi olla mahdollista - - - minun käsitykseni mukaan tässä puhutaan selkeästä epäkohdasta."

Mäkelän tapaus ei ole ainoa laatuaan. Kymppiperinnän vanhoja uhreja on yli kolme ja puoli tuhatta. Jos keskimääräiseksi velkasummaksi oletetaan 10 000 markkaa, nousee saatavien kokonaismäärä yli 35 miljoonaan markkaan, eli noin kuuteen miljoonaan euroon.

Möller, Mäkelä ja hänen asianajajansa eivät ole löytäneet selvää vastausta siihen, miksi öljy-yhtiöiden velkasaatavia kierrätettiin Kymppiperinnän kautta. He epäilevät taustalla olevan veronkiertoa.

Möller:
"Petos on ruma sana, mutta ahneudesta ja käsitykseni mukaan puhutaan kyllä toiminnasta, joka joka täyttää tunnusmerkistön tuonne rikospuolelle."

Myös Joensuulainen Markku Rouhiainen jäi aikanaan velkaa Kesoilille. Alkuperäinen velkasumma oli hieman yli 2000 markkaa eli reilut 300 euroa. Vuonna 1997 Rouhiainen tuomittiin maksamaan polttoainevelka perintätoimisto Intrum Justitialle.

Rouhiainen:
"No oikeudenkäyntiki on sit samaa teatterii. Siinä jostakin syystä niin luullaan, että tuomarin nuijan kopautus ni muuttaa yhtäkkiä varattoman varalliseksi."

Velkaannuttuaan Rouhiainen putosi työelämän ulkopuolelle. Ulosottoviranomaiset totesivat Rouhiaisen kahdesti vuodessa varattomaksi, kymmenen vuoden ajan. Velkaa ei saatu perittyä eikä ulosmitattua.

Rouhiainen:
"Suomessa on 12 prosenttia väestöstä on kuitenkin joko köyhiä tai varattomia tai täysin varattomia, niillä kun ei ole rahaa niin niillä ei ole rahaa."

Viime keväänä Rouhiaisen postiluukusta tippui ulosottomiehen kirje. Kirjeessä Rouhiaista vaadittiin maksamaan tuo 11 vuotta vanha polttoainevelka. Pääoma, korot, oikeudenkäyntikulut ja ulosottomaksut ovat vuosien saatossa nousseet yhteensä 3084 euroon, eli alkuperäinen velkasumma on kymmenkertaistunut.

Mäkelän, Jokisen ja Rouhiaisen velkoja yhdistää yksi asia: ne ovat kaikki siirtyneet Suomen rajojen ulkopuolelle. Velkasaatavat omistaa nyt sveitsiläinen Intrum Justitia Debt Finance AG.

MOT:
"Miksi näitä velkoja ostetaan ja myydään?"

Feodoroff:
"Siksi, että säästetään."

MOT:
"Kuka säästää?"

Feodorff:
"Se, joka tota noin myy, säästää siinä, että hänen ei tarvitse ylläpitää sitä reskontraa näistä vanhoista asioist" - - - "Taas toisaalta, me tehdään tätä juttua joka tapauksessa, tää on meijän bisnes valvoa näitä saatavia, niin meille taas on etu, että me omistetaan se."

Mäkelän polttoainevelka ehti olla yhteensä viidellä eri velkojalla ennen kuin sitä viime syksynä alettiin periä ulosoton kautta. Alkuperäinen velkoja eli Neste Yrityspalvelu Oy siirsi velan Kymppiperinnälle, joka siirsi velan Neste Markkinoinnille. Neste Markkinoinnilta velka siirtyi Intrum Justitia Debt Finance NV:lle, josta velka siirtyi edelleen Intrum Justitia Debt Finance AG:lle. Nyt velkaa perii toimeksiannosta Intrum Justitia Jälkiperintä.

MOT:
"Miten helppo velallisen on pysyä kärryillä siitä missä hänen velkansa seilaavat?"

Mäkelä:
"Nykypäivänä täysin mahdotonta." - - - "Sanotaan semmonen ihminen, joka on tässä velkakierteessä ja se on muutenkin turhautunu ja elämä; on aika lähellä roskiksen kuopan reunaa, ni ei sellanen ihminen jaksa enää ruveta vääntämään , ja nää viranomaiset ja nää tyypit pystyy niin hyvin peittämään jälkensä että se on täysin mahdotonta."

MOT:
"Miten tämä yritysrakenteen monimutkaisuus vaikuttaa velallisten maksumoraaliin?"

Feodoroff:
"Siis mä en nyt oikein ymmärrä, mitä sä tarkotat tolla kysymyksellä."

MOT:
"Siis jos ihmisen velka siirtyy konsernin sisällä paikasta toiseen ja se velkojan nimi jatkuvasti vaihtuu. Miten se vaikuttaa ihmisen maksumoraaliin?"

Feodoroff:
"Siis velkojahan pysyy useimmiten aina samana, jos se henkilö siirtyy toiseen maahan, niin sillonhan se siirtyy meidän sisaryrityksen hoitoon." - - -

MOT:
"Mutta jos se velka… jos sitä ostetaan ja myydään paikasta toiseen...?"

Feodoroff:
"Ei mutta ei sitä osteta ja myydä, siis kerranhan siinä käy kauppa sillä tavalla, että jos joku yritys Suomessa esim myy saatavansa, me ostetaan se, mutta ei me myydä sitä niitä saatavia sen jälkeen esim. eteenpäin."

Ainakin Mäkelän ja Jokisen velat siirtyivät vuosituhannen vaihteessa Intrum Justitia Debt Finance NV:n omistukseen. Yritys oli rekisteröity Karibianmerellä sijaitseville Hollannin Antilleille, joka on tunnettu veroparatiisi.

Intrum Justitia Debt Finance N.V.:n todellinen olinpaikka paljastui, kun yritys lähetti Jarmo Jokiselle perintäkirjeen, jossa laskutusosoite oli Chumaceirocade, Curacao, Hollannin Antillit.

Jokinen:
"Mä uskon, että ne ei ollu tarkoitettu ne tiedot mun silmiini, koska missään muussa kun mä kattoin niin sieltä käymääni kirjeenvaihtoo, niin missään muussa kirjeessä ei tätä Hollannin Antilleja ollu, niin ehkä siinä oli tapahtunu heillä pieni virhe. Toivotaan. [naurua]"

Kansainvälinen kaupparekisteriote vahvistaa asian: Intrum Justitia Debt Finance NV toimi vuoteen 2002 asti Curacaossa, Hollannin Antilleilla.

Kyllönen:
"Intrumin pääkonttori oli ennen Hollannissa, minäkin olen aloittanut Hollannissa vuonna -99 tämän liiketoiminnan hoitamisen. Hollannin Antillit oli osa Hollantia, silloin oli luonnollista, että oli tällainen yhteys, että meillä oli tää ostoyhtiö siellä Hollannin Antilleilla."

Vuodesta 2002 eteenpäin velkasaatavien kauppaa on pyörittänyt Intrum Justitia Debt Finance AG, joka on rekisteröity Sveitsiin, Zugin kantooniin. Myös Zug on tunnettu veroparatiisi.

Kyllönen:
"On helpompi hallinnoida yhdessä paikassa näitä saatavia kuin että se olisi levinnyt ympäri Eurooppaa."

MOT:
"Mutta miksi juuri Sveitsissä, Zugin kanttoonissa?"

Kyllönen:
"Kyllä tässä on taustalla tietysti tällainen optimointi, verotuksen optimointi muun muassa."

Velkasaatavien myymisestä ja ostamisesta on tullut verosuunnittelun, jopa veronkierron väline. Alkuperäinen velkojayritys kuittaa saamatta jääneet velat luottotappioksi, jolloin yritys voi maksaa vähemmän veroja. Kun velkasaatava sitten myydään myöhemmin pois halvalla, suurinta osaa aiemmin saadusta verohyödystä ei tarvitse palauttaa.

Markku Rouhiainen on vakuuttunut siitä, että hänen velkojaan pyöritellään velkojalta toiselle juuri tästä syystä.

Rouhiainen:
"70 luvullahan oli vielä firmoissa nämä reskontrat ja pitkät mercantile hyllyrivit siellä konttorin hämähäkinseiteissä, - - - pyrittiin niinkun minimoimaan sillee siis nää saamattomat saatavat, eli luottotappiot. Sitten tuli tää perintätoimistovimma siihen väliin - - - Nyt on tavoitteena luottotappioitten maksimointi."

Velkojen siirtely ja velkapääman moninkertaistuminen ovat vieneet Rouhiaiselta uskon perintätoimeen. Hän ei ole edes pitänyt kirjaa ulosoton vaatimasta, 11 vuotta vanhasta velastaan.

Rouhiainen:
"Kyllä siitä varmaan on tullu joitakin kirjeitä mutta useimmat kirjeet hävitin avaamattomina, tai palautin tai tein niille jotain muuta hyödyllistä, lämmitin takkaa jossakin tai …"

MOT: "Miksi?"

Rouhiainen:
"Roskapostihan yleensä hävitetään."

Mäkelä:
"Se on ainoo yrityslaji jota mä tällä hetkellä inhoon yli kaiken koska kyllä se ikävä kyllä niin on että ne käyttää ihmisiä jotka on jo kerran lyöty, ne käyttää niitä vielä hyväkseen."