Hyppää pääsisältöön

Asumisoikeusasunnot - suuri puhallus: käsikirjoitus

Asumisoikeusasunnot – suuri puhallus

MOT- tunnus

Eric Hällström: ”… kävimme siinä perheen kanssa kuopan äärellä katsomassa, että tuohon se meidän talomme nyt sitten nousee ja ja suurin odotuksin sinne silloin muutettiin. Mutta ei mennyt pitkäänkään kun sitten huomattiin, että mikä on pelin henki ja meidäthän oli sitten jo valmiiks näköjään suunniteltu pelkiksi vuokraorjiksi ja lypsylehmiksi siihen järjestelmään."

Saija Kyllönen: ”No se on ollut edullista, sitten siinä on voinut harrastaa järjestötoimintaa ohessa ja saada hirveän hyvät naapurit, että hyvin oon viihtyny”.


Juonto: Kaksi niin erilaista kokemusta, että on vaikea uskoa puheen olevan samasta asiasta, asumisoikeusjärjestelmästä. Mutta lähemmässä tarkastelussa käy ilmi, että asumisoikeusväki on jaettu Suomessa kahteen kerrokseen, jotka eroavat toisistaan kuin yö päivästä.


Otsikko: Asumisoikeusasunnot – suuri puhallus


Suuren laman alla 1990 Suomeen tuotiin kovalla tohinalla asumisoikeuksia, kolmanneksi vaihtoehdoksi vuokra- ja omistusasumiselle.

Tv-uutiset 11.12.1989:

"Omistus- ja vuokra-asunnon välimuodosta haetaan helpotusta varsinkin nuorten entisestään pahentuneeseen asuntopulaan. Ruotsin mallin mukaiseen asumisoikeusasuntoon pääsisi 10 %:n omalla osuudella. Asunnot jaettaisiin jonotuksen perusteella."



Juonto: Läpi puoluekentän oltiin innostuneita uudesta kohtuuhintaisesta ja demokraattisesta asumisen mallista. Siitä oli saatu hyviä kokemuksia muista pohjoismaista. Omaan asuntoon pikkuauton hinnalla, sanottiin.


Håkan Nordman: ”Me suhtauduimme myönteisesti useasta syystä, mutta me tunsimme melko hyvin Ruotsin bostadsrätterna eli asumisoikeudet ja se oli niin kuin ihannemallina meidän asenteessa tähän kysymykseen”.



MOT: ”Ja mikä on tyypillistä tälle ruotsalaiselle tai pohjoismaiselle mallille ?


Håkan Nordman: ”No nämä asunnot omistaa itse asiassa taloudellinen yhdistys, minkä jäseniä asukkaat ovat ja tällä tavalla asukkaat ovat mukana hallinnoimassa, päättämässä omista asumisoloista, ympäristöstä, asuntojen talon kunnosta, taloudesta ja niin edelleen, eli tämä edustaa demokratiaa parhaimmillaan.”



Juonto: Jotkut kansanedustajat näkivät asumisoikeudessa myös mahdollisuuden uuteen, yhteisölliseen elämäntapaan:

Riitta Myller: ”Nimenomaan siitä, että asukkaat hallinnoisivat itse näitten asumisoikeusyhdistysten kautta näitä taloyhtiöitä, ja että se olisi enemmänkin kuin pelkkää asumista. Että se olis niin kuin enemmän tämmöinen, niin kuin ihmisillä olis mahdollisuus valita elämänmuotonsa myöskin sitä kautta.”

Sulo Aittoniemi: ”Silloin tavoiteltiin selkeästi asukasyhdistyspohjaa ja minä muistan, että tässä oli oikein sellainen kotiseutuhenki vallalla, kun tätä asiaa käsiteltiin ja siitä eduskunnassa puhuttiin. Jokainen tunsi, että nyt ollaan saamassa köyhille ihmisille jotakin sellaista, jonka he tuntevat itse omistavansa niin kuin oman asunnon, vaikkakin vaan osaomistuksella”.


Juonto: Myös hanketta suunnitelleet virkamiehet uskoivat valmistelevansa aitoa, demokraattista asumisoikeusjärjestelmää. Asuntohallituksen silloinen pääjohtaja Olavi Syrjänen johti asiaa selvittänyttä työryhmää.


Olavi Syrjänen: ”No, me tavoittelimme sellaista kansainvälisten esimerkkien Pohjoismaiden ja Kanadan esimerkkien mukaista osuuskunta- taikka yhdistystyyppistä ratkaisua. Lähinnä siinä oli osuuskuntamalli tavoitteena”.



Juonto: Mutta toisin kävi. Kun laki asumisoikeusasunnoista lopulta putkahti ulos lainsäädäntökoneistosta, oli syntynyt puhtaasti suomalainen vuokra-asumisen versio. Sillä ei ollut mitään tekemistä sen enempää pohjoismaisen mallin kuin yhdistysomistuksenkaan kanssa.

Eric Hällström: ” 99 % näistä suomalaisista ASO-asukkaista asuu näissä suurten rakennuttajayhtiöiden omistamissa kohteissa, joissa meillä on vain vuokralaisen status ja se malli on huono siitä syystä, että meillä asukkailla ei ole mahdollisuus käytännöllisesti katsoen ollenkaan vaikuttaa tärkeimpiin asioihin”.


Juonto: Kansanedustajatkaan tuskin tarkoin ymmärsivät, millaisen järjestelmän he olivat saaneet aikaan. Väärää mielikuvaa oli omiaan luomaan se, että lakiesityksen yleisperusteissa tiuhaan ja painokkaasti vedottiin pohjoismaiseen, yhdistyspohjaisen esikuvaan. Silti esityksen pykälistä rakentui laki, jossa asumisoikeustalot annettiin suurten rakennuttajayhtiöiden omistukseen ja hallintaan.


Håkan Nordman: ”Tämä on yllätys, että näin kävi ja näin totaalisesti , ja nyt kai tilanne on se, että rakennuttajat omistavat nämä asunnot ja ovat tavallaan melko edullisesti valtion rahoilla, tuella ja osittain myös näiden asukkaiden rahoituksella päässeet omistajiksi”.



Juonto: Lain tultua voimaan kentän otti haltuunsa joukko tuttuja ns. yleishyödyllisiä rakennuttajayhtiöitä, joille on myönnetty erioikeus saada valtion asuntolainaa: etunenässä Sato, YH-Rakennuttajat, VVO ja Tarveasunnot.


Rahaa ne eivät sijoittaneet taloihin penniäkään. Asukkaat maksoivat omana pääomanaan 15 prosenttia rakennuskustannuksista ja loput rahoituksesta tuli lainana valtiolta. Senkin asukkaat maksavat vastikkeissaan viimeistä senttiä myöten.


Kansanedustaja Sulo Aittoniemi varoitteli eduskuntaa antamasta aso-järjestelmää yleishyödyllisten rakennuttajien käsiin. Keskusrikospoliisin rikostutkijana hän oli selvittänyt useita yleishyödylliseen rakentamiseen liittyneitä korruptiotapauksia.


Sulo Aittoniemi: ”Tätä yleishyödyllistä rakennuttajajärjestöä, järjestöllä tarkoitettiin lähinnä niitä sellaisia rakennuttajajärjestöjä, jotka olivat lähellä, enemmän tai vähemmän lähellä poliittisia puolueita. Siis tämäntyyppisiä systeemejä, jotka rakensivat yleensä asuntohallituksen rahoituksella vuokra-asuntoja ja tämäntyyppisiä arava-asuntoja, tällaisia. Mutta se yleishyödyllisyys niiden osalta, niin se on tuuleen puhallettu asia, niillä ei ole mitään yleishyödyllistä tarkoitusta niillä. Se oli täysin sellainen vale-sana, tämä yleishyödyllisyys. Se oli yksityishyödyllisyyttä. Ne olivat perheyhtiöitä, jotka olivat sidoksissa poliittisiin ryhmittymiin, joiden asioita ja raha-asioita sitten myöskin ajoivat”.



MOT: Mutta mistä lopulta johtui, että kun tilattiin pohjoismainen asumisoikeusmalli, niin saatiin jotain aivan muuta, lähinnä kynnysrahallisia vuokrataloja ?


Riitta Myller: ”No uskon, että siinä on ne samat pohjavirtaukset, jotka ylipäätänsä suomalaisessa asuntopolitiikassa on aina ollu. Eli se ei oo kauhean asukaslähtöistä, et se on rakennuttaja- ja rakennusyhtiölähtöistä”.


Olavi Syrjänen: ”Siinä loppuvalmistelussa olivat mukana rakennuttajien edustajat, jotka ilmeisesti vaikuttivat merkittävästi siihen, että siihen tuli tällainen omistaja väliin ja sillä tavoin se ei ollut sellainen kuin mitä me silloin tavoittelimme”.


Sulo Aittoniemi: ”...ja mikä huvittavinta on, kun katsoo nyt sitten sellaisia muistioita, joita on laadittu tämän asian tiimoilta, niin näkee sen kauhistuttavan tosiasian, että niin lainsäädäntövalmistelua ministeriössä kuin myöskin eduskunnan toimintaa on hämätty täysin joko tällaisella lobbauksella … (100%) hiljaa kääntämään tätä lainsäädäntöä siihen suuntaan, että se tuhoaa ajatuksen asumisyhdistyksistä, mutta pitää voimassa nämä poliittiset rakennuttajayhtiöt, nimenomaan tässä rakentamismuodossa.”



Juonto: 90-luvun alussa talouslaman merkit olivat jo ilmassa, ja rakennuttajayhtiöt näkivät uuden aso-järjestelmän niille heitetyksi pelastusrenkaaksi. Omistusasuntojen kauppa oli pysähtynyt kuin seinään, pankeista ei enää saanut lainaa, muuten kuin tappavalla korolla.

Riitta Myller: ”Kysymys oli ennen kaikkea suhdannepolitiikasta, Eli siitä, että silloin oltiin joko tulossa tai oltiin jo syvässä lamassa, ja silloin piti käyttää niitä keinoja, mitä oli käytettävissä, että pystyttiin työllisyyttä ees pikkuisen korjaamaan.


Håkan Nordman: ”Oli tarvetta elvyttää rakennustoimintaa, vuokra-asuntoja tarvittiin lisää. Rakennusfirmoilla, rakennuttajilla oli vaikeuksia rahoituksen kanssa, että tarvittiin valtion tukea, osittain valtion rahoitusta ja sitten yksityisten pääomaa”.



Juonto: Asumisoikeusasukkaiden yhdistystä johtava Eric Hällström kävi selvittämässä asiaa eduskunnassa:

Eric Hällström: ” …vierailimme silloin vuonna 2001 tapaamassa kansanedustajia ja Vanhanen ja Kautto, niin kuulimme silloin heiltä, että todellakin nämä asumisdemokratiapykälät jätettiin säätämättä lakiin ja syynä oli se, että rakennuttajayhtiöiden edustajat uhkasivat lainsäätäjää, että jos he eivät saa mieleistään lakia, niin he eivät rakenna yhtään taloa. Että vaikuttaminen on ollu todella vahvaa.”


Juonto: Laki runnottiin eduskunnan läpi kovalla kiireellä. Kesken jääneitä osaketaloja muutettiin sen jälkeen asunto-oikeuskohteiksi ja otettiin asukkailta heidän 15 prosentin pääomapanoksensa ja loput valtiolta. Järjestelmä alkoi suoltaa asumisoikeusasuntoja.

Risto Seilola: ”… olin myöskin rakennusvaiheessa niin kuin tässä yhtiössä mukana ja tuntu hauskalta katsoa, kun tuota oma rakennus nousi, mutta silloin tuota jo oireili tämä vaikuttamismahdollisuus. Ehdotin mm. siinä rakennustoimikunnassa, että jokaiseen rakennukseen tulisi vesimittari ja se oli mun ainoo tällainen ehdotus ja se tyrmättiin, eli ei sitä tullut”.


Juonto: Helsingin Pitäjänmäessä aso-taloa asuvat Seilolat ovat pettyneet niin vaikuttamismahdollisuuksiin kuin asumisen kalleuteenkin.

Risto Seilola: ”… valittiin taloyhtiön hallitus ja hallituksen piti siihen vaikuttaa budjettiin ja totesimme, että no joo isännöitsijäkin totesi, että ei tässä nyt oo paljon vaikutusmahdollisuuksia niin kuin asukkailla, että kyllähän te voitte lumilapion ostaa ja tehdä lumitöitä, että siinähän se suurin piirtein on meidän vaikuttamismahdollisuus”.


MOT: Mitä odotitte asumisen hinnalta ?


Risto Seilola: ”Asumisen hintakin oli varsin kohtuullinen alussa, ja me odottelimme, että tää hinta- laatusuhde on kohdallaan, mutta viimeiset vuodet niin se ei ole enää ollut kohdallaan ja varsinkin kun tiedämme, että lainoja ei ole juurikaan lyhennetty, niin on odotettavaissa, että tää asumis- , asuminen tulee niin kalliiks, että ihmiset lähtee aso-asunnoista”.



Maire Björn: ”Meille kaupantekotilaisuudessa luvattiin, että vastikkeet eivät kovasti nouse. No nyt ne ovat karanneet pahasti. Vuosi vuoden jälkeen korotetaan tuimasti niitä, että se on 58,1 prosenttia 14 vuodessa kuin nostetaan, ilman että mitään isoja remontteja on tehty taloon, ei montakaan kodinkonetta ole vaihdettu”.



Risto Seilola: ”… vuodesta 2002 tähän päivään mennessä niin noin 40 prosenttia on vastikkeet nousseet. Ja jos muistamme, että takavuosina inflaatio 2000-luvun alussa oli noin kahta, kahta ja puolta prosenttia, niin tuota se on järkyttävä se nousu. Ja viime vuosina se on ollut lähes 10 prosenttia vuosittain. Ja tällä hetkellä se lähentelee 12 euroa neliöltä. Joka ei, joka on ihan niin kuin kovan rahan asunnon vuokra.”


Juonto: Björnit asuvat Tuusulassa, ja siellä ei vastikkeen hinta nouse aivan Helsingin tasolle.


Maire Björn: ”… me ollaan kai seudun halvin asumisoikeuskiinteistö tällä hetkellä, ja meillä on vielä alle 10 euroa neliö, mutta ensi vuonna se on sitten jo ylitse … Niin se pelottaa, että mitenkäs tässä selvitään, että mihinkä oksaselle sitä joudutaan asumaan, vastikkeet jos ne nousee tätä mukaa. Ei isommatkaan eläkkeet riitä enää, jos niitä joillain on, saatika nää pieneläkeläiset”.



Juonto: Useimmat aso-asukkaista maksavat kuukausivastikkeensa lisäksi myös aso-pääomasijoitustaan varten ottamaansa lainaa.

Eric Hällström: ”Kaikkein pahinta tässä on se, että se tulee äärettömän kalliiksi. Siis jos ajatellaan tämmösen asumisratkaisun kokonaiskustannuksia pitkällä aikavälillä. Se on kallista jo näin kuukausitasollakin, jos ajatellaan, se on verrattavissa täysin vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen hintoihin, esimerkiksi tästä 86 neliön asunnosta me maksetaan kuukaudessa noin 1 000 euroa vastiketta ja sen lisäksi vielä asumisoikeusmaksun lyhennyskuluja pari sataa euroa”.


Juonto: Seilolat, Björnit ja Hällströmit asuvat Asokodit-yhtiön talossa. Asokodit omistaa 40 prosenttia Suomen asunto-oikeustaloista ja on suurin asunto-oikeusyhtiö. Toimitusjohtaja kiistää käsityksen, että aso-asuminen olisi kallistunut suhteettomasti.


Marko Pyykkönen: ”Asumisen hintataso tällä hetkellä on tilastokeskuksen tilastot huomioiden niin trendi on ollut aivan samanlainen, on sitten ollut vuokrataloista kysymys tai asumisoikeusasunnoista kysymys. Omistuspuolella niin viimeisen 6-7 vuoden aikana niin niiden kustannukset ovat nousseet itse asiassa enemmän kuin vuokra tai asumisoikeusasunnoissa”.



Juonto: Vertailua tosin vaikeuttaa se, että tilastokeskus ei ole kerännyt tietoa asumisoikeusvastikkeiden kehityksestä.


Siirtymä Jyväskylään


Juonto: Neljä vuotta asumisoikeusasunnoista tehdyn lain jälkeen eduskunta sääti uuden lain, joka nyt mahdollisti asumisoikeustalon rakentamisen ja omistamisen myös asukkaiden yhdistykselle. Neljän vuoden etumatkan turvin suuret rakennuttajayhtiöt olivat kuitenkin ehtineet vallata asumisoikeusmarkkinat niin, että yhdistyspohjainen aso-asuminen jäi Suomessa erikoisuudeksi. Aso-asunnoista vain alle kaksi prosenttia kuuluu asukkaiden yhdistyksille.


Jyväskylässä voimme kuitenkin tutustua mahdollisuuteen, jonka Suomi menetti. Jyväskylän seudun asumisoikeusyhdistyksen talossa valmistaudutaan pihatalkoiden jälkeisiin grillijuhliin.


Grillin sytyttelyä, parveilua pihalla


Saija Kyllönen: ”Mua viehätti tässä asumisoikeusasumisessa se, että oletus oli, että se ei ole kovin kallista, että jää vähän rahaa muuhunkin ja sitten se, että sitten siinä on niin kuin periaatteessa omistusasumisen turva, mutta sitten kuitenkin, kuitenkaan ei tarvitse tehdä hirveän isoa velkaa."



Juonto: Toisin kuin yhtiöiden omistamissa asumisoikeustaloissa, Jyväskylän yhdistyksessä asukkaat omistavat ja hallinnoivat talojaan täysin itsenäisesti:


Saija Kyllönen: ”Meillähän on kaksi kohdetta, tämä 18 asunnon kerrostalo ja sitten kahdeksan asunnon rivitalo. Ne on periaatteessa yhteinen asukashallintoalue, mutta molemmilla on omat asukastoimikunnat, jotka vastaa siitä talonpidon käytännön puolesta ja mahdollisesta virkistys- ja viihdytystoiminnasta. Että huolehtii tästä yhteisöllisyydestä, ja sit ne valmistelee myöskin noi hoitobudjetit, elikkä ne on talokohtaiset meillä. Sitten asukaskokoukset käsittelee nää budjetit ja sitten tuo enempi ilmoitusasioina sitten yhdistyksen kokoukseen hyväksyttäväksi, että yhdistyksen hallitus vetää ne sitten yhteen ja yhdistää ne tohon pääomavastikebudjettiin”.



Juonto: Asumisoikeustalojen luovuttamista asukkaiden hallintaan vastustettiin aikoinaan sillä perusteella, että asukkaiden taidot ja rahkeet eivät riitä niin vaativaan tehtävään kuin talon pyörittäminen on. Kuinka siis kustannusten hallinnassa on onnistuttu ?

Saija Kyllönen: ”No tässä asuintalossa on 7,14 euroa neliövastike tällä hetkellä, elikkä siinä on hoito- ja pääomavastikkeet, ja se on vähän reilu kuusi euroa sitten siinä toisessa talossa”


MOT: Ja kuinka kallista tämä on verrattuna nyt Jyväskylän tasoon ?

Saija Kyllönen: ”Varsin edullista. Just tossa katsoin yhdestä lehti-ilmoituksesta, että suunnilleen saman kokoinen, tuommoinen 55 neliöinen, saunallinen kaksio, kuin mikä mulla on, niin maksa tossa parin kiven heiton päässä niin 100 euroa enemmän kuussa”.


Juonto: Siis lähes puolet vähemmän kuin pääkaupunkiseudun yhtiöomisteisissa aso-taloissa korkeimmillaan. Siitä huolimatta yhdistys on onnistunut keräämään jo sievän pesämunankin korjausrahastoon tulevia remonttitarpeita varten.


Juonto: Reijo Pesonen on suomalaisen yleishyödyllisen asumisen asiantuntija ja aatteellinen veteraani. Hän oli mukana perustamassa Jyväskylänkin asumisoikeusyhdistystä ja istuu edelleen sen hallituksessa, vaikka ei talossa asukaan.


Reijo Pesonen: ”No tässä yhdistyksessä menetellään juuri niin kuin laki sanoo, elikkä peritään asukkailta hoitovastikkeena se määrä rahaa, mikä menee sen talon hoitamiseen. Samoin pääomavastikkeessa se määrä rahaa, paljonko pistetään sinä vuonna korkoihin ja lyhennyksiin, eikä mitään muuta. Ei kukaan vedä välistä yhtään mitään”.



Saija Kyllönen: ”Maksamme niin kuin tavallaan itsellemme sitä rahaa, että ei oo, tässä ole ketään ulkopuolisia. Meillä on kevyt hallinto, edullinen isännöintisopimus ja hallitus ei saa minkään valtakunnan palkkioita, eikä oo kyllä koskaan ollu vaillakaan. Sit meillä on erittäin edulliset, edullinen tilintarkastuspaketti, että tilintarkastajat laskuttavat niin vähän kuin ikinä ilkeävät, ilmeisesti juuri tän meidän yleishyödyllisyyden perusteella. Mutta, että siinä on meidän hallintokulut, on isännöinti ja tilintarkastus”.



Reijo Pesonen: ”Sitten tietysti asukkaat, jotka on sitoutunu tähän jo suunnittelusta lähtien, niin he asuvat kuin omassa talossaan ja myöskin omalta osaltaan huolehtivat siitä, että kustannukset eivät kasva”.



Siirtymä Helsinkiin


Juonto: Mutta aso-asumisen suuri kysymys ei ole asumiskulujen suuruus juuri nyt, vaan asumisen hinta tulevaisuudessa. Tulevatko kustannukset helpottumaan, kunhan lainat saadaan maksetuksi pois ? Sitähän tietysti odottavat asukkaat, joille luvattiin asumista omistusasunnon tapaan.

Eric Hällström: ”… vaikka omistusasujiin verrattuna, niin 25, 30 vuoden jälkeen alkaa olla lainat maksettuna, niin siellähän romahtaa sitten kuukauden asumismenot sinne neljänneksen, kolmanneksen tasolle. Niin, meillä sen kun jatkuu vaan, niin kun kellä tahansa vuokralaisella, niin tuota tämä hintojen nouseminen, ett se ei missään vaiheessa kevene, ja se käytännössä tarkottaa sitä, että me jouduttaisiin maksamaan asunnot useampaan kertaan ja se tekee mahdottomaks, ett esimerkiks tämmösen antamisen perinnöksi lapsille”.


Spiikki: Asumisoikeustalot on rahoitettu 85 prosenttisesti valtion asuntolainalla, jonka vuokralaiset lyhentävät pois kuukausivastikkeissaan.


Eric Hällström: ”Meille on luvattu ainoastaan vain jatkuvaa nousua ja jyrkkenevää nousua. Ja milloin milläkin perusteella sitten yritetään saada meidät uskomaan, että nämä eivät tule ikinä lainat maksetuiksi ja se tavallaan on on luonut semmoisen näköalattoman tunnelman ihmisille”.



Juonto: Yleensä valtion antaman aravalainan maksamisaikana pidetään 45 vuotta. Ensimmäisten viidentoista vuoden aikana Asokotien lainoista on lyhennetty vain 10 prosenttia. Tasaisen vauhdin taulukolla loppujen 90 prosentin maksamiseen kuluisi aikaa 135 vuotta. Mutta lyhennysvauhti tulee kiihtymään. Ja mitä se taas vaikuttaa kuukausivastikkeeseen ?

Eric Hällström: ”Siis meille kun ei kerrota niitä tietoja, niin on asukkaana hyvin vaikea sanoa. En minä edes tämän talon asukkaitten puheenjohtajana saa niitä tietoja, enkä Suomen Asumisoikeusasukkaittenkaan puheenjohtajana, että ne on todella hämärän talouden piirissä ne tiedot tässä bisneksessä”.


Juonto: Jäljellä olevan 90 prosentin lainaosuuden maksamisen pitäisi tapahtua noin 30 vuodessa samaan aikaan kun vanhenevien talojen korjauksiin menee yhä enemmän rahaa, ja vastikkeet ovat asukkaiden mielestä jo kipurajalla.


MOT: niin kuinka Asokodit ylipäänsä aikoo nyt sitten tästä yhtälöstä selviytyä?

Marko Pyykkönen: ”Täytyy yrittää saada niitä lainaehtoja edullisemmaksi, se on nyt tietenkin yksi tavoite, jota on myöskin yritetty tässä vuosien saatossa . Toinen tekijä on sitten se, että ottamalla lisää lainaa jotta voidaan peruskorjauksia tehdä.”


Juonto: Siis hattu kourassa ministeriöön pyytämään maksuehtoihin kevennystä. Silti on mahdollista, että lainat eivät tule käytännössä koskaan maksetuiksi, kuten asukkaat pelkäävät. Jos yhtiöön rakennetaan uusia aso-taloja, lisätään niidenkin lainanhoitokulut yhteiseen koriin, jota kaikki maksavat. Kaivattu asuntovelasta vapautumisen päivä ei koita koskaan.

Marko Pyykkönen: ”Mutta mikäli nämä ympäristöministeriön laskelmat siitä, että vuosimaksulainaa otettaessa sen kestoikä on noin 45 vuotta, jos se pitää paikkansa, niin sillon se on se kolmisenkymmentä vuotta eteenpäin”.


MOT: Mutta onko se teidän mielestänne realistista?


Marko Pyykkönen: ”Realismia voi olla”.



Paluu Jyväskylään


Pihajuhlissa: ”Tuu Maija syömään nyt, kohta on makkarat paistettu”



Juonto: Jyväskylän asumisoikeusyhdistyksen jäseniä ei tulevaisuus huolestuta. Lainoja on maksettu suunnitelmien mukaisesti ja jos lyhennystahti kiristyy, on halvassa vastikkeessa nostamisen varaakin.

Saija Kyllönen: ”Ei oo loppunu rahat missään välissä. Sen uskallan sanoa, että ei ole tarvinnut miettiä, että saadaanko lyhennykset maksettua ja tuota korot maksettua silloin kun on aika ja laskut hoidettua”.


Juonto: Ja kun laina on maksettu loppuun, tulevat asukkaat saamaan siitä selvän huojennuksen asumismenoihinsa. Omistusasunnon tapaan.


Korkea vastiketaso ja vaikeudet velan lyhentämisessä eivät ole estäneet yleishyödyllistä Asokodit –yhtiötä maksamasta osinkoja omistajilleen.

Marko Pyykkönen: ”Maksamme sen yleishyödyllisyyslainsäädännön mukaisen osingon osakkeenomistajille. Se on ollut viime vuonna, tai vuosittain on noin 94 000 euroa yhteensä, elikkä noin sentti per neliö kuukaudessa vastikkeessa.


MOT: No kuluneen 10 vuoden aikana niin se on noin miljoonan euron luokkaa joka tapauksessa.


Marko Pyykkönen: ”Viime vuosien aikana vasta on näitä osinkoja maksettu”.



Juonto: Osinkotulon ovat saaneet Asokotien omistajat, yleishyödylliset rakennuttajayhtiöt Sato ja VVO. Tämä kauhistuttaa entistä yleishyödyllisen rakennuttajayhtiön toimitusjohtajaa:

Reijo Pesonen: ”Kaikki jakavat osinkoa ja silloin ne eivät ole missään nimessä yleishyödyllisiä, koska yleishyödyllisyyden yksi pääperiaatteita on se, että vaikka voittoa tuotettaisiin, niin sitä ei jaeta osinkona, vaan se käytettäisiin siinä yhtiössä ja siinä asiassa eteenpäin. Ja tuota kyllä, kyllä niin kuin jollakin tavalla tuntuu, että se voiton maksimointi on mennyt yli kaiken”.


Pihajuhlissa: ”Elinaa, makkaraa ! Onko sulle sinappia ?



Juonto: Suomessa on runsaat 30 000 asoasuntoa, joissa asuu noin 100 000 ihmistä. Rakennuttajayhtiöiden omaisuudeksi päätyneen kiinteistömassan arvo on 3-5 miljardia euroa

Olavi Syrjänen: ” … niin minusta se on erinomainen asumismuoto ja sellaisen elämistä ja kehittämistä pitää edelleen edistää. Ja nyt, kun siihen on tehty muutoksia ja on myöskin mahdollista, että tämä yhdistyspohjainen malli, joka on itse asiassa juuri sitä, mitä tavoiteltiin, niin kyllä sillä on tulevaisuutta ja mahdollisuuksia.


Marko Pyykkönen: ”No vastiketaso tulee varmastikin nousemaan, tosin se tulee varmasti nousemaan kaikessa muussa asumismuodossa, että tämä ei siitä poikkea”.



Eric Hällström: ”Jos tämä asukashallintomalli saadaan toteutumaan, että me voimme itse maksajina pitää myös menot kurissa ja välistävetäjät saadaan pois tästä kuviosta, niin, niin silloinhan tämä alkaa olla järkevää toimintaa, ja, ja mä uskon, että tässä saatetaan jopa onnistua ja silloin meillä eletään niin kuin muissa Pohjoismaissa ja meidän lapset ja lapsenlapset voivat sanoa myös olevansa asumisoikeusasukkaita”.



Loppu.