Hyppää pääsisältöön

Lauri Viita: Alfhild

Äidit vain / nuo toivossa väkevät / Jumalan näkevät, alkaa mitallisen lyriikan taiturin Lauri Viidan sävähdyttävä rakkaudentunnustus, jonka kohteena on hänen oma äitinsä.

Tietolaatikko

Verrattain suppeasta tuotannosta huolimatta lasketaan Lauri Viita (1916-1965) yhdeksi sodanjälkeisen kirjallisuutemme kärkinimeksi. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat runokokoelma Betonimylläri (1947) sekä romaani Moreeni (1950).
Runoilijan äidin nimi Alfhild pohjautuu saksalaiseen mytologiaan. Alf merkitsee keijukaista.

Heille on annettu voima ja valta / kohota unessa pilvien alta / ja katsella korkeammalta, runo jatkuu.

Runo nousi suosituksi äitienpäivien lausuntarunoksi heti valmistumisensa jälkeen. Moni muistaa sen myös Heikki Sarmannon säveltämänä ja Tapani Kansan laulamana.

Runoilijan äidin lisäksi keskeisellä sijalla runossa ovat myös hänen jo edesmennyt isänsä sekä Viidalle rakas Pispala.

Viidan elinaikaan työväen asuinalueena tunnettu Pispala ei ollut kummoisessa maineessa. Pispalalaiset itse olivat kuitenkin kylästään ylpeitä ja heillä oli vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne.

Runo julkaistiin Betonimylläri-kokoelmassa vuonna 1947.

Teksti: Petra Himberg

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto