TV1 1.12.2008 klo 20:00
MOT: Omaishoitajan kujanjuoksu
Carita Haanpää: "Raha on se joka sanelee. Että ei, ei ketään kiinnosta se, että kuinka paljon työtä me tehdään."
"Ett luulisi, et kunta haluaisi, ett omaishoitajat jaksaisivat, koska siinähän on säästöä. Niin, mä en voi ymmärtää tämmöstä yhtäkkistä selkään puukotusta."
Eja Saarinen: "Se on siis niin raastava asia, kun multa on viety mun omat rahat. Ja sitä ei nyt sitten millään konstilla haluta oikasta."
OTSIKKO: Omaishoitajien kujanjuoksu.
Juonto: Oiva ja Eja Saarisen elämä mullistui 4. toukokuuta vuonna 2000. Oiva oli tekemässä pariskunnan kodin lähellä Nummi-Pusulassa porakaivoon liittyviä töitä.
Eja Saarinen: "Mun piti lähteä polttoöljyä hakeen koneeseen ja Oivan piti tankata kone, niin Oivaa ei näkynyt missään. Kone on tossa, yhdet hanskat on tossa, ja kaivonporari poras ja oli hirveä meteli, ja mä juoksin siellä pitkin mettää, että missä Oiva on, että jos sillä on vaikka infarkti."
Juonto: Oiva oli ollut tankkaamassa traktoria, kun hänen jalkansa jäi kiinni astinlautaan. Mies putosi reilun puolen metrin korkeudesta suoraan selälleen.
Eja Saarinen: "Kun Oiva löytyi sitten sieltä traktorikaivurin takaata, niin tota niin mä muistan ne sanat, iän kaiken, että hän sanoi että kuinkahan se nyt oli ihan sananmukaisesti. Että ”nyt taisi käydä pahasti”. Ett kyllä hän sen tajus sillä tavalla että…"
Oiva Saarinen: "Niin, no joo.."
Eja Saarinen: " ”Taisi käydä pahasti”. Ett tota ei hän pystynyt siis yhtään liikauttaa mitään. Hän oli ihmetellyt – näin jälkeenpäin ollaan, tai silloin jo puhuttiin heti – niin hänellä oli jäänyt niin kuin käsi ylös. Niin sit hän ihmetteli, muistatko, hän ihmetteli sitä…"
Oiva Saarinen: "Joo.."
Eja Saarinen: "Ett kenen käsi, hänen kätensä näköinen käsi, niin tipahti alas. Hän ei yhtään siis tuntenut omaa kättään. Että tota se oli kyllä aikamoinen shokki."
Juonto: Putoaminen oli kohtalokas. Oivan selkäydin vaurioitui kaularangan alueelta. Hänet vietiin ambulanssilla Töölön sairaalaan.
Eja Saarinen: "Mä menin sitten autolla perässä. Ja heti kun mä menin Töölöön sairaalaan, niin siellä lääkäri tuli jo mua vastaan ja sano, että mitä jos he haluis tehdä nyt sen selkäydinpunktion. Niin mä sanoin sitten, että mitä jos hän halvaantuu. Nää sanat mä muistan iän kaiken. Niin lääkäri sanoi, että mutta hänhän on jo halvaantunut. Niin mä en siis todellakaan ymmärtänyt."
"Kyllähän moni ihminen putoo ja loukkaa itsensä hetkeksi mutta sitten selviää siitä. Mutta mä en ollenkaan ymmärtänyt, että tää on lopullista. Nythän se on nähty, että se on lopullista."
Juonto: Oivaa kuntoutettiin onnettomuuden jälkeen puoli vuotta. Kuntoutuksen jälkeen oli vuorossa siirtyminen takaisin kotiin.
Oiva oli lähes täysin liikuntakyvytön. Hän tarvitsi apua kaikissa arjen toiminnoissa.
Näin Eja Saarisesta tuli miehensä omaishoitaja.
Eja Saarinen: "En mä ole koskaan päättänyt mitään. Se on ollut ihan itsestään selvää alusta lähtien."
Oiva Saarinen: "Se tuli kuin Manulle illallinen."
Eja Saarinen: "Se oli mulle lottovoitto, että mä saan hoitaa. Ei meillä oo mitään, ei meillä ole keskustelu, ees keskusteltu aiheesta. Kyllähän ne siellä tietenkin meinas, että hoitolaitokseen ja kaikkea tommoista mutta ei missään tapauksessa, ei ikinä. Että jos mulla henki pihisee, niin minä hoidan Oivaa niin kauan kuin pystyn. Ei oo mitään vaihtoehtoja."
Juonto: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen Stakesin mukaan noin 300 000 suomalaista on sitoutunut hoitamaan läheistään omaishoitajana. Kolme neljäsosaa omaishoitajista on naisia.
Yrjö Mattila: "Hyvin paljon omaishoitajat ovat eläkeläisiä, jotka hoitavat puolisoaan. Ja toinen tyypillinen omaishoitaja on vammaista lastaan hoitava – myös aikuista vammaista lastaan hoitava – omaishoitaja. Ja sitten on lapsia, jotka hoitavat vanhempiaan ja niin edespäin. Se on aika laaja kirjo loppujen lopuksi."
Juonto: Vain kymmenesosa omaishoitajista saa kunnallista omaishoidon tukea. Osa tukea vailla olevista ei halua hakea sitä, osa taas ei tiedä olevansa oikeutettu tukeen.
Mattila: "Kysymys on siitä, että millä tavalla kunta tukee sitä, että hoidetaan kotona eikä laitoksessa. Ja kysymys on siitä että, paljonko siitä maksetaan palkkiota ja minkälaisia tukipalveluja kunta antaa."
Juonto: Omaishoito tulee kunnalle selvästi halvemmaksi kuin ympärivuorokautinen laitoshoito. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan yksi omaishoidossa hoidettava tuo kunnalle säästöä noin 30 000 euroa vuodessa.
Saariset muuttivat Vantaalle lokakuussa 2001. He ostivat riittävän tilavan talon – pääosin velaksi.
Arki oli rankkaa, mutta Eja oli päättänyt jaksaa.
Eja Saarinen: "Oivahan ei koskaan nouse ylös, ei pysty koskaan seisomaan, ett vois kunnolla ihmistä pestä. Ett kaikki tapahtuu tuolissa. Meillä on hyvä kylpyhuone. ja siellä pystyy hyvin toimimaan, mutta se on hirveen raskasta. Ja sitten esimerkiks Oivalla on tää psori ja sitten vielä on näitä, onks ne nyt istumahaavoja vai mitä hyvänsä tämmöisiä, mitkä sitten muodostuu, kun iho on hauras ja jatkuvasti istuu tai sitten jatkuvasti makaa selällään, niin siihen tulee hirveesti ongelmia. Ja niitä sitten hoidetaan ja hoidetaan ja hoidetaan."
Juonto: Eja Saarinen teki Vantaan kaupungin kanssa sopimuksen omaishoidosta. Sopimuksen mukaan Saariset olivat oikeutettuja kahteen henkilökohtaiseen avustajaan ja kotisairaanhoitoon.
Vantaa alkoi myös maksaa Saariselle palkkiota raskaaksi luokitellusta hoidosta. Palkkion olisi aluksi pitänyt olla reilut tuhat euroa kuukaudessa. Sitten summan oli määrä nousta yli 1 200 euroon.
Yllätys oli suuri, kun tilille ei tullutkaan sovittuja summia.
Eja Saarinen: "Sitten vasta kun mä aloin tajuumaan asian, niin varmaan oli 2003, 2004 ehkä, niin niihin main mä aloin vasta ymmärtämään asian. Ja sit mä aloin soittelemaan lääninhallitukseen ja sosiaali- ja terveysministeriöön ja otin selvää näistä laeista. Ja ihan sosiaaliasiamiehelle ihmettelin asiaa, että miksi Vantaa ottaa Oivan saaman hoitotuen pois mun palkasta."
Juonto: Vakuutusyhtiö Tapiola maksoi liikennevakuutuksen perusteella Oiva Saariselle hoitotukea vajaat 700 euroa kuukaudessa. Vantaa oli vähentänyt saman verran Eja Saarisen omaishoidon palkkiosta, vaikka korvauksen edunsaaja oli hänen miehensä eikä Eja.
Eja Saarinen: "Mä en ymmärtänyt ollenkaan, että näin voidaan menetellä, en todellakaan."
Carita Haanpää: "Kim on monivammanen lapsi, eli perussairautena on tuberosis sklerosis. Se on aiheuttanu pienestä pitäen tosi vaikean epilepsian. Ja epilepsia on sitten aiheuttanu sen, että Kimi on taantunu ja jääny noin vuoden ikäisen tasolle."
"Liikkumiseen käytetään pyörätuolia, tai sitten hän liikkuu lattiatasossa itsenäisesti mutta ei osaa seisoa itsenäisesti eikä osaa kävellä itsenäisesti. Ja syöminen, käsienkäyttö ei onnistu kovin hyvin itsenäisesti, eli kotona syötetään, koulussa harjotellaan syömistä. Pukeminen ei onnistu, WC-käynnit ei onnistu itsenäisesti, eli käytännössä hän on kokonaan autettava."
Juonto: Vantaalainen kahden lapsen äiti Carita Haanpää on ollut Kim-poikansa omaishoitaja koko tämän elinajan. Hän on välillä hoivannut nyt 13-vuotiasta kuopustaan täysipäiväisesti. Viime vuodet Kim on käynyt erityiskoulua ja Carita töissä.
Haanpää: "Se alku oli erittäin hankalaa. Ett ensimmäiset kolme vuotta meillä käytännössä ei ollu minkään näköstä tukea. Eli se oli täysin 365 ja 24 toimintaa. Ja se oli aika rankkaa se alku. Että univelkaa oli ihan älyttömästi."
"Ja sitten jossain vaiheessa siinä sitten Vantaan kodinhoidon ohjaaja otti yhteyttä ja ilmoitti, että ”tiedätkö, että sinulla on muuten oikeus omaishoidontukeen?” Ja siitä lähti sitten se omaishoitajantuen saaminen. Ja siinä vaiheessa myös sitten käytiin katsomassa näitä tilapäishoitopaikkoja, että Kim voi olla tilapäisesti hoidossa. Että minä saan levätä ja nukkua tarpeeksi, ettei ihan niin kun katkea."
Juonto: Omaishoidontuesta on säädetty lailla vuodesta 1993 lähtien. Erityinen laki omaishoidontuesta astui voimaan vuoden 2006 alussa. Lain tarkoituksena oli parantaa hoidettavien ja omaishoitajien asemaa.
Uuden lain piti lisätä kuntalaisten yhdenvertaisuutta palvelujen saamisessa. Tuen myöntämisen edellytykset kirjattiin lakiin.
Mattila: "Sanoisin, että se herätti kunnat, mutta ei se itse laki kovin paljon muuttanut aikaisempaa tilannetta."
Juonto: Sosiaali- ja terveysministeriön teettämän selvityksen mukaan laki ei ole juurikaan vaikuttanut hoidettaville annettujen palveluiden määrään.
Mattila: "Se palvelujen saaminen on se ongelma. Eli kyllä nämä palvelut ovat aika paljon kiinni siitä kunnan taloudellisesta tilanteesta. Ja jos kunnalla menee huonosti, niin palvelutkaan eivät välttämättä ole kovin runsaita."
Avustajapalveluja on ollut vaikea saada myös Vantaalla.
Eja Saarinen: "Henkilökohtaisia avustajia, mä oon suurin piirtein pitäny kirjaa, niin se on lähempänä 50 ollut enemmän tai vähemmän. Meil oli kesällä kaks kuukautta yks ihminen, ja oli oikeen kiva, mutta hän sitten lopetti elokuussa, ei jaksanut. Ja nyt siitä lähtien mä oon ollu yksin."
Ja sitten ennen tätä kesällä kahdenkuukauden apulaista olin 13 kuukautta yksin, täysin yksin myös.
Matti Lyytikäinen: "Tiedän, että henkilökohtaisista avustajista on puutetta samalla tavalla kuin hoitohenkilökunnasta on puutetta. Mutta että toki pyrimme auttamaan näitä henkilöitä, joille on tehty tämä henkilökohtaisen avustajan päätös, hankkimaan tämä henkilökohtainen avustaja."
Eja Saarinen: "Tietenkin mä haluaisin, että olis semmosia apulaisia, jotka sitten olis silloin, kun mä tarvitsen. Ett meillähän on hirveesti, just tää yökausi on vaikea. Mut ett vaikka mä selviisin yöt, mä haluaisin, ett sit päivällä olis joku, ett mä voisin hetken olla vähän iisimmin. Ettei tulis mun päälle kaikki."
Ensinnäkin, ei kukaan tuu niillä palkoilla, ja sit ei ole ammattitaitosia ihmisiä.
Niiden täytyy olla myös ihmisläheisiä, että niiden täytyy ymmärtää, mikä apu me tarvitaan ja osata ajatella omilla aivoillaankin. Ei mua voi odottaa, että mä isoja ihmisiä opetan ihan kaikessa.
Haanpää: "Mä kysyin kerran, että mitä mä voin tehdä, jos mä äkillisesti sairastun esimerkiks viikonloppuna, jolloin ei ole mitään paikkaa, mihin ottaa yhteyttä. Niin mulle sitten neuvottiin, että Vantaalla on tämmönen kriisipäivystys, mihin voi soittaa, että ”nyt minä olen sairas enkä pysty hoitamaan Kimiä.”
"Niin tein sitten kerran testin ja soitin tähän kriisipuhelimeen. Ja siellä oli nauha vastaamassa että ”emme ole juuri nyt paikalla.” Ja jätin sinne sitten soittopyynnön, että ”kun olette paikalla, niin voisitteko ottaa yhteyttä?” Niin siihen meni suunnilleen kuusi tuntia, että ennen kun sieltä kukaan soitti, että ”valitettavasti olimme asiakaskäynnillä”. Että käytännössä tämäkään ei toimi. Että se on näin: omaishoitaja ei saa sairastua."
Juonto: Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunta päätti elokuun lopussa, että uusia omaishoidontuen sopimuksia ei enää solmita tämän vuoden aikana.
Lyytikäinen: "Tänä vuonna näiden omaishoidontuen kustannukset ovat kasvaneet. Ja se johtuu toisaalta siitä, että asiakasmäärät ovat kasvaneet, mutta ilmeisesti myös sitten maksamme niin kuin keskimääräisesti korkeampia tukia kuin aikaisemmin."
MOT: "Kun katsoo, niin täällähän on pikemminkin miinusmerkkisiä nää luvut. Eli tossa on omaishoitajat, yli 65-vuotiaat ja näin, täällähän on miinusta ja samoten täällä alle 65-vuotiaiden kanssa miinusta."
Lyytikäinen: "Joo, joo. Voin antaa tarkennetut luvut, koska me ollaan tutkittu tätä tarkemmin ja sitten tietysti on, on vaikea selittää, mistä kustannukset kasvaa, jos asiakasmäärä ei kasvaisi."
MOT: "Tavoite on tossa 900, elikkä se on kuitenkin se, jonka perusteella budjetti on tehty? "
Lyytikäinen: "Noo, se on varmaan vähän ylimitoitettu toi tavoite"
Juonto: Haastattelun jälkeen Lyytikäinen tarkensi selitystään. Hänen mukaansa kaupunki oli – kuulemma vahingossa – alibudjetoinut omaishoidontuen määrärahat. Toisin sanoen kaupunki oli kohdistanut tarpeeseen nähden liian vähän rahaa omaishoidontukeen.
Marraskuun lopussa näytti siltä, että määrärahaa tarvitaan tälle vuodelle lisää noin puoli miljoonaa euroa.
Lyytikäinen: "Noh, kyl me ollaan aika lähellä sitä, 500 000 – 600 000 euroa."
MOT: "Kaiken kaikkiaan?"
Lyytikäinen: "Kaiken kaikkiaan."
Juonto: Vantaa käyttää tänä vuonna saman verran rahaa esimerkiksi Suomen Kansallisoopperan avustamiseen ja pääkaupunkiseudun kansainväliseen markkinointiyhtiöön.
Juonto: Carita Haanpää joutui kokemaan Vantaan säästöpäätöksen seuraukset. Hän oli jäänyt syyskuussa pois töistä hoitamaan Kimiä. Pojalle oli tehty jalkaleikkaus, ja hän tarvitsi äidin täysipäiväistä huolenpitoa.
Haanpää: "Koska Kimin jalka oli kipsissä, ja näin ollen tää hoitotarve muuttui, niin tehtiin uusi omaishoidon-, hoitotukisopimus isommalle summalle, koska hoito oli sillon 24/7."
Uusi sopimus tehtiin määräaikaiseksi. Sen jälkeen oli tarkoitus palata samankaltaiseen sopimukseen kuin oli ollut voimassa ennen Kimin jalkaleikkausta.
Haanpää: "Sitten sain yllättävän puhelun kotiin, että nyt on todella ikäviä uutisia. Että Vantaalla on määrärahat loppu, ja uusia omaishoidonsopimuksia ei tehdä. Että minulle neuvottiin, että voin kyllä tehdä anomuksen, mutta he joutuvat tekemään kieltävän päätöksen."
"Mun mielestä tää oli niin väärin mua kohtaan, ja tietysti siinä sitten suutuin heti välittömästi ja pyysin tältä henkilöltä saada nimen, että kuka oli laittanu tähän paperiin, tähän kieltävään paperiin nimen. Hän sitten anto tämän vanhus- ja vammaispalvelujen johtajan nimen ja puhelinnumeron, ja mä otin sitten yhteyttä häneen."
"Yritin ensin puhelimitse tavoittaa häntä, mutta en saanut kiinni, joten lähetin sitten sähköpostia ja ilmotin tyytymättömyyteni tähän asiaan. Ja hetken päästä sain sitten sähköpostivastauksen, että katsotaan uudelleen, että onkohan tässä asiassa toimittu oikein."
"Ja seuraavana aamuna kymmenen aikaan kodinhoidonohjaaja soitti, että tilanne onkin muuttunut, että tämä päätös ei koskekaan minua. Koska olin vanha asiakas, niin vanhoille asiakkaille uudet sopimukset tehtiin. Ett mä en ymmärrä tätäkään, että miten voidaan tehdä niin, että minä saan, mutta joku toinen ei sitten saa. Ett miten se on mahdollista."
Lyytikäinen: "Tietyllä tavalla tää tämmöinen päätöshän on, on niin kuin hyvin hankala. Että jos me lähdettäis tämmöistä yhdenvertaisuutta etsimään niin kuin ihan viimeiseen asti, niin silloinhan meidän olis pitäny muuttaa kaikki päätökset ja laskea kaikkien korvaustasoa."
Juonto: Vantaan kaupunginvaltuusto perui sosiaali- ja terveyslautakunnan säästöpäätöksen lokakuun lopussa. Se myönsi loppuvuodeksi lisää rahaa uusiin omaishoidon sopimuksiin.
Ensi vuosi ei näytä vantaalaisten omaishoitajien kannalta lupaavalta. Kaupunki aikoo tiukentaa omaishoidontuen ehtoja.
Lyytikäinen: "Se on tietysti varsin haasteellinen, haasteellinen tehtävä. Ja tuota se, mitä olemme tällä hetkellä tekemässä, niin olemme pääkaupunkiseudun kuntien kanssa yhdenmukaistamassa näitä tuen saamisen kriteereitä ja, ja uskon, että sitä kautta löytyy tämmöinen yhteinen linja, ja silloin sitten on mahdollista myös tarvittaessa vaikuttaa näihin määriin jonkun verran."
MOT: "Mitä tää tarkoittaa käytännössä?"
Lyytikäinen: "No varmaan, jos tuota on tavoite, että omaishoidontuen asiakkaiden määrät ei lisäänny, silloin tietysti pitää ehkä joiltain osin tiukentaa niitä kriteereitä."
Juonto: Vantaalaiset omaishoitajat ovat siis joutumassa budjettileikkausten uhreiksi. Mutta omaishoidon määrärahoja leikataan myös monissa muissa kunnissa.
Kunta voi halutessaan kiristää omaishoidontuen ehtoja, sillä tuki ei ole subjektiivinen oikeus. Kunnan ei tarvitse antaa tukea kaikille sitä tarvitseville.
Eja Saarinen jatkoi taisteluaan omaishoidontuesta. Vantaan kaupunki oli vähentänyt Saarisen hoitopalkkiosta korvauksen, jota hänen miehensä Oiva sai liikennevakuutuksen perusteella.
Eja Saarinen: Jukraviti tää oli nyt semmoinen piste i:n päälle, kun vuonna 2006 sosiaali- ja terveyslautakunta päätti sitten alentaa vielä sen palkan tuhanteen euroon kuussa. Ja kuitenkin 24 tuntia vuorokaudessa mä koko ajan teen ja olen läsnä."
"Niin sitten vielä siitä otetaan se vähän yli 700 pois, niin mulle jäis 280 euroa ja siitä vielä vero pois, niin tää on katastrofi. Että ei näin voi olla."
"Niin mä ajattelin, että jotain tässä täytyy tapahtua. Ja mä en nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin jos ei kerran kukaan muu tee mitään, mä soitin sitten tälle Pauniolle, eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ja hän sanoi että mielenkiintoinen juttu, tehkää kantelu. No mä tein ihan siltä istumalta."
Juonto: Oikeusasiamies antoi päätöksensä viime joulukuussa. Hänen mielestään Vantaan kaupunki oli menetellyt lainvastaisesti vähentäessään liikennevakuutuskorvauksen Eja Saarisen omaishoidon palkkiosta.
Vantaa ennakoi oikeusasiamiehen ratkaisua. Se muutti omaishoidon ohjettaan ja alkoi lokakuussa 2007 maksaa Saariselle hoitopalkkiota kokonaisuudessaan.
Se ei riittänyt Saariselle. Hän vaatii kaupungilta palkkioita tai niiden osia, jotka jäivät maksamatta lokakuusta 2001 syyskuun loppuun 2007.
Eja Saarinen: "Niiden pitäis vaan kerta kaikkiaan ymmärtää asia, että siellä on minulta ihan rehellistä rahaa viety. En tiedä, millä saan ihmiset ymmärtämään että se ei ole Vantaan kaupungin rahaa vaan se on mun rahaa – tai Oivan rahaa."
Lyytikäinen: "No en mielelläni tässä ota tähän yksittäiseen asiaan kantaa. Tää asia on vireillä, ja sitä selvitetään ja sitten toimitaan sen mukaisesti kuin saadaan ratkaisu."
Mattila: "Ilman muuta kunnan pitäisi itse jo korjata väärä päätös, väärän päätöksen seuraukset ja maksaa takautuvasti. Mutta tää on mun henkilökohtainen mielipide."
Juonto: Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunta hylkäsi lokakuussa Eja Saarisen vaatimuksen omaishoidon palkkioiden maksamisesta taannehtivasti. Saarinen aikoo valittaa lautakunnan päätöksestä
Eja Saarinen: "Mä en todellakaan tiedä, miten tästä eteenpäin. Ett on keinot vähissä ja pää tyhjä ja väsynyt mutta kyllä mä ajattelin taistella loppuun asti tämän."
Haanpää: "On pakko vaan olla kova. Eli joka kerta jokainen instanssi kokeilee kepillä jäätä, että antaako periks. Ja sitten kun se, se on aina vaan otettava selvää, että kuka on tehny päätöksen. Lähdettävä siitä portaasta taas ylöspäin, ylöspäin, ylöspäin. Mutta se, että miksi omaishoitajan pitää käydä se taistelu, kun siinä on muutakin työtä kun pelkästään taistella tän byrokratian kanssa."
Juonto: Laki, jonka piti parantaa omaishoitajien asemaa, ei näytä toimivan kuten sen pitäisi. Tiukan paikan tullen kunta voi olla myöntämättä omaishoidontukea. Tällöin ne omaishoitajat, jotka eivät jaksa Saarisen ja Haanpään tavoin taistella oikeuksistaan, ovat heikoilla.
Haanpää: "Tää on ihan hirvee tilanne. Mun mielestä tää on, tää on niin kamala tilanne, että kaikki on ihan eriarvosia. Että toiset saa apuvälineitä, toiset ei saa apuvälineitä, toiset saa hoitajan, toiset ei saa hoitajaa, toiset maksaa siitä tilapäishoidosta, toiset saa sen ilmaiseksi."
Mattila: "Kun ajatellaan perustuslakia, niin kyllähän tämä on selvästi tasa-arvon, kansalaisten tasa-arvon vastainen tilanne. Se pitäisi korjata. Mutta se on todella kunnan, kunnan tehtävä, että mä en nyt siihen voi enempää sanoa."
Haanpää: "Jos yhtä äkkiä kaikki omaishoitajat lopettaa tän työnteon, ja kaikki nää potilaat, vanhukset, vammaiset laitetaan, ei ole laitoksia, laitospaikkoja tarpeeksi. Mitä sit tehdään? Luulisi, ett kunta haluaisi, ett omaishoitajat jaksaisivat, koska siinähän on säästöä."
MOT: "Minkä avulla sä jaksat tätä päivästä toiseen viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen?"
Eja Saarinen: "Se on vanha klisee varmaan mutta ehkä rakkaudella. Meillä on aika semmoinen tiivis, tiivis tiimi. En mä osaa muuta sanoa siihen, että meillä on ajatusmaailma semmoinen, että tullaan toimeen hyvin ja se vaan… emmä osaa ajatella mitään muuta. Emmä osaa ajatella mitään muuta, että se on ihan… ei siitä voi kertoa yhtään mitään. Se on näin."
MOT: "Niin, te olette olleet yhdessä yli 40 vuotta jo?"
Eja Saarinen: "Niin, lähemmäks viiskyt vuotta. Niin, me ollaan kauan oltu yhdessä." (Oivalle)
Oiva Saarinen: "Ai."
Eja Saarinen: "Niin."
Oiva Saarinen: "Eihän me nyt vielä olla."
Eja Saarinen: "Ei, ei. Puol’ vuosisataa, ei nyt ihan mutta kuitenkin. Se on pitkä aika. Ett siihen on mahtunut niin paljon, mutta aina me ollaan vedetty yhtä köyttä. Että se on vaan…"
Oiva Saarinen: "Se on se yhtä köyttä -yhdistys."
Eja Saarinen: "Niin, no meillä on ollut se yhtä köyttä -yhdistys."
LOPPU.
Lisää ohjelmasta
- Veikkauksen vedonlyöntiuudistus: Uusi peliominaisuus herätti valvojassa huolen pelaajien oikeusturvasta, sopimuskumppania kiristetty
- Ihmelääke aiheutti kahdeksan suomalaispotilaan kuoleman ja se vedettiin markkinoilta – nyt lääkettä käytetään haittavaikutuksista huolimatta Suomessa enemmän kuin koskaan
- Vanhusten turvallisuus vaarantunut, työvuorolistoilla kikkailtu – Esperi Caren lippulaiva on saanut jatkaa, vaikka ongelmia on ollut kymmenen vuotta