Viimeiset mitalit on hersyvä elokuva ikuisesta rakkaudesta

Seela Sella tv-elokuvassa Viimeiset mitalit Kuva: Yle kuvanauha Seela Sella,viimeiset mitalit

Julkaistu 15.09.2008 - 09:00. Päivitetty 11.12.2018 - 11:35

Härskipuheinen Hetta ja säikky Selma ovat 90-vuotiaita sisaruksia. Vaikka kalma jo kolkuttelee ovella, sisarukset käyvät yhä kisaa miehestä, joka on kummankin nuoruuden rakkaus.

Selma on jo vähän höppänä vanhainkodin asukas. Syntymäpäivän aattona kaksoissisar Hetta houkuttelee Selman maalle.

Kolmantena pyöränä on siskosten nuoruuden rakkaus Punakorva, entinen urheilusankari, joka vielä kerran saa siskosten lemmen leiskumaan.

Lukkarin leski Selma ja romukauppiaan leski Hetta ottavat vapisevin käsin yhteen siitä, kumpi Punakorvan lopulta hurmaa kuoleman kynnyksellä.

Punaisessa peruukissa huiteleva Hetta on tottunut saamaan tahtonsa läpi ronskeilla puheillaan. Kiltti Selma on aina alistunut, mutta miten käy nyt, kun kolmikko muistelee mennyttä elämää?

Sisko Istanmäen romaaniin pohjautuva tv-elokuva Viimeiset mitalit on hersyvä kuvaus ikuisesta rakkaudesta. Tarinassa on samaa lämpöä, elämänmyönteisyyttä ja huumoria kuin tv-elokuvassa Liian paksu perhoseksi, joka myös perustuu Istanmäen teksteihin. Elokuvan on ohjannut Heidi Köngäs ja käsikirjoittanut Pirjo Toikka.

Komedian päärooleissa ovat mainiot veteraaninäyttelijät Seela Sella, Birgitta Ulfsson ja Ville-Veikko Salminen. Seela Sella sai roolistaan Venla-palkinnon.

Otteita elokuvasta

Rooleissa:
Birgitta Ulfsson – Heta
Seela Sella – Selma
Ville-Veikko Salminen – Punakorva
Ossi Ahlapuro – Hetan poika
Tuula Nyman – Hetan miniä
Eeva-Maija Haukinen – Vanhainkoidin johtaja
Kaarina Hazard – Sairaanhoitaja
Mats Långbacka – Enkeli
Voitto Nurmi – Pappi
Eeva-Liisa Haimelin – Diakonissa
Harriet Abrahamsson – Nuori Heta
Kolina Seppälä – Nuori Selma
Mikko Rantaniva – Nuori Punakorva
Jaakko Saariluoma – Kanttori

Tuotantotiimi:
Tuotanto: Yleisradio 2000
Alkuperäisteos: Sisko Istanmäki
Käsikirjoitus: Pirjo Toikka
Ohjaus: Heidi Köngäs
Kuvaus: Pauli Bessonoff
Lavastus: Paula Salonen
Äänisuunnittelu: Timo Hintikka
Puvustus: Leila Jäntti
Naamiointi: Jaana Mertama ja Guy Hellström
Leikkaus: Lena Hemming
Musiikki: Antero Jakoila
Tuottaja: Anna-Maija Eräkangas

Lisää ohjelmasta

Viimeiset mitalit - 18.12.2000

Ohjaaja Heidi Köngäs: Nostalgiaa ja muita haikeita mausteita

Oletko elämäniloinen Ransu, viisas Eno-Elmeri vai hedonistinen Riku? – Testaa, kuka Karvakuonoista on hengenheimolaisesi!

Elävän arkiston leikkimielinen hahmotesti Karvakuonoista.

Karvakuonot, nuo Yleisradion lastenohjelmien ikisuosikit ovat jääneet monille mieleen lämpiminä muistoina lapsuudesta. Kukapa meistä ei osaisi samaistua Eno-Elmerin viisauksiin, Ransun vilpittömyyteen tai Rikun nautintoja jahtaavaan perusluonteeseen? Tee Elävän arkiston leikkimielinen testi ja katso, kuka Karvakuonoista olet!

Haluaako joku kaljaa? – Testaa tietosi Metsolat-repliikeistä

Testaa tietosi Metsolat-repliikeistä

Metsolat-sarjan repliikit ovatkin jääneet monien fanien mieleen. Tässä visassa voit testata omat tietosi Metsolat-repliikeistä "kuka sanoi" -tyyliin. Kommenteissa voit vastata bonus-tehtävään (itse kilpailu on päättynyt tammikuussa 2018).

Ihmisten lauluja – kooste Samuli Putron urasta vuosien varrelta

Samuli Putro on tunnettu Zen Cafén lisäksi soolourastaan.

Muusikko Samuli Putro mielletään monesti oivaltavana älykkönä, joka osaa kirjoittaa uskottavasti niin teinitytön kuin ehtoopuolella olevan vanhuksen sielunmaisemasta. Putron luotsaama yhtye, suomirockin kärkikastiin noussut Zen Café ilmoitti jäävänsä tauolle vuonna 2008. Tämän jälkeen Putro ryhtyi soolouralle. Merkittävä ura on sisältänyt hittejä, palkintoja sekä itsensä tutkiskelua. Elävä arkisto kokosi Samuli Putron haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

Huojuvan talon rikos ei vanhene: Jotunin merkkiteos vavahdutti myös tv-draamana

Viisiosainen tv-draama esitettiin vuonna 1990

Maria Jotunin klassikkoromaani Huojuva talo taittui vuonna 1990 kiitetyksi tv-draamaksi. Kari Heiskanen ja Sara Paavolainen herättivät henkiin teoksen kipeän avioliittokuvauksen tavalla, joka jätti jälkensä katsojiin. Poikkeuksellisen vahva, vuonna 1935 kirjoitettu, mutta vasta vuonna 1963 julkaistu teos oli ilmestyessään sensaatio ja on siitä lähtien herättänyt pohdintaa siitä, kuvasiko kirjailija romaanissa omaa avioliittoaan.