Hyppää pääsisältöön

Pitääkö Rolexin olla Rolex?

Suomen viime vuosien painoskuninkaisiin kuuluvalta Ilkka Remekseltä tulee joka vuosi uusi kirja ulos yhtä varmasti kuin joulu, useimmiten kaksikin kirjaa vuodessa. Ilkka Remestä ei kuitenkaan ole olemassa.

Tai on toki olemassa henkilö, joka esiintyy kirjailija Ilkka Remeksenä, ja joka on kirjoittanut Remeksen nimeä kantavat teokset. Kirjailija Ilkka Remes myös esiintyy ahkerasti julkisuudessa, mutta hänen passissaan ei kuitenkaan lue Ilkka Remes.

Tämä samainen Remes on varmaan hakenut ja saanut opetusministeriöltä kirjastoapurahoja ja ehkä muutakin tukea. Hakemusten allekirjoittaja ei voi olla Ilkka Remes, vaan tuossa passissa oleva oikea henkilö. Tässä on kaikki oikein.

Finlandialla palkittu Pirkko Saisio on kirjoittanut sekä omalla nimellään että Jukka Larssonin nimellä. Kaikki apurahat hän kuitenkin on hakenut Pirkko Saision nimellä. Tässä on ainakin osa oikein.

Sen sijaan tämän illan MOT:ssä kuvattu toiminta ei voi olla oikein - siis se, että kirjailija (Ritva Sarkola) kirjoittaa toiselle (Tuula Sariola) kirjoja, jotka myydään lukijoille tämän toisen nimellä, vaikka hän ei olisi kirjoittanut kirjoihin riviäkään. Näin Sarkola-Sariola -kaksikko teki 20 vuoden ajan. Vielä vähemmän oikein on se, että toinen (Sariola) on hakenut ja saanut kirjastoapurahoja ”luovaan taiteelliseen työhön”, jos hän ei ole sitä tehnyt.

Näin päätti myös Helsingin käräjäoikeus lokakuun lopussa, kun Sariola ja Sarkola olivat ensin tunnustaneet kaiken. Käräjäoikeus kuitenkin päätti, että Tuula Sariola oli jollakin tavalla osallistunut kirjojen tekemiseen, ideoimiseen tai tekstin käsittelemiseen eli tavallaan luovaan työhön. Asia eteni edelleen hovioikeuteen, johon valitusaika päättyi tänään 15. joulukuuta.

Sariolan ja Sarkolan petkutus ei ehkä ole kovin järisyttävä synti. Dekkarit sentään on useimmiten kirjoitettu ajan tappamiseksi. Niitä lukiessa monen mielestä lienee samantekevää kenen nimi kirjan kannessa on. Onhan jopa väitetty, että huijauksia on tapahtunut ns. vakavammassakin kirjallisuudessa: kirjoittiko esimerkiksi Shakespearen tai Brechtin kirjoja ainakin osittain ihan muut kuin William tai Bertold itse.

Periaatteessa on kuitenkin olennaista, että kirjan ostaja ja lukija sekä tukirahoja jakava viranomainen tietävät kuka tuotteen on valmistanut. Eihän ole myöskään samantekevää tuleeko Rolexin kello ns. Rolexin kellosepältä vai Kiinan maaseudulla olevasta ”Rolex-pajasta”. Tai tuleeko Parman kinkku Parmasta.

Ihmeellistä tässäkin tapauksessa on se, että kukaan ei muka 20 vuoden aikana huomannut mitään. Kirjailijoiden lähipiirissä ja kirjojen tekemisen vaikutuspiirissä on ollut vähintäänkin kymmeniä ihmisiä.

Kommentit