Hyppää pääsisältöön

Juppikulttuuri ei häpeillyt pinnallisuutta

1980-luvun puolivälissä nosti Suomessa päätään uusi nuoruutta ja kunnianhimoa korostava sukupolvi, joka piti rahasta ja sen kuluttamisesta. Heitä kutsuttiin jupeiksi.

New Yorkista haetun mallin perusta oli pohjimmiltaan yksinkertainen. "Nykin kulttuurissa on kyse siitä, että on oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeissa vaatteissa", kiteyttää kirjailija Jay McInerney, mies Manhattanin valot -kirjan takaa.

Suomessa juppien äänen piti kuuluvissa etenkin City-lehti. "Kuvasta on tullut kommunikaation väline. Enää sun ei tarvitse kommunikoida vain sanoilla vaan kaikella sillä, mikä susta näkyy", lehden perustajajäsen Lauri Nykopp sanoo.

Tutkija Sakari Hänninen Helsingin yliopistosta muistuttaa, että kyse on postmodernismin ilmiöstä. "Postmodernisti ei haluakaan miettiä mennyttä tai tulevaa. Hän pyrkii hakemaan sitä, mikä on hyvää tässä ajassa."

Nykopp myöntää, että kyllä juppeudessa on kyse narsismista. Se, onko se hyvä vai huono asia, jääköön myöhemmin nähtäväksi. "Pinnallisuus on vain pinnallisuutta, miksei siihen suhtauduttaisi pinnallisesti?"

Teksti: Petra Himberg

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto