Hyppää pääsisältöön

22-Pistepirkko uskoi kokeellisuuteen ja nöyryyteen

Utajärveläinen 22-Pistepirkko aloitti kokeellisena triona ja nousi 1990-luvulla suomalaisen vaihtoehtorockin tärkeimmäksi vientiartikkeliksi.

Asko Keräsen, P-K Keräsen ja Espe Haverisen vuonna 1980 muodostama yhtye nousi julkisuuteen vuoden 1982 rock-SM-tapahtumassa, jossa luovuus nostettiin tärkeimmäksi kriteeriksi.

Voittoa arvosteltiin tunnustukseksi "kömpelölle taiteilulle" ja "subjektiivisesti käsitetylle luovuudelle". Tuomaristo kuitenkin arvosti Pistepirkkojen "pohtivuutta, näennäistä pienieleisyyttä ja rohkeutta".

Bändin ensimmäinen levy Piano, rumpu ja kukka (1984) jatkoi SM-esiintymisen linjaa nokkahuiluin yms. värittämine suomenkielisine laulelmineen.

Seuraavana vuonna tehdyssä haastattelussa Pistepirkot innostuvat pohtimaan kokeellisuutta ja taiteellista nöyryyttä. Niitä puollettiin, vaikka menestyksestä ei ollut tietoakaan.

Keikkoja tehtiin harvalti, ja nekin sujuivat vaihtelevasti: "Silloin kun menee hyvin, meistä tykätään. Kun ei mene, meistä ei tykätä."

Vähäisestä menestyksestä huolimatta yhtye jatkoi, koska soittaminen oli mukavaa. Koulu ja työ eivät maistuneet, ja maailma saattoi loppua pian. Sitä ennen oli parempi tehdä jotain, mikä miellytti.

Ensimmäisen albuminsa jälkeen 22-Pistepirkko vaihtoi melodicoista ja suomen kielestä 60-luvun amerikkalaiseen autotallirockiin. Käänteentekevän, pienen Pygmi-merkin tuottaman Kings of Hong Kong -levyn julkaisi keskisuuri Euros-levymerkki vuonna 1987.

1980-luvun lopussa bändi kiinnitettiin jo kansainvälisen levy-yhtiön artistikaartiin. Sonetin Spirit-alamerkillä julkaistulla Bare Bone Nest -albumilla (1989) oli mukana Pistepirkkojen ensimmäinen listahitti Frankenstein.

1990-luvun alussa yhtye alkoi valloittaa Eurooppaa. Eri musiikkityyleistä vaikutteita ammentanut Big Lupu oli Pistepirkkojen ensimmäinen ison budjetin levy, ja siitä tulikin siihen asti menestynein. Täydelliseksi poplevyksi – joidenkin mielestä jopa liian täydelliseksi – mainitun albumin tunnetuimpia numeroita on outo, pahaenteinenkin Birdy.

Pistepirkkojen country- ja bluesvaikutteinen garagerock sai 1990-luvun mittaan uutta väriä ryhmän innostuessa elektronisen tanssimusiikin käyttämästä uudesta teknologiasta. Muun muassa Eleven-levyllä (1998) kokeiltiin syntikoiden ja rytmikoneiden mahdollisuuksia.

Pistepirkoista on tullut kansainvälisesti arvostettu indierockin kulttibändi, vaikka se kaupallisesti on jäänytkin valovuosien päähän HIM:n tai Nightwishin myyntiluvuista.

Vuonna 1985 tehdyssä haastattelussa bändi oli todennutkin luottavaisesti: "Me tiedetään olevamme tosi hyviä joskus." Enteellinen oli myös Asko Keräsen tuolloinen tokaisu: "Ilman kokeellisuutta Amerikkakin olisi jäänyt löytämättä."

Jealouse ja Joey. Säv. ja san. 22-Pistepirkko.
Motorcycle Man. Säv. ja san. Esa Haverinen, sov. 22-Pistepirkko. Julkaistu levyllä The Kings of Hong Kong (1987).
Frankenstein. Säv. Asko Keränen - Hannu Keränen, sov. Asko Keränen - Hannu Keränen - Esa Haverinen, san. Hannu Keränen. Julkaistu levyllä Bare Bone Nest (1989).
Birdy. Säv. P-K Keränen, san. P-K Keränen & Asko Keränen. Julkaistu levyllä Big Lupu (1992).
Onion Soup. Säv. 22-Pistepirkko, sov. 22-Pistepirkko - Petteri Rajanti, san. 22-Pistepirkko - Tiina Keränen. Julkaistu levyllä Eleven (1998).

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto