Viikinkien riskiretket II: käsikirjoitus

Otsikko: Viikinkien riskiretket II


(Kuvassa viikinkejä purjehduksella vanhassa mustavalkofilmissä.)


Juonto: MOT kertoi pari vuotta sitten tarinan pienestä maasta, jonka rahamiehet valloittivat Eurooppaa miljardien eurojen sijoituksilla. Suomesta he ostivat kivitaloja, pankkiiriliikkeitä sekä puhelin- ja lentoyhtiöitä.


Islantilaiset olivat tulleet jäädäkseen, ainakin omien sanojensa mukaan.

Thor Björgolfsson: “Tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin”. (So far so good.)


Toimittajamme Matias Möttölä kiinnostui islantilaisten riskinotosta ja matkusti Reykjavikiin selvittämään, mihin uhkarohkea sijoituspolitiikka perustui. Jakson otsikoksi tuli ”Viikinkien riskiretket”. Juttu oli synkänpuoleinen, mutta emme ennustaneet kuplan puhkeamista.


Tuho oli lähempänä kuin osasimme uskoa: Tänä syksynä Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi tuhosi Islannin taloussadun noin kolmessa viikossa.


Islannin Suomen-suurlähettiläs Hannes Heimisson ei pitänyt tavasta, jolla MOT käsitteli hänen kotimaataan kaksi vuotta sitten. Mutta nyt hän suostuu tapaamaan. Kriisi on iskenyt kaikkiin islantilaisiin. Vihaiset kansalaiset pommittavat Islannin parlamenttia tomaateilla ja kananmunilla.

Heimisson: ”Olen itsekin vihainen. Minulla on joitakin ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat menettäneet työnsä ja uransa rahoitusalalla. Meidän on muistettava, että tämä ei ollut mikään tulivuorenpurkaus eikä maanjäristys, ei maanvyöry eikä haveri merellä. Tämä oli toisenlainen onnettomuus, ihmisten aiheuttama. Nyt me arvioimme mitä tapahtui, ja kansalaisilla on paljon kysymyksiä siitä, miksi näin tapahtui. Yritämme parhaillaan löytää vastauksia näihin kysymyksiin. Mutta ilmassa on paljon vihaa. Olemme kaikki hyvin vihaisia.”

(I am angry myself. I have a few friends and family members who lost a job and lost a good carrier in the financial sector. We have to note that this was not a volcanic eruption or an earthquake, or an avalanche or loss of life at sea. This was a disaster of different type, and different nature. Kind of a man made thing. And now we are simply evaluating and the public is asking questions, why did this happen. And we are in the process of trying to answer that now. But there is a lot of anger. We are all very angry.)


Myös suomalaiset osallistuivat Islannin talouskuplan paisuttamiseen. He tallettivat rahojaan yli viiden prosentin korkoja maksaviin pankkeihin tajuamatta, että talletusten ylihinnoittelu johtui islantilaisten vaikeuksista saada riittävästi lainaa muilta rahalaitoksilta.


Mutta palaamme ensin Islantiin kahden vuoden taakse, kun viikinkien purjeissa oli vielä myötätuuli.



(Siirtymä vanhaan juttuun, otsikko: Viikinkien riskiretket)


Juonto (Möttölä): Islantilainen suursijoittaja Björgólfur Thor Björgólfsson saapui viime lokakuussa Suomeen ostosretkelle.


Matkansa aikana hän pääsi Islannin presidentin kanssa tapaamaan presidentti Tarja Halosta.

Suomalaista elinkeinoelämää edustivat Sammon konserninjohtaja Björn Wahlroos, Finnairin hallituksen puheenjohtaja Christoffer Taxell ja eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Matti Vuoria.

Björgólfsson: ”Pidämme Suomesta, suomalaisista ja näemme täällä hyviä tilaisuuksia tehdä rahaa.”
(We like the country, we like the people, we like the business opportunity.)


Björgólfsson oli pohjustamassa miljardikauppaa valtion kiinteistöyhtiöstä Kapiteelista. Hän oli isänsä kanssa jättänyt yhtiöstä korkeimman tarjouksen, mutta tarvitsi sille poliittista tukea.

Björgólfsson: “Olemme kasvattaneet sijoituksiamme Suomessa. Aloitimme pörsssiosakkeilla ja siirrymme nyt myös pääomasijoituksiin. Tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin.”

(We have been doing more and more business here starting with investments in listed companies. Now we are moving into private equity. So far so good.)


Islantilainen kävi matkallaan hurmaamassa myös valtiovarainministeriön johtoa. Suomen valtio ei kuitenkaan myynyt Kapiteelia islantilaisperheelle, vaan yhdisti sen hallitsemaansa kiinteistöyhtiö Spondaan. – Islantilaisiin ei sittenkään luotettu.


Islantilaissijoittajat ilmestyivät äkkiarvaamatta, mutta heidän sijoituksensa eivät ole jääneet puheiden tasolle.


Isoin kauppa syntyi joulun alla (2006), kun Björgólfsson hankki sijoittajakumppaniensa kanssa lähes 400 miljoonan euron kiinteistösalkun, johon kuuluu muun muassa tämä talo Etelä-Esplanadilla Helsingissä. Jo aiemmin hänellä oli samanarvoinen potti teleyhtiö Elisassa, jonka hän sai valloitettuaan Saunalahden.


Toinen islantilaissijoittaja FL Group on Finnairin suuromistaja, ja on ryhtynyt hämmentämään poliitikkoja suorasukaisilla kommenteillaan suomalaisesta lentoyhtiöstä.


Miten 300 000 asukkaan maasta on voinut nousta tällaisia mahtisijoittajia? Sitä on ihmetelty joka puolella Eurooppaa, jota islantilaisviikingit ovat valloittaneet.


Menestystarinaa on saanut ahkerasti selittää myös Islannin suurin pankki Kaupthing, joka kutsuu MOT:n taustakeskusteluun.


Tapaamisessa ei selviä juuri muuta kuin se, että pankki tekee paljon töitä varjellakseen mainettaan.

Lähtiäisiksi annetaan lahjakassi. Sieltä löytyvät islantilainen villapipo ja hanskat, jotka on tosin valmistettu Latviassa.


Kaupthing on joutunut valokiilaan erityisesti Islannin entisessä emämaassa Tanskassa, jossa on kyselty ahkerasti islantilaisten rahavirtojen lähdettä. - - Sitkeiden huhujen mukaan islantilaisten rahasta osa tulisi hämäristä lähteistä, kuten Venäjän mafialta tai venäläisiltä suursijoittajilta. - - Onkin syytä painaa lahjapipo päähän ja lähteä Kööpenhaminaan selvittämään, mistä oikein on kysymys.


Tanskalaisen Danske Bankin pääanalyytikko ei usko mafiapuheisiin.

Lars Christensen: “Mistä he saavat rahansa? Kuulimme kysymyksen aina vain uudelleen. On paljon tarinoita, ja minusta suurin osa niistä on virheellisiä.”

(Where do they get the money from. We heard that question over and over again and I think a lot of that is, we have a lot of stories and I think most of these stories are completely wrong.)



Christensenin mielestä raha on tullut Islantiin normaalia tietä kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. Raha on ollut halpaa. Islantilaiset ovat haalineet sitä niin paljon kuin ovat saaneet, ja sijoittaneet eteenpäin.

Lars Christensen: “Riskiä voisi kuvat vertaamalla Islantia yhteen kotitalouteen. Tulosi kattavat kuukausittaiset kulusi. Sitten otat paljon velkaa ja ostat talon. Siitä aiheutuu kasvavat lyhennyskulut. Ne voi rahoittaa hankkimalla parempipalkkaiset työn, säästämällä tai lainaamalla lisää, jotta voi maksaa erääntyneet laskunsa. Joka kuukausi lainataakka kasvaa. Näin on meistä käynyt islantilaisille pankeille ja yrityksille. Ne ovat lainanneet valtavia summia suhteessa Islannin talouteen.”

(I think the central risk is basically if you compared Icelandic economy to a single household. You have an income stream that pays all your cost every month, then you go out and buy a house and you get a high mortgage, you have to pay more and more to cost. You can fund that by getting higher income, you can do that by getting a new job, where you get more wages, you can spend less on something, or you can go out and borrow even more money to pay your unpaid bills, and then every month you can increase your borrowing, and that in our view is what we have been saying is that Icelandic banks and the financial sector, companies have gone out and borrowed to a very large extent compared to the size of the Icelandic economy.)


Mutta mistä islantilaiset itse uskovat, että sijoittajat saavat rahansa? Sitä täytyy lähteä kysymään tulen ja jään maahan.


Islanti oli pitkään kalastuksesta elävä syrjäinen maa, kunnes 1990-luvulla alkoi Islannin talouden avautuminen. Halvan energian maa ryhtyi muun muassa laajentamaan alumiiniteollisuuttaan, ja parhaillaan rakenteilla on useampia alumiinisulattoja.

Berglind Ásgeirsdóttir: “Meillä on nyt kolme tukijalkaa: kalastus, alumiini ja rahoituspalvelut, joista viimemainittu on tuonut työtä korkeasti koulutetuille.”

(We now have three pillars: fishery, aluminium, and financial services. And it is the financial services that have created the employment for the highly skilled.)


Islanti vapautti pääomaliikkeet 2000-luvun alussa. Valtio yksityisti pankit, ja siitä alkoi pääoman vyöry Islantiin ja Islannista maailmalle. Liikemiehet pääsivät pankkien kautta maailmanlaajuisille rahan markkinoille.

Tryggvi Palsson: “Pankkien yksityistäminen muutti niiden strategiaa. Ne halusivat kasvaa ja etsiä kasvukohteita ulkomailta. Myös matalat korot ja matalat korkoerot mahdollistivat islantilaisten nopeamman velkaantumisen.”

(The privatization of banks changed the strategies of the banks. They wanted more to grow and looking at growth opportunities abroad. And also I think the favourable markets abroad: for capital. low interest rates, low risk premia made it possible for Icelandic companies to finance themselves with more funds than previously.)

Ásgeir Jónsson: “Islanti oli aiemmin kaikkein markkinavihamielisin pohjoismaa. Nyt se on varmaankin kaikkein markkinamyönteisin.”

(Iceland was the most anti-market of the Scandinavian economies and is now probably the most pro-market.)



Kansainvälisen kasvun myötä pankkien ja sijoittajien riippuvuus Islannin taloudesta on vähentynyt, muttei ole poistunut kokonaan.

Ásgeir Jónsson: “Rahoitussektorin pieni koko voi olla ongelma. Keskuspankkimme on hyvin pieni suhteessa liikepankkeihin. Niinpä sijoittajat saattavat kyseenalaistaa keskuspankin kyvyn toimia hätärahoittajana. Epävarmuus voi nostaa korkopreemiota, joka islantilaisten täytyy maksaa lainoistaan.”

(The small size of the financial sector can be a problem in itself. We have a very small central bank in comparison with the commercial banks. That can imply that some investors can question its ability to act as the lender of last resort. And worries like that can you know increase the premium that Icelanders have to pay for their loans.)

Berglind Ásgeirsdóttir: “Emme me voi väittää, että joku ottaa liikaa velkaa. Yrittäjät ottavat lainaa, koska uskovat saavansa rahat tuottamaan. Jotkut vain haluavat ottaa enemmän riskiä kuin toiset. Eikä raha ole tullut vain islantilaisilta pankeilta, vaan myös kansainvälisiltä pankeilta, ja nämä uskovat selvästi, että islantilaiset myös maksavat lainansa takaisin.”

(We can not say whether they are borrowing too much. They are borrowing because they believe that they can get a good return on their investment. Some are more willing to take risks than others. – The money has been loaned not only from Icelandic banks but from international banks. And they obviously believe that those who have borrowed can pay.)



Islannin ulkoministeriössä luotetaan muutenkin nuorten liikemiesten kykyihin.

Berglind Ásgeirsdóttir: “He ovat nuoria ja hyvin koulutettuja. Useimmat ovat opiskelleet ulkomailla. Siellä he ovat tutustuneet monenlaisiin nousuihin ja laskuihin ja erilaisiin talousmalleihin. He etsivät jatkuvasti uusia tilaisuuksia rikastua, ja löytävät niitä aina vain enemmän Suomesta.”

(They are young. They are well educated. Most of them have actually studied abroad. By being familiar with different economic situations, financial systems, they are constantly observing where do the opportunities lie, and they have been increasingly focusing on Finland as a good country for investment.)


Aggressiivisimmin pankeista on laajentunut Kaupthing. Meille on luvattu tapaaminen toimitusjohtajan kanssa, mutta hän onkin lähtenyt Lontooseen.


Suursijoittajia ja pankinjohtajia kohtaakin Reykjavikin kaduilla yhä harvemmin. He ovat muuttaneet ulkomaille. Kotipesää hoitavat kokemattomammat johtajat.

Kysymys: ”Miten kuvaisitte yhtiötä sijoittajana?”

Fridrik Jóhannsson: “No me… en oikeastaan haluaisi kommentoida tuota. Voimmeko ottaa kysymyksen myöhemmin?”

Kysymys: “Kuka omistaa pankin?”

FJ, Islanniksi tiedottajalle: ”Voisinko saada osakkeenomistajien listan?”

FJ, Islanniksi tiedottajalle: ”Onko se Landsbanki eikä Samson?”

Fridrik Jóhannsson: “Samson Holdings on suurin omistaja hieman yli 30 prosentilla ja sitten on joitakin sijoitus- ja eläkerahastoja.”

(MOT: “How would you describe the company as an investor?” – Jóhannsson: “Well we…I don’t think I want to comment on that. Can we take that later?” - Kysymys: Who own the company? – Jóhannsson: “Samson Holdings is the main shareholder with a little bit over 30 percent an then we have some hedge funds and pension funds.”)



Jälleen törmäämme siis Islannin kultapoikaan. Thor Björgólfssonin ja hänen isänsä yhtiön Samson Holdingsin päämajasta hallinnoidaan muun muassa Suomesta ostettua kiinteistöomaisuutta.


- -


Lopulta selviää, että Thor Björgólfssonilla ja hänen isällään on sijoitettavanaan ainakin viisi miljardia euroa pääomaa ja lainattua rahaa.


Suursijoittajista sentään yksi asuu edelleen Islannissa. Sijoitusyhtiö FL Groupin pääomistaja on Hannes Smárason on hankkinut kannuksensa Yhdysvalloissa konsulttina.

Hannes Smárason: “Päätin vuonna 2004, että haluan ryhtyä yrittäjäksi. Ymmärsin, että Icelandairilla on liikaa käteisvaroja, jotka voisi sijoittaa viisaasti. Siitä alkoi tämän yhtiömme muutos.”

(I just decided towards 2004 that it was now time for me to focus on my own things and that’s when I got initially into Icelandair and thought the company had some potential, they had a significant excess cash that I thought could be invested wisely and that basically started the transformation.)


Smárason osti vaimonsa isän kanssa Icelandairin ja myi sen hyvällä voitolla. Samoin hän teki halpalentoyhtiöille EasyJet ja Sterling. Sittemmin hän on laajentanut FL Groupin sijoituksia muillekin aloille.


FL Group on Finnairin suuromistaja. Se hallitsee 23 prosenttia osakkeista, mikä on enemmän kuin suomalaisilla sijoittajilla yhteensä. Valtiolla on Finnairin osakkeista yli puolet.

Hannes Smárason: “Minusta yhtiön täytyy vapautua valtion ohjauksesta. Se pitää yksityistää täysin ja sitten seuraisi sopeutuminen, joka tapahtuu aina, kun yhtiö yksityistetään. Nyt sitä ei ole vielä tapahtunut. Siitä seuraisi paljon muutoksia.”

(The only, the thing that the company in my mind really needs is just to be freed from state control. I mean it just needs to be privatised to the full extent and then I think the company would basically be able to go through the adaptation that companies go through once they’re completely out of the hands of the state and that’s really what’s missing. Once that would happen, I think you’ll see a lot of changes.)

Kysymys: “Minkälaisia muutoksia?” (What kind of changes?)

Hannes Smárason: “Heistä vain tulisi enemmän voittoa maksimoivan yrityksen kaltainen.”

(I just think that they will begin to behave more like a profit maximising company.)


Se tarkoittaisi esimerkiksi kulujen karsimista.

Hannes Smárason: “Ei ole kestävää, että matkustamohenkilökunnan palkat eivät ole kilpailukykyisiä muun maailman kanssa. Heidän on päätettävä, haluavatko he olla edistämässä vai hidastamassa ongelman ratkaisua.”

(I think it’s going to be unsustainable to have a cost structure in the cabin that is not competitive with the rest of the world, not … so the only thing you can decide is whether you want to be part of the solution or if you want to be part of the problem.)

Kysymys: “Teillähän on jo niin paljon varoja, että voisitte ostaa koko yhtiön (Finnairin).”

(You have raised so much capital that you could even make an offer for the whole company.)

Hannes Smárason: “Näin on, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta kuten sanoin, se ei ole välttämättä olennaista. - - Voimme ottaa varmasti hallituspaikkoja, jos haluamme, ja keskustelemme johdon kanssa liiketoiminnasta. Meillä on uskoakseni paljon vaikutusvaltaa.”

(Yes, we could do that, there’s no question about that, but as I said I, you know, that’s not necessarily the essence of my message. We can certainly claim some seats on the board if we wanted to, we could, and we’ll have discussions with the management about the business and so we have I think a lot of influence.)


Suomen valtio ei ole antanut merkkejä siitä, että se harkitsisi Finnairin yksityistämistä.


Monen vuoden nousukauden aikana islantilaissijoittajat ovat ottaneet kaiken vapaista markkinoista. Heidän nopea laajenemisensa on kuitenkin perustunut kovaan riskinottoon, koska viikingit ovat laajentaneet imperiumiaan velkarahalla.

Lars Christensen: “Minua huolestuttaa hieman joidenkin islantilaisten sijoitusten kannattavuus. Niiden hyvyydestä emme tiedä mitään varmaa. Pelkään että monet sijoittajista ovat pistäneet rahaa hankkeisiin, jotka eivät tuota niin paljon kuin he olisivat toivoneet. Syynä on myös se, että rahoitusmarkkinat vaativat aina vain kovempaa hintaa lainarahalle. Jos näin käy, velkaantuneiden islantilaisten sijoittajien voi olla vaikea pyytää lisää lainaa. Tämä näyttää minusta aina vain todennäköisemmältä kehitykseltä.” 

(Well I’m a little bit fearful about the kind of fundamental business cases of some of the Icelandic investments. You can only speculate how good these investments are, nobody knows about them. I’m just fearful that we’ve had too optimistic investors that have invested in projects, that in the longer term will not give the return that they though they would, and there’s major risks to that, especially if the global financial markets will demand higher returns on these, the funding of these investments, and it will be much more harder for the Icelandic investors to go out on international market with very high debt and say, hey we would like some more funding, and I think that is increasingly becoming clear.)



(Paluu nykypäivään, kuvassa viikinkejä purjehduksella vanhassa mustavalkofilmissä.)



Tanskalaisen pankkimiehen ennustus on nyt toteutunut. Mutta hän oli aikaansa edellä: kansainväliset luottoluokituslaitokset pitivät sitkeästi kiinni arviostaan, että Islannin pankit ja valtio olivat hyvässä kunnossa. 


Ruotsin valtion taloustutkimuslaitoksen Konjunkturinstitutetin tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen muistuttaa, että finanssikriisi alkoi USA:sta.

Vartiainen: ”Yleensä rahoitusvalvonnan on vaikea ennakoida tällaisia koko järjestelmää koskevia romahdusriskejä. Islannin pankitkaan ei näyttänyt sen vaarallisemmilta kuin monet muut pankit, mutta Islannin tapauksen tekee vaaralliseksi se, että Islanti on kovin pieni maa ja suhteessa näihin omiin, nyt syntyneisiin, vieraassa valuutassa oleviin pankkivastuisiinsa.”

Vartiainen: ”Tällaiset koko järjestelmän romahdukset on yhtälailla kaikkien vika tai ei kenenkään vika. On vaikea nähdä näitä koko systeemissä olevia riskitekijöitä. Varoittajia kyllä on. Finanssivalvojat eri maissa varoittivat tällaisista skenaarioista, mutta heitä ei, ei yleensä kuunnella siinä nousukauden huumassa niin kuin muistetaan Suomen 80-luvun lopulta.”


Islannin viranomaiset olivat viime vuosina huolissaan lähinnä inflaatiosta. He eivät tehneet mitään rajoittaakseen pankkien paisumista ulkomailla. Suomen-suurlähettiläs Hannes Heimisson myöntää nyt, että pankit kasvoivat liian suuriksi pienelle maalle, jolla on oma valuutta.

Heimisson: “Meillä on mailman pienin itsenäinen valuutta, ja se on ollut suoraan sanottuna hyvin heikko ja epävakaa. Täytyy myöntää, että olen ollut huolissani, jo aiemmin tänä vuonna olin huolestunut. Mutta – ja tätä ei pidä unohtaa – me seurasimme esimerkiksi monia luottoluokituslaitoksia. Mitä ne sanoivat? Fitch, Moody’s, Standard & Poor’s, ne kaikki antoivat islantilaisille pankeille, jos ei nyt aivan parhaita, niin kuitenkin oikein hyviä luottokelpoisuusarvioita loppuun asti.”

(We have the world’s smallest independent currency, and that currency has been very weak, quite frankly, and has been fluctuating. So yes, I’ve had some concerns for, well, earlier this year I had some concerns. But still we were looking at, for example, we should not forget, for example, many of those rating agencies. What did they say? Fitch, Moody’s, Standard & Poor’s, giving the Icelandic banks the, I wouldn’t say the highest, but quite good ratings until the end.)

Vartiainen: ”Kaikki pankit pohjimmiltaan perustuu luottamukseen. Vaikka olis miten hyvässä kunnossa oleva pankki, niin jos luottamus menee ja ihmiset alkaa hakea talletuksiaan pois ja kukaan ei halua enää rahoittaa, niin silloin se pankki menee nurin. Tää pitää muistaa. Ei ole olemassa yhtään täydellisen vakavaraista pankkia. Mutta se tekijä, joka laukaisi tän luottamuksen tuota romahtamisen, siinä oli reaalitaloudelliset tekijät takana, Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden kupla ja sen puhkeaminen. Mutta iso, yksittäinen tapahtuma, joka vauhditti tätä luottamuksen romahtamista, oli Lehmanin veljesten konkurssi.”


Yhdysvaltalainen investointipankki Lehmann Brothers meni nurin 16. syyskuuta. Pankkien lainansaanti vaikeutui hetkessä, eikä ulkomaille velkaantuneilla islantilaisilla ollut mitään mahdollisuutta päästä irti pitkäaikaisista sijoituksistaan nopeasti.


- -


MOT:n Islanti-jakson jälkeen satujen saaren suursijoittajat ja pankit jatkoivat Suomen-valloitustaan. Enimmillään islantilaisten suorien sijoitusten arvo Suomessa oli noin puolitoista miljardia euroa keväällä 2008.


Kaupthing oli perustanut Suomeen sivukonttorin jo 2005. Glitnir-pankki tuli mukaan helmikuussa 2007 ostamalla pankkiiriliike FIMin, ja Thor Björgolfssonin Straumur-Burdaras osti samana kesänä pankkiiriliike eQ:n.


Kilpailu kiristyi. Islantilaiset houkuttelivat suomalaisten rahaa lupaamalla yli viiden prosentin talletuskorkoja. Ahneus tarttui. Kaupthingiin talletti yli 10 000 suomalaista. Myös muutama kunta innostui sijoittamaan verovaroja islantilaispankkeihin.


Leikki loppui 29. syyskuuta, kun Islannin valtio ilmoitti ottaneensa Glitnirin haltuunsa. Samana päivänä Espoon kaupunki talletti 15 miljoonaa euroa kassavarojaan Kaupthingin korkeakorkoiselle tilille. Seuraavana päivänä luokituslaitokset pudottivat kaikkien islantilaispankkien luottokelpoisuutta, ja reilu viikko myöhemmin kaikki kolme pankkia olivat valtion omistuksessa. Kaupthingin Suomen-haaraliikkeen varat jäädytettiin.


Espoon talousjohto kertoi asiasta luottamusmiehille vasta viikkoa myöhemmin. Riskisijoituksesta aiheutui virkamiesjohdon ja kunnallispoliitikkojen välille sanaharkkaa. Kaupunginhallitukselle annetun selvityksen jälkeen asiasta ei kuitenkaan haluta puhua julkisuudessa. Yksi kaupunginhallituksen varajäsen sentään suostui haastatteluun.

Pontus Molander: ”Ei, ei ollu tietoo. Ja meillä oli jonkin verran aikasemmin valtuuston kokous ja mielestäni tää asia ois voitu ottaa esille virkamiesten taholta esimerkiks siinä, koska kyllähän jo siinä vaiheessa tiedettiin, että kyseessä on riskialtis sijoitus.”


Rkp:n Pontus Molander jättää valtuuston vuodenvaihteessa, joten hänen ei tarvitse varoa sanojaan.

Pontus Molander: ”Tää ei kuulu kunnan toimintaan tällainen riskitoiminta. Ei maksimaalisen tuoton hakeminen. Kunnan tehtäväthän on aivan jossain muualla. Eli tietysti jos kunnalla on rahaa ja ne pitää sijottaa niin kyl ne pitää olla niin varmoja kuin mahdollista, saatikka tämmösenä aikana jolloin on epävarmaa, niin silloin pitää todella harkita tarkasti mihin ne laittaa.”


Kaupthingin tallettajien kohtalo oli aluksi epävarma. Suomessa muut pankit kokosivat kuitenkin lokakuun puolivälissä nopeasti yli sadan miljoonan euron pikavipin, jolle eduskunta antoi valtiontakauksen. Pari viikkoa kestäneen epätietoisuuden jälkeen Kaupthingin asiakkaat saivat rahansa takaisin.

Pontus Molander: ”Niin, tuota sanotaan varmasti loppu hyvin kaikki hyvin, mutta että kyllähän tää pitää olla opetus kaupungille, että puhutaan kuitenkin kuntalaisten varoista ja rahoista, millä määrin kannattaa ottaa riskiä.”


- -


Kahden viime kuukauden aikana islantilaisten omaisuutta Suomessa on myyty niin että jäljellä on korkeintaan kolmasosa. Voittajia näissä kaupoissa ovat suomalaiset ostajat, mm. pankkiiriliike FIMin johtajat. He ostivat firmansa takaisin Glitniriltä, mahdollisesti jopa 200 miljoonaa euroa halvemmalla kuin puolentoista vuoden takainen myyntihinta.


Entä miten kävi MOT:n kaksi vuotta sitten esittelemille islantilaisille finanssileijonille?


Landsbankin vahva mies, Kapiteelin ostoa havitellut Thor Björgolfsson asuu edelleen Lontoossa. Thorin ja hänen isänsä sijoitusyhtiö Samson on hakenut tuomioistuimista suojaa kärsimättömiä velkojiaan vastaan.


Thorin toinen sijoitusyhtiö Novator jatkaa toimintaa mm. Puolassa, ja Suomessa se omistaa edelleen Ameria. Thorin valvonnassa oleva sijoitusyhtiö Straumur-Burdaras on yhä myös suomalaisen eQ Pankin pääomistaja.


Straumur-Burdarasin kahden vuoden takainen toimitusjohtaja, yrityksen omistusmuutosten kärryiltä pudonnut Fridrik Johannesson on vaihtanut alaa: hän toimii kalastusyhtiö Icelandic Groupin hallituksen puheenjohtajana.


Finnairin suurimmaksi omistajaksi noussut FL Groupin ja Glitnirin vahva mies Hannes Smarason ei ole selvinnyt yhtä hyvin. Hän joutui luopumaan Finnairista ja muista lentoyhtiöistään tappiolla, ja menetti myös asemansa omissa yhtiöissään. Hänen arvellaan asuvan Lontoossa maanmiestensä tomaatti- ja kananmunasateen ulottumattomissa.


- -


Islannin syöksykierre on viime viikkojen aikana tasaantunut, kun monet maat ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF ovat luvanneet auttaa sitä miljardilainoilla. Entistä selvemmäksi on käynyt, että viikinkien sijoitusseikkailun lopulliset laskut maksaa islantilainen veronmaksaja – jos pystyy.

Heimisson: ”Uskomme, että seuraavista kahdesta kolmesta vuodesta tulee vaikeita. Työttömyys voi nousta kymmeneen prosenttiin, joka on erittäin korkea. Kansatuote putoaa todennäköisesti kymmenen prosenttia, ehkä enemmänkin. Me joudumme kohtaamaan taloudellisen ahdingon, jota ei ole koettu aikaisemmin. Mutta tärkeintä on, että pitkän ajan näkymät ovat hyvät, jopa ihailtavat, Kansainvälisen valuuttarahaston mielestä. Joten en ole niin huolissani tulevaisuudesta, vaikka maksuvalmiutemme onkin toistaiseksi kriisissä. Me tarvitsemme apua ystäviltämme päästäksemme taas jaloillemme. Ja me pääsemme takaisin jakoillemme.”

(We believe that the next two-three years will be difficult ones. Unemployment might rise up to 10 %, which is very high. GDP will most likely drop 10 %, even more. We will be faced with economic hardships that we haven't seen before. But the most important thing [is] that the long-term prospects are good and actually admirable to us, according to the IMF. So I am not that worried about the future, but now we are in a temporary kind of a liquidity crisis. We need assistance from our friends to get on our feet again. We will get on our feet again.)


Suurlähettilään on oltava virkansa puolesta optimistinen. Islantilaisten selvä enemmistö haluaa nyt EU:n ja sen rahaliiton jäseneksi. Kriisi ei kuitenkaan ole vielä ohi. Islannin on määrä maksaa miljardivelkansa takaisin jo vuoteen 2015 mennessä, ja varsinainen lama on vasta alussa.

Vartiainen: ”Nämä pankkivastuut ovat niin valtavia, ne on suhteettomia suhteessa sen talouden kantokykyyn ja valtiontalouden kykyyn kantaa veroja. Siksi minusta ei ole selvää, että Islannin valtion, ainakaan islantilaisen veronmaksajan näkökulmasta, kannattaa näitä vastuita ottaa, ottaa kannettavakseen. Toisaalta luulisin, että monilla muilla mailla olisi kiinnostus auttaa Islantia, koska Islannin rahoituslaitosten konkurssi voisi aiheuttaa niin ikävän ketjureaktion monissa muissa maissa.” 


Loppu.