Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Kuningaskuluttaja pääkuva

Kuningaskuluttajan verkkosivujen päivittäminen on päättynyt. Jatkossa ajankohtaiset kuluttaja-asiat löytyvät Yle uutisten ja MOT-toimituksen sivuilta.

Avainlippu ei takaa täyttä kotimaisuutta

avainlippu (copyright YLE/videokuvaa)Avainlippu on ollut käytössä 1970-luvulta asti. Se markkinoi tuotteen kotimaisuutta. Avainlipputuotteissa voi kuitenkin olla ulkomaisia raaka-aineita ja ne voidaan myös osittain tehdä muualla kuin Suomessa.

Suomalaisuusaste vaihtelee

Avainlipun myöntämisen perusteena on tuotteen kotimaisuusaste. Sillä tarkoitetaan sitä osaa tuotantokustannuksista, joka on jäänyt Suomeen, kun tavara on valmiina tehtaan portilla.
Kotimaisuuteen lasketaan mukaan raaka-aineet ja tuotteen valmistus. Lisäksi suomalaisuutta voivat lisätä tuotekehittely, pakkausmateriaalit, markkinointi ja tavaran valmistamiseen käytetyt laitteet ja koneet.

Fiskars kirves (copyright YLE/videokuvaa)

Esimerkiksi Fiskarsin muovivartinen kirves tehdään Suomessa, mutta raaka-aineita tulee ulkomailta, kertoo tuotekehityspäällikkö Markus Paloheimo Fiskarsilta.
- Kirveen terämateriaali tulee Imatralta, Ovakolta. Siellä tehdään terästä kierrätysmetallista. Ovako käyttää suomalaista kierrätysmetallia aina kun sitä saa, osittain se tulee ulkomailta. Kirveen varren muovi tulee Saksasta. Suomessa sitten terä taotaan muotoonsa, varsi tehdään ja liitetään terään.

terän taonta (copyright YLE/videokuvaa)

Kirveen tekemiseen liittyy kuitenkin niin paljon erilaisia työvaiheita ja tuotekehittelyä, että kotimaisuus korostuu. Avainlipun laskentaperiaatteilla muovivartisen kirveen kotimaisuusaste on 87 %. Suurin osa, 70 % Avainlipulla merkityistä tuotteista on samaa luokkaa: yli 80-prosenttisesti kotimaisia.

puutarhaletkua (copyright YLE/videokuvaa)

Espoolainen Toppi Oy valmistaa suosittua puutarhaletkua. Sen muovinen raaka-aine tulee Ruotsista. Vaikka kaikki tuotekehitys ja valmistus tehdään Suomessa, työvaiheita on sen verran vähemmän, että letkun kotimaisuusaste putoaa lähelle 50 prosenttia.

Sinänsä tässä luvussa ei ole mitään hävettävää. Avainlipun sääntöjen mukaan tuotteen kotimaisuusasteen pitää olla vähintään tuo 50 %. Yleisellä tasolla voi kuitenkin kysyä, onko oikein, että yritykset saavat markkinoida tuotteen kotimaisuutta, vaikka se voi olla puoliksi ulkomainen?
- Tässä globaalissa maailmassa on erittäin vaikeata löytää kaikkia raaka-aineita Suomesta, selittää toimitusjohtaja Lars Collin Suomalaisen Työn liitosta.
- Kotimaisuusasteen alaraja on ollut käytössä jo 70-luvulta lähtien eikä sitä ole katsottu tarpeelliseksi muuttaa, hän jatkaa.

Suomalaisuusasteeltaan alhaisia, 50-60-prosenttisesti kotimaisia tuotteita on kuitenkin vähän, vain 7 % avainlipputuotteista. Lisäksi nämä alhaisen kotimaisuusasteen tuotteet ovat usein markkinoiden kotimaisimpia; kilpailijan tuote voi olla kokonaan tuontitavaraa.

Valmistusta myös ulkomailla

palojen leikkuu (copyright YLE/videokuvaa)

Avainlipun toinen perusperiaate on se, että tuotteen täytyy olla Suomessa valmistettu. Tästä ei kuitenkaan pidetä täysin kiinni. Esimerkiksi ylöjärveläisen Sukkamestarien alusvaatteet kaavoitetaan, leikataan ja pakataan Suomessa, mutta ommellaan Virossa. Silti näilläkin tuotteilla on Avainlippu.

- Tuotteen valmistuksesta olennainen osa täytyy tapahtuu Suomessa, mutta osia voidaan tehdä muuallakin. Ompelu on Sukkamestarien boxereissa vain pieni osa valmistusta, selittää toimitusjohtaja Collin.

Sitä, mikä on olennainen osa valmistusta, mitataan rahassa. Kuitenkin myös mielikuvatekijät vaikuttavat merkin myöntämiseen.

Raaka-aine vaihtaa kotimaata

boxerit (copyright YLE/videokuvaa)

Sukkamestarien boxerit on valmistettu bambusta. Bambu kasvaa Kiinassa. Bambukuidusta tehdään Italiassa lankaa, jonka suomalainen kutomo kutoo kankaaksi. Avainlipun laskennassa boxereilla on tätä kautta kotimainen raaka-aine.
- Alun perin ulkomaisesta raaka-aineesta tulee kotimaista, kun sitä jalostetaan Suomessa, selittää Lars Collin.
- Kun langasta kudotaan kangasta, siihen sitoutuu suomalaista työtä ja pääomaa. Kankaasta tulee tätä kautta suomalainen tuote, hän jatkaa.

Myös palvelut voivat saada Avainlipun

Avainlippu on perinteisesti annettu tavaroille. Nykyisin kuitenkin myös palvelut voivat saada Avainlipun. Alkuperämerkki on mm. yhdellä pankilla, vakuutusyhtiöllä ja laivafirmalla.

Näissä tapauksissa Avainlippu myönnetään palvelua tarjoavalle yritykselle. Avainlipun saamisen edellytyksenä on, että yrityksen omistus ja pääkonttori ovat Suomessa. Myös sillä, että yritys työllistää Suomessa, on merkitystä. Palveluillekin lasketaan kotimaisuusaste, jonka tulee olla korkea.

Valvonta kilpailijoiden ja kuluttajien varassa

Avainlipun laskentakaavan on laatinut Suomalaisen Työn liitto. Se myös hyväksyy yritysten tuotteidensa tai palveluidensa kotimaisuudestaan tekemät laskelmat. Varsinaisesti Avainlipun myöntää riippumatoin alkuperämerkkitoimikunta, johon kuuluu valtion, yrittäjäjärjestöjen ja kuluttajien edustajia.

Yritykset liittyvät Avainlipun saadakseen Suomalaisen Työn Liiton jäseniksi. Jäsenmaksu on sidottu yrityksen liikevaihtoon: se on suurimmillaan noin 4500 €/v. Tämän jälkeen yritys saa oikeuden käyttää Avainlippua markkinoinnissaan, jos sen tuote täyttää Avainlipun samaiselle asetetut ehdot.

Merkin käyttö perustuu luottamukseen: virallisesti kukaan ei valvo, että yritysten antamat tiedot ovat oikeita eikä merkkiä käytetä väärin. Silti valvontaa on, sanoo toimitusjohtaja Lars Collin Suomalaisen Työn liitosta.
- Yritykset valvovat toisiaan. Merkki on arvokas eikä kukaan halua, että kilpailija pääsee käyttämään sitä väärin. Toisaalta myös kuluttaja ottavat helposti yhteyttä epäilleessään merkin paikkansapitävyyttä, kertoo Collin.

Suomalaisen Työn liittoon tulee vuosittain noin kymmenen yhteydenottoa epäillyistä väärinkäytöksistä. Osa niistä osoittautuu väärinkäsityksiksi: todellisia huijauksia tulee ilmi vuosittain yhden käden sormin laskettava määrä.

Virpi Väisänen/ TV1 Kuningaskuluttaja

  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Kokonaisvaltainen näöntutkimus optikolla teetetty ja kaikki kunnossa?

    Optikon tekemä laaja näöntutkimus on vain suuntaa antava.

    Silmälasiliikkeiden optikot ovat laajentaneet toimenkuvaansa silmälasien määräämisestä “laajempaan silmäterveyden seurantaan”. “Helpot, halvat ja nopeat” näöntutkimukset houkuttelevat kuluttajaa edullisuudellaan. Harva kuitenkin hoksaa, että esimerkiksi silmänpohjakuvaus on optikon tekemänä vain suuntaa antava.

Kuningaskuluttaja

  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Youtube-mainontaa sipsipalkalla

    Youtube-markkinoinnin pelisäännöt puuttuvat.

    Youtube-markkinoinnissa pelisääntöjä ei vielä ole. Videoiden tekijät eli tubettajat ovat usein nuoria - ja heidän seuraajansa vieläkin nuorempia. Mainostajista erityisesti vaate- ja meikkifirmat ovat löytäneet tubettajat, joille tarjotaan tuotteita mainosvideoita vastaan. Tube-suosikit IinaPS, Tume ja Lakko saavat yhteistyöehdotuksia laidasta laitaan.

  • Näin korjaat itse vetoketjun

    Kuinka korjata vetoketju ilman että sitä tarvitsee vaihtaa?

    Vetoketjut ovat vaatteen tai laukun ainoita liikkuvia osia. Siksi ne menevät useimmiten rikki ensimmäisenä. Vetoketjun vaihtaminen uuteen on työlästä puuhaa. Se vaatii sekä taitoa että ompelukoneen. Helpommallakin voi päästä.

  • Näin kilpailutat sähkön hinnan

    Tarkista kuitenkin todellinen vuosikustannus yhtiöstä.

    Yllättävän harva kuluttaja tarttuu mahdollisuuteen säästää sähkölaskussaan. Katso miten helppoa kilpailuttaminen on käytännössä.

  • Hyötykasvit parvekkeella: ravintoa ja silmänruokaa

    Syötävätkin kasvit jalostetaan yhä kauniimmiksi.

    Keittiöpuutarhan tai hedelmä- ja marjatarhan perustamiseen ei tarvita enää välttämättä maatilkkua tai viljelypalstaa. Monimuotoisen hyötypuutarhan saa myös omalle parvekkeelle. Pihi puutarhuri ehtii vielä kylvöhommiinkin.

  • Kesän ötököitä torjutaan järein myrkyin

    Luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

    Marketin hyllystä löytyy metrikaupalla valmisteita, jotka tappavat lentäviä ja ryömiviä ötököitä tai kasveja vaivaavia tuholaisia. Kymmenen valmisteen tarkastelu paljasti, että oikeasti luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

  • Kymmenen kysymystä reilusta matkailusta

    "Se ettei matkusteta mihinkään, ei ole kestävin vaihtoehto."

    Reilu matkailu, jossa turismin ja matkailun aiheuttamia epäkohtia pyritään minimoimaan, on monelle tuttu ideatasolla. Mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Videolla Turre Turisti matkailee reilusti Helsingissä. Pyysimme myös Reilun matkailun yhdistykseltä vastaukset kymmeneen kysymykseen, jotka stressaavat lomailijoita eniten.

  • Kuntotarkastus ei pelastanut homepommilta

    Tarkastusraportissa ei ainuttakaan ”riskirakennetta.”

    Vantaalaisperheen taloa mainostettiin hyväkuntoiseksi. Kuntotarkastaja ei merkinnyt raporttiin yhtään riskirakennetta. Korjaamiseen ja selvityksiin on kuitenkin mennyt 200 000 euroa. Talon omistaja kehottaakin lukemaan kuntotarkastusraporttia kuin piru raamattua.

  • Katsastaja: Lunastusautojen turvallisuudesta ei takeita

    Katsastaja joutuu tekemään päätökset purkamatta ajoneuvoa.

    Timo Ojala K1 Katsastajista haluaisi tiukentaa lunastusautojen korjaamisen valvontaa. Ojalan mukaan lunastusautojen korjauksen kontrollointi on katsastajille epämieluisa tehtävä, koska autojen turvallisuutta ei voi taata katsastajan keinoin.

  • Hakkerit vievät jättimäisiä määriä luottokorttitietoja

    Kuluttajan ei kuitenkaan kannata pelätä hakkeria. Kortin haltija ei lähtökohtaisesti joudu vastuuseen vahingosta, jos hakkeri vie korttitiedot ja onnistuu hyödyntämään niitä. Luottokorttilaskuja pitää kuitenkin seurata ja ilmoittaa viivyttelemättä epäilyttävistä tapahtumista.

  • Pelko myy, mutta mitä meidän oikeasti pitäisi pelätä?

    Eniten pelkäävät usein ne, joilla pelkoon on vähiten syytä.

    Itselleen ja läheisilleen on helppo ostaa turvaa kaupasta. Tuotteita löytyy muutaman kympin turvasumuttimista satojen ja tuhansien eurojen hälytinjärjestelmiin. Pelko myy, mutta pelossa on myös paradoksi: ne jotka pelkäävät eniten, ovat pienimmässä vaarassa joutua rikoksen kohteeksi. Katso video siitä, mitä ja miten meille pelolla myydään.

  • iPhone eurolla — aikuisten oikeastiko?

    Ensin urkitaan käyttäjän tekniset tiedot, lopussa tilausansa

    Euroopan kuluttajaviranomaiset ovat helisemässä uskomattoman upeiden tarjousten takia. Miljoonia liki ilmaisia älypuhelimia, taulutelevisioita, merkkilenkkareita ja hyvinvointirannekkeita tunkee kuluttajien sähköposteihin ja Facebookin uutisvirtaan. Vaikka kaikki tietävät, että onnenpotkut ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, silti moni hullaantuu kun huikea tarjous osuu omalle kohdalle.

  • Kotitalouksien hävikkiruoasta yhtä isot ilmastovaikutukset kuin 100 000 auton päästöistä

    Neljänneksellä ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut.

    Jääkaapin ylähyllyllä on vanhaksi mennyttä ruokaa eikä viime viikon illallisjämiä syönyt kukaan. On pakko heittää pois ja kompostiin. Taas. Juuri näin syntyy ruokahävikki. Ruoan haaskauksen mittasuhteet ovat jo ekologisesti ja taloudellisesti kestämättömät. EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta.

  • Näin säilytät hedelmiä ja kasviksia oikein

    Etyleeni ja lämpötila vaikuttavat oikeaan säilytykseen.

    Rahaa säästyy ja ruokahävikki vähenee, kun juurekset, vihannekset ja hedelmät säilyttää oikein. Säilymisessä kannattaa ottaa huomioon oikea lämpötila sekä hedelmistä erittyvä etyleeni-kaasu.

  • Vanhaakin ruokaa voi syödä

    Testasimme voiko kolme päivää yliaikaisia ruokia syödä.

    Miten uskollisesti elintarvikkeiden viimeistä käyttöpäivää ja parasta ennen -merkintää pitäisi noudattaa? Johtopäätös oli, että kolme päivää yliaikaista ruokaa voi yleensä syödä.