Hyppää pääsisältöön

Pirkko Saisio iloitsee ristiriidoista

Tämä aika on henkisesti köyhempää kuin mikään aiemmista, sanoo kirjailija Pirkko Saisio. Hän peräänkuuluttaa aitoja ristiriitatilanteita, sillä niistä syntyy jotakin uutta.

Tietolaatikko

Helsingissä vuonna 1949 syntynyt Saisio julkaisi ensiteoksensa Elämänmenoa vuonna 1975. Samana vuonna hän valmistui näyttelijäksi Suomen teatterikoulusta.
Vuosina 1997-2001 hän hoiti dramaturgian professuuria Teatterikorkeakoulussa.
Saisio on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein.

Viiden suorasukaisen aikuisen kasvattama Saisio iloitsee siitä, että hän omassa lapsuudessaan sai nähdä ristiriitoja.

— Teki hyvää huomata, että aikuiset ihmiset ovat elintärkeistä asioista eri mieltä, hän sanoo.

Kommunisti- ja ateistikodin kasvatti joutui jo lapsena perustelemaan omiakin ajatuksiaan. Kun pikkutyttö innostui Jeesuksesta, vanhemmat järkyttyivät.

— En ymmärrä, että vanhemmat ovat niin huolissaan siitä, jos lapset saavat vieraita vaikutteita jostakin. Yhdenmukaisiin arvoihin tähtäävä kasvatus on hämmästyttävää ja ikävää, tosi vähän luotetaan pienen ihmisen haluun ja kykyyn hahmottaa maailmaa, hän ihmettelee.

Kun Saisio vertaa omaa nuoruuttaan nykynuorten elämään, suree hän nykyistä huippuyksilöllisyyden aikakautta.

— Silloin pahimman taistolaisuudenkin aikana meillä oli yhteiset päämäärät, sitä oli itse yksi tiili muurissa, ja se riitti. Nyt nuorilla on hirveästi paineita ja kilpailua ja se näkyy niissä turvattomuutena, kaipuuna yhteisöihin ja ankaruutena itseä kohtaan, hän sanoo.

Yksi aikamme ristiriidoista on, että individualismin korostaminen itse asiassa pakottaakin meidät samaan muottiin.

— Kun sielu on viety, yritetään nyt hankkia kuolematon ruumis. Niin vanhat kuin nuoret treenaavat hirveästi milloin milläkin, jonka uskotaan pelastavan kaiken. Kuolemaa pelätään enemmän kuin koskaan, hän sanoo.

Teksti: Petra Himberg

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto