Hyppää pääsisältöön

Kesäsota 1808 ja uusi perääntyminen

Suomen armeija aloitti kesäkuussa 1808 vastahyökkäyksen venäläisiä vastaan. Alkumenestyksen jälkeen edessä oli kuitenkin lopullinen vetäytyminen.

Tietolaatikko

Ateneumin taidemuseo, Eremitaasi (Leningrad) (Pietari), Ehrensvärd-seura, Helsingin kaupunginarkisto, Historian kuva-arkisto, Kansallismuseo, Kustaa Hiekan taidemuseo, Lapuan kotiseutumuseo, Nationalmuseet (Tukholma), Siikajoen pappila, Uumajan museo, Valtionarkisto.
Dramatisoidut jaksot: otteita TV1:n näytelmästä "Dunckerin kersantti".

Ruotsista odotettujen apujoukkojen maihinnousuyritykset kesäkuussa epäonnistuivat. Etelää kohti etenevä Suomen pääarmeija saavutti kuitenkin heinäkuussa useita voittoja, joita se ei kuitenkaan osannut hyödyntää.

Venäjän armeija perääntyi etelää päin sekä vihollishyökkäysten että huolto-ongelmien vuoksi. Mutta sen saatua vahvistuksia suomalaisten eteneminen pysähtyi.

Karstulassa kärsittiin tappio ylivoimaista vihollista vastaan 21. elokuuta. Lopullista käännekohtaa merkitsivät Kuortaneella käydyt Ruonan ja Salmen taistelut.

Perääntyvä pääarmeija joutui sodan suurimpaan ja verisimpään taisteluun Oravaisissa 14. syyskuuta. Suomalaisten taistelutahto romahti sen myötä.

Sotaa taitamattomasti johtanut kenraaliluutnantti Klingspor vaihdettiin hänen sijaisenaan toimineeseen af Klerckeriin. Lyhyen aselevon jälkeen taistelut jatkuivat vielä Savon suunnalla, jossa 27.10. käytiin ankara Koljonvirran taistelu.

Savon prikaati peräytyi silti pohjoista kohti yhtyäkseen pääarmeijaan. Marraskuun 19:ntenä solmitulla aseleposopimuksella Suomen armeija sitoutui vetäytymään Ruotsin puolelle Kemijoen taakse.

Sotatoimet Suomen puolella päättyivät siihen. Sota jatkui kuitenkin Ruotsin maaperällä vielä vuoden 1809 syksyyn.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto