Hyppää pääsisältöön

Juppikulttuuri ei häpeillyt pinnallisuutta

1980-luvun puolivälissä nosti Suomessa päätään uusi nuoruutta ja kunnianhimoa korostava sukupolvi, joka piti rahasta ja sen kuluttamisesta. Heitä kutsuttiin jupeiksi.

New Yorkista haetun mallin perusta oli pohjimmiltaan yksinkertainen. "Nykin kulttuurissa on kyse siitä, että on oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeissa vaatteissa", kiteyttää kirjailija Jay McInerney, mies Manhattanin valot -kirjan takaa.

Suomessa juppien äänen piti kuuluvissa etenkin City-lehti. "Kuvasta on tullut kommunikaation väline. Enää sun ei tarvitse kommunikoida vain sanoilla vaan kaikella sillä, mikä susta näkyy", lehden perustajajäsen Lauri Nykopp sanoo.

Tutkija Sakari Hänninen Helsingin yliopistosta muistuttaa, että kyse on postmodernismin ilmiöstä. "Postmodernisti ei haluakaan miettiä mennyttä tai tulevaa. Hän pyrkii hakemaan sitä, mikä on hyvää tässä ajassa."

Nykopp myöntää, että kyllä juppeudessa on kyse narsismista. Se, onko se hyvä vai huono asia, jääköön myöhemmin nähtäväksi. "Pinnallisuus on vain pinnallisuutta, miksei siihen suhtauduttaisi pinnallisesti?"

Teksti: Petra Himberg

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto