Hyppää pääsisältöön

Kakkukaappaus: käsikirjoitus

MOT: Kakkukaappaus


Toimittaja Magnus Berglund, ensilähetys TV1:ssä maanantaina 13. lokakuuta 2008 kello 20:00.


- - -


Arkistokuvaa, ote presidentti Pehr-Erik Svinhufvudin (1931-37) virkaanastujaispuheesta


MOT-tunnus


Intro: Pesänselvittäjä avaa lukon. Mennään tyhjään leipomoon.


Juonto: Viikko sitten Helsinkiläinen Stella Konditoria meni konkurssiin. Melkein sata vuotta vanhan leipomon henkilökunta on irtisanottu. Konkurssipesän selvittäjän mukaan syy konkurssiin on tapahtumat keväällä 2006. Syy on Stockmann.


(Jakson nimiplanssi) KAKKUKAAPPAUS


Juonto: Stockmann on myynyt Stellan ykköstuotetta, Ellen Svinhufvud-kakkua, vuosikymmeniä.

Sitä on tarjottu Stockmannin kanta-asiakasetuna vähintään kerran vuodessa.


Marni Paananen, toimitusjohtaja, Stella: ”Parhaimmillaan meni kuukauden aikana 7 000, vähän yli 7 000 kakkua, kun me laskettiin. Ja jokainen varmaan ymmärtää, kun puhutaan leipomosta, tän kokoisesta leipomosta, missä tuotannossa on maksimissaan 15 ihmistä kaiken kaikkiaan, niin tehdä 7 000 kakkua tavallaan kahdessakymmenessä päivässä, koska me ei olla lauantaina–sunnuntaina auki, niin siinä on kyllä niin kuin voimat puristettu ihan äärimmilleen.”



Juonto: Vain viikkoa ennen konkurssia Stellan leipomossa leivottiin Ellen Svinhufvudia.


(Suomifilmi-pätkä: Pehr-Evind Svinhufvud 1931-37)

Sirkka Svinhufvud, pojanpojan vaimo: ”Ukko-Pekka oli Kotkaniemen isäntänä kuolemaansa saakka vuoteen -44, samoin mamma Ellen kuolemaan saakka vuonna -53. Eli Ellen oli 45 vuotta Kotkaniemen emäntänä ja Ukko-Pekka sitten kolmekymmentä ja risat oli sitten isäntänä. Oma tausta on sellainen, että jään vähemmällä kuin tämä Ellen Svinhufvud, olin 27 vuotta Kotkaniemen emäntänä, sillä minun mieheni Jorma on heidän nuoremman poikansa Veikko Svinhufvudin poika. Ett olen pojanpojan vaimo tai pojan miniä. Kumpi vaan.”

Sirkka Svinhufvud, pojanpojan vaimo: ”Silloin kun Ukko-Pekka oli 30-luvulla presidenttinä ja torstaisin aina Ellen kutsui presidentinlinnaan rouvia kahvi.. kahvikutsuille ja tilas vaihdellen eri konditorioista kahvileivän ja ihastui konditoria Stellan Frasilité-nimiseen kakkuun ja alkoi sitten aina uudestaan ja uudestaan tilaamaan että sitä.. että sitä vähän semmosta mikä helposti särkyy ja Stella oli sitten niin yli 70 vuotta sitten markkinahenkinen että he keksivät kysyä Elleniltä että saavatko he antaa tälle kakulle uuden nimen ja Ellenin mukaan niin Ellen antoi luvan. Eli jo 30-luvulta saakka tää entinen Frasilité-niminen kakku on Ellen Svinhufvud-kakkuna tunnettu ja tykätty.”


Juonto: Stellan Ellen Svinhufvud-kakku on tuotemerkkisuojattu, klassikko jota on tarjottu presidentin itsenäisyysvastaanotolla Svinhufvudien ajoilta. - Pienen leipomon tärkein myyntikanava oli Stockmann. Kolmasosa myynnistä meni Stockmannin kautta. Kakkua tarjottiin kerran tai kaksi vuodessa kanta-asiakasetuna. - Keväällä 2006 Stella odotti vahvistusta toukokuun kanta-asiakastilauksesta. Kevään suurtilausta.

Marni Paananen: ”30. maaliskuuta tuli vastaus, vastaus muiden viestien seassa yhdellä tai kahdella lauseella, että ’emme ota Elleniä toukokuun kanta-asiakastarjoukseen. Kokeilemme toisenlaista toimintamallia’. Se oli kaikki, mitä Stockmann ilmoitti asiasta.”


(Kuva esitteestä: Toukokuun 2006 kanta-asiakastarjous: Sans Rival)

Marni Paananen: ”Mulle henkilökohtaisesti se selvisi, kun mä olen ”Stokkan” kanta-asiakas, ollut sitä vuosia ja aika varmaan hyväkin sellainen pitkässä juoksussa, niin tuota mä sain toukokuun kanta-asiakaslehden kotiin ja sieltä mä näin, että tällainen Sans Rival on kuukauden kakku. - No olinhan mä, niin kuin varmaan voi arvata, niin olin aika pöyristynyt asiasta.”

Paananen: ”Sitten kun tulin tänne, niin puhuttiin asiasta, asiasta täällä henkilökunnan kanssa. Ja kun se toukokuu tuli ja se kakku sitten alkoi Stockmannilla, niin meiltä henkilökunta lähti sitten hakemaan yhden kakun. Me oltiin tietysti sen verran uteliaita, että me haluttiin nähdä, että kuinka tarkka jäljitelmä se on niin kuin meidän Ellen Svinhufvud kakusta. Mulla oli täällä työntekijöitä, jotka oli ollu viisitoista vuotta talossa ja kun se Sans Rival tohon tuli ja me verrattiin sitä Ellenin kanssa, niin jopa tää pitkäaikainen työntekijä ei tehnyt sille eroa. Hän sanoi ihan suoraan, että ei hän, että jos nää laitettaisiin vierekkäin, niin hän ilman muuta kuvittelisi, että nää on molemmat meidän Ellen Svinhufvud -kakkuja, että ei siinä missään… Tietysti siinä vaiheessa, kun se paketti tuli, siinä oli vihreä kansi, niin se oli ainoa signaali, että se ei ole meidän Ellen Svinhufvud -kakku.”


(Ellen ja Sans Rival vierekkäin)


Niklas Bruun, oikeustieteen professori, IPR, Helsingin Yliopisto: ”Lähtökohtanahan meidän lainsäädännössämme on vapaa kilpailu eli saa kilpailla vapaasti, saa tuoda samanlaisia tuotteita markkinoille ja pitää yrittää tehdä parempia tuotteita, halvempia tuotteita niin ett kuluttajat ostaisivat ne. Tähän kuitenkin sit liittyy tiettyjä rajoituksia. Ei saa ryhtyä sopimattomaan menettelyyn tai käyttää sellaisia keinoja jotka jotka joita on kiellettyjä ja yks tällainen rajoitus liittyy tällaiseen orjalliseen jäljittelyyn. Jos pyrkii siihen että tuote on niin samanlainen että kuluttajat ei erota sitä kilpailijan tuotteesta ja vielä pyrkii markkinoimaan sitä niin että kuluttajat erehtyvät luulemaan, ett tää on itse asiassa toisen tuottajan tuote, niin silloin ollaan ollaan jo kielletyllä alueella.”



Juonto: Kun Stockmann esitti jäljitelmänsä ensimmäisen kerran, paketissa oli teksti, jossa kerottiin että Sans Rival kakkua oli tarjottu Ellen Svinhufvudin kahvipöydässä. - Tapaus on nyt markkinaoikeudessa. Stellan kanta on että Stockmann on syyllistynyt orjalliseen jäljittelyyn.


MOT (kysymys Stockmannin Naulapäälle): ”Teidän asiapapereissa lukee, että tuotteen jäljittely ei ole hyvän liiketavan vastaista. Mitä tällä tarkotatte?”

Jukka Naulapää, lakiasiainjohtaja, Stockmann: ”No ensinnäkin niin, mun mielestä tässä ei oo niin kun suoraan kyse niin kun varsinaisesta jäljittelystä vaan saman tyyppisestä tuotteesta elikkä se Stellankaan myymä Ellen Svinhufvud –kakku niin kun se on kehitetty jostakin reseptistä, ei ne sitä itse oo keksiny vaan se on se vanha kakku tää Sans Rival –tyyppinen marenkikakku, sitä on niin kun, on on myyty tai valmistettu Euroopassa ja Ruotsissa jo ennen kun Stella alkoi sitä valmistaa Suomessa. Eli elikkä ei voi niin kun väittää, että ne ois sen keksiny, että ne on, Stella on tavallaan kehittäny sen jostakin. – Elikkä mä en varsinaisesti niin kun käyttäs tästä termiä jäljittely, tai itse asiassa lakitermissä puhutaan orjallinen jäljittely, ett se on täysin samanlainen, koska tää ei oo täysin tää ei oo samanlainen vaan tää on niin kun meidän kehittämä tuote ja ja se on niin kun saman tyyppinen kakku.”


(Näytetään kakkuja edelleen)


MOT (kysymys Bruunille): ”Orjallinen jäljittely - siis miten määrittelet orjallista jäljittelyä?”

Niklas Bruun: ”Juuri sillä tavalla että tuotteen esimerkiks ulkoasu, tuotteen ominaisuudet, ne ovat yks yhteen sen alkuperäistuotteen kanssa. Ja tähän sitten vielä lisätään se että ei selvästi tuoda esille että kyse on toisen tuottajan tuotteesta.”


(Väännetään ja käännetään kakkuja)


MOT: ”Vedottiin, niin kun samoihin mielikuviin, tätä kakkua myydessä.”

Naulapää: ”Niin.”


MOT: ”Eikö tämä ole orjallista jäljittelyä?”

Naulapää: ”No, ei ei ei mielestäni ja täähän on, että, että me meillä oli aina toukokuussa, oli, se on totta, että meillä oli monena useena vuotena oli oli just tää Svinhufvud –kakku sillon toukokuussa, asiakkaat osas niin kun vähän odottaa, toukokuussa, kun on ylioppilasjuhlii ja tämmösii, niin, niin sillon on joku kakkutarjous. Ja, ja sillon me sitten päätimme korvata tän tän Stellan tuotteen tällä meidän omalla brändillämme tällä Sans Rival –kakulla.”


Juonto: Stockmann kertoo, että he ovat löytäneet Sans Rival-reseptin Prinsessornas Kokbok-nimisestä kirjasta, vuodelta 1929.


(Kuvaa prisenssojen keittokirjan Sans Rivaleista – eri muotoisia kuin Stockmannilla.)

Marni Paananen: ”No sillähän oli tietysti huimat vaikutukset liiketoimintaan, koska Stockmann kuitenkin toi noin kolmanneksen meidän vuotuisesta liikevaihdosta. Tässä tilanteessa, kun toukokuu alkoi, 2006 toukokuu alkoi ja Ellen Svinhufvud kakkua ei enää nyt sitten mennyt lainkaan Stockmannille, he otti kyllä vielä niin kuin muita tuotteita, mutta ne määräthän tietysti romahti, ne romahti ihan radikaalisti. Eli jos se nyt ihan näin talonpoikaisjärjellä lasketaan, että kun liikevaihto romahtaa kolmanneksen, niin työntekijöistäkin pitäisi tietysti sitten noin kolmannes sanoa irti. Meillä oli Stockmann… Stellalla oli paljon, paljon vanhoja tai pitkäaikaisessa työsuhteessa olevia työntekijöitä. Suurimmalla osalla tuotannon työntekijöistä, niin heillä oli kuuden kuukauden irtisanomisajat ja vaikka me oltais sinä samana päivänä sanottu osa työntekijöistä irti, niin jokainen ymmärtää, että kun siellä on kuuden kuukauden irtisanomisajat, niin se on niin kuin, sillä on niin kuin pitkä vaikutus. Että me ei missään nimessä pystytty reagoimaan asiaan yhtä nopeasti kuin mitä Stockmann reagoi ja toimi, ei lähimainkaan.”


(Kuva: Auto lähtee kuljettamaan kakkulaatikoita markettiin.)

Paananen: ”Kun tää tapahtui, niin eihän meillä ollu mitään. Meillähän on muita vähittäiskauppoja aika paljonkin, jotka tilaavat Ellen Svinhufvud -kakkua. Mutta siinä määrin, mitä sitä meni Stockmannille, niin sellaista vastaavaa kanavaa tai kanavia, niin on vaikea saada, varsinkaan pienellä aikavälillä. Ei, ei oikeastaan suurellakaan, koska kun tavaraa meni niin suurissa määrin Stockmannille ja heidän pisteitään oli kuitenkin suhteessa vähän siihen suureen tavaramäärään, Helsingin keskustassa kolme: Tapiola, Itäkeskus ja keskustan Stockmann. Niin nyt jos me lähdetään hakeen samanlaista volyymia muualta ja me saadaan vaikka 20 toimittajaa tai siis 20 asiakasta, niin jokainen ymmärtää, että se on logistisesti ihan erihintaista toimittaa 20 asiakkaalle se määrä tavaraa kuin Stockmann tilasi kolmeen pisteeseen.”


Juonto: Stella siirtyi Kotkasta kotoisin olevalle Paanasten perheelle vuosituhannen alussa.

Leipomo oli tappiollinen. Kovasta yrityksestä huolimatta se pysyi tappiollisena.

Stockmann perustelee jäljitelmäänsä laatu- ja toimitusongelmilla omistajan vaihtumisen jälkeen.

Jukka Naulapää: ”Me yritimme Stellan uusien ihmisten kanssa asiaa tätä, saada tätä asiaa pitkän aikaa kuntoon ja keskustelimme heidän kanssa ja ja ja totesimme, että tää ei voi näin jatkua mut yritetään yhdessä ja. Mut se ei, valitettavasti se tilanne ei muuttunut ja ja nää ongelmat jatku. Ja kuitenki me halu todettiin, ett tän tyyppiselle kakulle on kysyntää, Stockmannin asiakkaat haluaa ostaa tän tyyppistä kakkua, jollon me sitten päätettiin, että jos tästä ei voida jatkaa tätä yhteistyötä tän Stellan kanssa, niin me kehitämme tämmösen oman oman vastaavan vastaavan tuotteen.”


Marni Paananen: ”Joo. Mä sen myönnän, että varmaan on tapahtunut virheitä. Mä en sitä kiellä. Mä olen itse istunut täs pääkallopaikalla ja olen ollut näitä kuulemassa, mutta tuota kaikkien näiden vuosien aikana toimitukset tai tuotteet ei meidän näkövinkkelistä muuttunu. Me toimitettiin ihan yhtä tunnollisesti ja tarkasti kuin siihenkin asti. Mä en oikeastaan näe, näe siihen syytä. Ellen Svinhufvud -kakusta ei tullut ikinä reklamaatiota.”



MOT: ”Ei ikinä?”

Marni Paananen: ”Ei. Mä en henkilökohtaisesti, en kuullut enkä nähnyt, että yhtään Ellen Svinhufvud -kakkua olisi ikinä palautettu. Ja kaikki Ellen Svinhufvud -kakut, mitkä on toimitettu kanta-asiakastarjouksien aikana ja sen ulkopuolella, kaikki on toimitettu ajallaan. Ikinä ei ole tullut yhtään epäkuranttia Ellen Svinhufvud -kakkua takaisin.”


Leivotaan

Marni Paananen: ”No mä koen, mä koen laatuväitteet, mä koen tosi epäoikeudenmukaisena. Kaikki viesti, mikä tuli Stockmannin pisteistä, sieltä henkilökunnalta, meidän tuotetta kehuttiin. Sitä kehuttiin todella paljon. Jos on ollut ongelmia laadussa, niin musta sen viestin olisi täytynyt tulla meille asti.”

Paananen: ”Meidän puhelinmyyjä oli ensimmäinen henkilö, joka kuuli, jos oli jotain, toimituksessa oli käynyt, joku tuote oli epäkurantti, hänelle soitettiin Stockmannin pisteestä suoraan ja hän hyvitti. Niistä asioista ei tarvinnut edes keskustella mun kanssa. Mä olin antanut meidän puhelinmyyjälle ohjeet, että kun Stockmann soittaa, jos tuotteessa on vikaa, niin siitä asiasta ei ikinä käydä väittelemään ja riitelemään. Ne asiat Stockmannille hyvitetään, koska ne hyvityksen määrät oli, ne oli ihan marginaalisia, että sitä ei tapahtunut, no ei missään nimessä edes viikoittain, että jotain olis hyvitetty.”


Juonto ja grafiikka: Esimerkki: Vuosi 2004. Vuoden ensimmäiset 10 kuukautta: Myynti Stockmannille yli 430.000 – laskuja 392 kappaletta – hyvitykset runsaat tuhat euroa.

Hyvitysten määrä on 0,27 prosenttia. Se on todella vähän.


Jukka Naulapää: ”No, se on varmaan varmaan myös tota niin kun niin kun tota niin ti tilastoiss, mä en tiedä, ett miten ne on käytännössä, ett miten ne on niin kun laskettu ne reklamaatiot, mutta niin kun, on siis selvää se, että meill on meidän Herkun henkilökunta joutu esimerkiks toimittamaan useita kertoja asiakkaalle kakkuja taksilla, viemään kotiin kakun taksilla, koska Stella ei ollu toimittanu sitä meille ajoissa ja asiakas jo odotti sitä jossakin ja tuli hakemaan, eikä sitä ollukaan, niin me jouduimme sitten keksimään keinon, että millä se asiakas saa sen kakkunsa, koska eihän asiakas sitä ymmärrä, että että Stella ei sitä ole meille toimittanu, hän näkee, että Stockmannin se pitää hänelle toimittaa, niin kun pitääkin, ihan oikein.”


Marni Paananen: ”Stockmann oli luonnollisesti tärkein asiakas meille ja me ihan varmaan kohdeltiin Stockmannia tärkeimpänä asiakkaana. Heidän eteen tehtiin ihan kaikki mahdollinen. Mä en puhu nyt omasta puolestani ainoastaan, mä puhun myös tuotannon- ja logistisen puolen henkilökunnasta, että ihan varmaan tehtiin kaikkemme. Ja moneen kertaan tapahtui myös niin päin, että me autettiin Stockmannia. Pisteestä tuli ilmoitus, että he on unohtanu tilata tätä ja tätä ja asiakas tulee hakemaan, onko meillä mahdollisuus toimittaa. Me aina toimitettiin. Me ei ikinä niistä asioista erikseen mainittu, koska me katsottiin, että se kuuluu pelin henkeen. He on meidän tärkein asiakas, me toimitetaan heille tavara. Jos sitä ei oltu tilattu, niin me pyrittiin siihen, että me tehtiin se tavara ja toimitettiin heille. Ihan varmaan kohdeltiin heitä niin kuin parasta asiakasta kohdeltiin.”


Juonto: Stockmann teettää jäljitelmänsä Kakkukeisari-leipomossa Helsingin Lauttasaaressa.

Stellan leipomo on, tai oli, kolmensadan metrin päässä. – Stellan pitkäaikainen kondiittori lähti keväällä 2006 Kakkukeisarille töihin. Hän on kertonut Stellan asianajajalle, että hän siirtyi Kakkukeisarille leipomaan ”Ellua”. Kondiittori on nyt kuollut.

Marni Paananen: No se, että yksi meidän työntekijöistä siirtyi kilpailevaan taloon tekemään tätä Sans Rival -kakkua, niin henkilökunta koki sen niin kuin… Jos mä nyt voin käyttää tällaista sanaa, niin henkilökunta koki sen petturimaisena tekona. He eivät voineet uskoa, että joku työntekijä heidän joukostaan, epähuomiossa kylläkin, menee tekemään Ellen Svinhufvud -kakkua toiseen taloon, josta se lähtee ulos Sans Rival -nimisenä kakkuna. He oli tosi pettyneitä, työntekijät oli tosi pettyneitä ja työtoverit.


Juonto: Kakkukeisarin omistaja ei halua millään tavalla kommentoida koko asiaa.

Jukka Naulapää: ”En usko, että Kakkukeisari ois sieltä houkutellu ihmisiä töihin.”


MOT: ”Onks sillä merkitystä teille?”


Jukka Naulapää: ”No, henkilökohtaisesti, ei se ole hirveän korrektia oo, mutt se on niin kun tavallaan kahden eri firman välinen asia, että että että tota niin, että jos näin on menetelty, mutta jos kuten kuten sanoin niin mun mielestä tää ei siis tää väite ei välttämättä pidä ees paikkaansa.”


Juonto: Ammattietiikasta vallitsee alalla melko selkeä yhteisymmärrys.

Matti Lepistö, entinen omistaja, Viipurin Leipä: ”No Stockmannhan ei sitä kopioi, vaan heillä on toinen yrittäjä joka kopioi sitä, mutta mä näkisin että siinä on molemmilla moraalissa vähän parantamisen varaa. Stockmann tietysti noudattaa samaa kuin keskusliikkeet, että heidän pitää saada aina vaan parempaa katetta myynnilleen ja mä luulen että siinä voi olla hyvin paljon takana se että on haluttu näyttää että eihän tämmöinen pieni yrittäjä nyt voi määrätä itse sitä, millä hinnalla se myy. Ja toisaalta sitten mä näkisin, että tää joka nykyään on ruvennut valmistamaan sitä Stockmannille on suoraan plagioinut sen ulkonäön ihan viimeistä piirtoa myöten. Mausta en tiedä koska en ole maust.. maistanut sitä, mutta kyllä mä sanoisin että se on aika arveluttavaa moraalisesti lähteä tekemään tuolla tavalla. Näkee että toisella on tällainenen tuote, joka todella on mennyt kaupaks ja jolla on markkinat, niin lähteä tekemään samanlaista ja sitten tälle päämyyjälle lähteä tarjoamaan sitä. Ei kuulosta hyvältä.”



Matti Lepistö: ”Mä olen sitä mieltä, että että se on aika puhtaasti ollut yhden leipomon tuotemerkki. Leipomon, joka sen on kakun on Suomeen tuonut ja suunnitellut ja tehnyt kuuluisaksi. Sitten on tietysti niitä mielipiteitä, jotka sanoo että onhan tuon tyyppisiä tehty ennenkin. Mutta ei ainakaan sillä nimellä oo kukaan tehnyt eikä samannäköistä. Pääkaupunkiseudulla ei ainakaan, en oo koskaan nähnyt kenenkään tekevän samanlaista.”



Juonto: Pyysimme presidentin keittiöltä haastattelua Ellen Svinhufvud-kakun merkityksestä Linnan juhlissa. Linna ei kommentoi, aihe on liian arkaluontoinen.

Marni Paananen: ”En usko, että tää olis voinu tapahtua suurelle leipomolle. Mä luulen, että tässä on sellainen, vastakkain suuri ja pieni. Pienelle on helppo tehdä näin. – Ei vain se, että suuren on helppo talloa pieni, vaan se, että sen pienen on sitten ihan kauhean vaikea ponnistaa sieltä uudelleen. Siinä on vielä sekin sitten. Suuressa talossa tietysti jos näin tapahtuu, niin kanavat ja miten jatketaan ja näin, niin resurssit on ihan erilaiset kuin pienelle. Me ollaan oltu suurissa vaikeuksissa tän jälkeen, ollaan vieläkin sen takia, mitä keväällä 2006 tapahtui. Että kyllä tää on ollu sellainen niin kuin henkiinjäämiskurssi.”



Lopputeksti:

2.10., viikko haastattelun jälkeen. Stella hakeutuu konkurssiin.

Ellen Svinhufvud-kakkua ei enää ole saatavana.

Stockmannin Hulluilla Päivillä sai perjantaina Sans Rival-kakkua.

Hinta 12,95 (normaali 18,90).


LOPPU