Hyppää pääsisältöön

Tutkija ei yllättynyt Jokelan koulusurmista

Jokainen lapsi on aikanaan helppo luettava, sanoo lasten ja nuorten väkivaltaisuuteen perehtynyt opettaja-kirjailija Leena Mäkijärvi. Hänelle Jokelan koulusurmat eivät tulleet yllätyksenä.

Tietolaatikko

Opettaja-kirjailija Leena Mäkijärvi palkittiin lasten ja nuorten auttamisesta Mielenterveyspalkinnolla vuonna 2006.

— Jo 15 vuoden ajan on minulle ollut selvää, että jonakin päivänä tällaista vielä tapahtuu, sanoi lasten ja nuorten kanssa pitkään töitä tehnyt Leena Mäkijärvi Jokelan koulusurmien iltana 7.11. 2007.

Mäkijärven mukaan kiireellisintä oli nyt korjata vääristyneitä aikuis-lapsi-asetelmia.

— Koulujen on kaivettava esiin ääretön aikuisuus, katsottava ettei missään ole lapsia, jotka kokevat olevansa aikuisia vahvempia. Kaikki muu jää nyt pitkäksi aikaa lepäämään, hän sanoi A-studion haastattelussa.

— Kun lapsi käy aikuisten tai muiden lasten päälle, hänelle on syntynyt tunne, ettei ole ketään häntä voimakkaampaa aikuista. Jos hän kokee hallitsevansa, eikä aikuinen, ajautuu kasvu suuriin vaikeuksiin, ja jäljet voivat tänä päivänä olla aivan mitä tahansa, hän jatkoi.

— Tässäkin tapauksessa kaikkiin kysymyksiin on olemassa vastaukset. Vaikka ne ovat kipeitä, pelottavia ja turvattomuutta herättäviä, ne ovat olemassa, hän sanoi.

Mäkijärvi painotti aikuisen - vanhemman ja opettajan - väistämättömissä olevaa vastuuta lapsesta.

— Tälläkin hetkellä nukkumaan käy sellaisia nuoria, joilla on ollut tällaisia suunnitelmia. Hekin ovat varhaisempia aikoina katsoneet jotakuta silmiin ja sanoneet, että "näetsä, miten mua ottaa tämä asia päähän". Jokainen lapsi on aikanaan helppo luettava, hän muistutti.

Ohjelmassa vieraillut psykologi Kirsti Palonen oli Mäkijärven kanssa samoilla linjoilla. Hänen mukaansa väkivallan tiivistyminen on ollut nähtävissä, ja nyt keskeisintä oli turvallisuudentunteen palauttaminen.

Antti Menander Suomen Lukiolaisten Liitosta puolestaan katsoi, että vaikka nuorten mielenterveysongelmat ovat tätä päivää, ei Jokelan tapahtumia olisi voinut ennalta arvata.

Teksti: Petra Himberg

Kommentit