Vastoin yleistä ajatusta tekosilmä ei olekaan pyöreä, vaan kupera. Lii-Filmin katsauksessa näemme, miten lapsipotilas vuonna 1953 sai uuden silmän menettämänsä tilalle.
Proteesin valmistaminen alkaa tarvittavan silmämunan mallinnuksella. Se saadaan aikaiseksi asettamalla silmäkuoppaan vahaa. Kun vaha on oikealla paikallaan, merkitään siihen tulevan silmäterän paikka neulalla. Vahasta otetaan kipsimuotti, jolla sitten valetaan muovinen proteesi.
Silmä on nyt maalausta vaille valmis. Iiriksen maalaus vaatii suurta tarkkuutta, sillä proteesin oltava täsmälleen terveen silmän kaltainen. Kun maalaus on valmis, kovetetaan sen päälle sarveiskalvoa muistuttava muovinen päällikerros. Särkymätön, muovinen tekosilmä on valmis käytettäväksi. Varhaisin tunnettu esimerkki silmäkuoppaan asetettavasta proteesista on Iranista, missä 5 000 vuotta sitten kuolleen naisen kallosta löytyi bituminen, kullalla päällystetty proteesi. Ensimmäiset lasisilmät tunnetaan 1500-luvulta. Hankalan käytettävyyden ja särkymisen vuoksi silmiä alettiin pian valmistettiin myös metallista ja emalista. 1800-luvun alussa lasia alettiin valkaista lyijyoksidilla. Terveyshaitoista ja kovasta hinnasta huolimatta ne syrjäyttivät pian metallisilmät. Vuonna 1943 USA:n armeijan hammasteknikot kehittivät ensimmäisen muovisen silmäproteesin.
Silmistään ihminen tunnetaan
Katso myös
- Blogikirjoitus silmäproteesien historiasta (vivika.vuodatus.net)