Hyppää pääsisältöön

Ostari-blues: käsikirjoitus

MOT: Ostari-blues, kertomus osuuskauppapuolueen vallankäytöstä toimittaja: Martti Backman

MOT- tunnus.


Juonto: Tässä on Maunulan Suursuon ostoskeskus Helsingissä. Yli 40 vuotta se on ollut kaupunginosansa sydän. Mutta nyt sen tarina on päättymässä. Pienyrittäjien ostarin kohtalon sinetöi Helsingin kunnallispolitiikassa vaikuttava osuuskauppapuolue.


Tuula Kuusinen saapuu aamulla töihin, avaa oven, aloittaa hommat. 

Tuula Kuusinen: ”Tää on tuota vilkas hyvä paikka, liikenteen solmukohta.

Tähän on helppo tulla joka puolelta, että kyllä tää on ollut, että mä olen ollut yksihuoltajana suurimman osan aikaa ja on selvitty kuitenkin, niin että tuota me on pysytty hengissä ja joka päivä meillä on ollut leipää ja ruokaa lautasella …” 



Juonto: Tullessaan Helsingin lähiöihin viitisenkymmentä vuotta sitten, ostarit olivat uuden ajan ja kehityksen airuita. Niiden mukana ilmestyivät valintamyymälät, baarit, kampaamot ja monet erikoisputiikit parantamaan lähiöasukkaiden arkea.. 

Jyrki Wuorenrinne: ”… tämä on ainoa Helsingin kymmenestä vanhimmasta ostoskeskuksesta, joka on säilynyt edelleenkin alkuperäisessä asussaan. Tänne ei ole rakennettu mitään lisää ja on valmistunut -61. Se on yksi oleellinen osa tätä vanhaa Maunulan asemakaavaa, joka tulis säilyttää tämmöisenä avarana, puistomaisena, eikä ahtaa täyteen kaikkea muuta”.


Juonto: Maunulan ostoskeskuksessa toimii vielä 14 pienyrittäjää

Tuula Kuusinen: ”Mulle on muodostunut siis äärimmäisen mukava asiakaskunta, ett sen tähden kai mä viihdyn, ett mä en osaa lopettaakaan, kun asiakkaathan tän tekee, ett on ihan kautta linjan, on vauvasta vaariin, on kaiken ikäisiä…”


Marjatta Leppänen puuhailee putiikissaan. Kuvaa sisältä ja ulkoa.

Marjatta Leppänen: ”Tää on hyvä liikepaikka, tähän on helppo tulla busseilla, ympäri, hyvä liikenne tänne. Tää on paras … ehdottomasti”. 

Marjatta Leppänen: ”Pariisista, Lontoosta ja Annulin Merkun omaa tuotantoa, designia!”


Amer Cukic valmistelee ruoka-annosta. 

Amer Cukic: ”Me ollaan perheyrittäjiä, me ollaan kolme veljeä täällä, ja meillä on kaksi työntekijää vielä … Kyllä meitä on kehuttu täällä, noin kahdeksan vuotta”.

Minna Husu: ”Tässä saman katon alla oli kauppa, sit tässä oli toi apteekki, sit tässä on ollu tällainen kuppauspaikka, missä niin kuin vanhat, vanhemmat ihmiset on käyny tota hoidattamassa itseään. Sitten meitä on ollu kaksi tällaista jalkahoitoyritystä, meillä on riittänyt hyvin asiakkaita”. 

Pia Snellman: ”Täällä on moni pari löytänyt toinen toisensa, ja musta se on upeeta”.


Juonto: Mutta nyt Maunulan ostarin päivät ovat luetut. Helsingin kaupunki ei enää uusi sen kanssa tekemäänsä maanvuokrasopimusta.


Panorointi ostarilta kohti S-marketia


Ostoskeskuksen häviön sinetöi kaavamuutos, jonka seurauksena ostari puretaan, ja sen tilalle, kadun toiselle puolelle nousee HOK-Elannon uusi, yli 2 000 neliön S-Market. 

Marjatta Leppänen: ”No sehän on erittäin paha asia, todella huono asia” 

Amer Cukic: ”Vaikee tilanne tulee kyllä, mäkin elätän tästä paikasta ja…” 

Antti Rajakaski: ”Me yrittäjät, jotka ansaitaan tässä elantomme, maksetaan veromme, työllistetään, meiltä menee talo alta ja mitään ei esitetä tilalle”. 

Tuula Kuusinen: ” … että tää on tää osuuskauppamafia, joka tässä pyörittää niin kuin totaalisesti tätä hommaa”. 

Pia Snellman: ”Se merkitsee elinkeinotoiminnan loppumista ja ihan tämmöisellä kaupungin hallinnollisella päätöksellä, niin ostarin yrittäjän omaisuuden menetystä ja heidän työntekijöidensä töiden loppumista” 



Juonto: Esityksen ostoskeskuksen hävittävästä kaavamuutoksesta teki vuonna 2000 kaupunginvaltuutettu Arto Bryggare. 

Arto Bryggare: ”Se ostoskeskus oli ajautunut tilaan, joka ei ollut enää sellainen, että se oli säilyttämisen arvoinen. Eli se lisäsi turvattomuutta sillä alueella eri syistä”.


Juonto: S-osuusliike HOK-Elannolla on jo Pohjois-Helsingissä Maunulan, Pakilan, Paloheinän ja Torpparinmäen alueella lähes määräävä markkina-asema. 30 000 asukkaan alueen seitsemästä päivittäistavaramyymälästä viisi kuuluu HOK-Elannolle: Maunulan Alepa, Maunulan S-Market, Pakilan S-Market, Pakilan Alepa, ja Torpparinmäen S-Market.


Ainoina osuuskaupan ulkopuolelta ovat alueelle pystyneet murtautumaan Paloheinän piskuinen Siwa ja saksalainen Lidl, sekin kovan väännön jälkeen. 

Jyrki Wuorenrinne: ”…kilpailu on nolla. S-Ryhmä pystyy määräämään hinnat. Tiedän, että Maunulan nykyisessä S-Marketissa ja Alepassa niin on kalliimmat hinnat kuin esimerkiksi Pitäjänmäellä tai sitten tuossa Sörnäisissä. ... Tänne tarvitaan pieni päivittäistavarakauppa ja nämä pienet liikkeet, hyvinvointipalvelut. Nimenomaan ajatellen tätä vanhusväestöä ja lapsiperheitä, että se maitolitra saadaan helposti, kahvipaketti helposti, et tää on se pääsyy”.


Juonto: Tälle vuosikymmenelle tultaessa päättyi kuudelta helsinkiläiseltä ostoskeskukselta pitkäaikainen maanvuokrasopimus kaupungin kanssa: Maunulan lisäksi Pihlajanmäen, Myllypuron, Puotilan, Puotinharjun ja Jakomäen ostareilta.


Ostarit tietysti toivoivat Helsingin jatkavan vuokrasuhdetta mahdollisimman pitkällä sopimuksella.


Nuorimmat, Jakomäki ja Myllypuro saivat heti 30 vuoden jatkon. Muille neljälle ostoskeskukselle kiinteistöviraston esittelijä ehdotti tässä vaiheessa 15 vuoden jatkosopimusta.


Kiinteistölautakunnassa istuvat poliitikot kuitenkin nostivat kolmen ostarin, Pihlajamäen, Puotilan ja Puotinharjun vuokra-ajan esittelijän ehdotuksen ylittäen 20 vuoteen.


Ja kuinka kävi Maunulan ? Sen vuokra-ajan lautakunta pudotti kolmeen vuoteen. 

Amer Cukic: ”Paras annos metsästäjänleike, ainakin asiakkaita tykkää siitä kastikkeesta”.


Juonto: Miksi samassa tilanteessa olleista ostareista viisi sai 20-30 vuoden jatkon, mutta Maunula vain kolme vuotta ?


Kiinteistölautakunnan pitkäaikainen puheenjohtaja Kai Hagelberg ei suostunut haastatteluun, mutta hän arveli, että Maunulan ostoskeskuksen rasitteena oli rakennuksen huono kunto ja korjaussuunnitelman puute.


Hagelberg muistaa väärin. Tuossa vaiheessa mikään ostareista ei ollut esittänyt minkäänlaista saneeraussuunnitelmaa, vaan sellainen vaadittiin niiltä kaikilta vasta uusien vuokrasopimusten ehtona.


Asiakirjoissa ainoaksi perusteeksi Maunulan poikkeavalle kohtelulle esitetään rakennuksen välttävä kunto.

Pia Snellman: ”Me olimme tehneet kuntokartoituksen tähän ostoskeskukseen ja ostoskeskusrakennus on perusrakenteeltaan erittäin hyvässä kunnossa, mutta kaipaa toki ihan täydellistä saneerausta”.


Juonto: Museoviraston luokituksessa Maunulan ostari sijoittui toiseksi parhaaseen ryhmään, kun jotkut pidemmän jatkon saaneista putosivat kolmanteen luokkaan. Kaikki 40-vuotiaat ostarit ovat kuluneita.

Pia Snellman: ”Mitä yhteistä on sitten näille viidelle ostoskeskukselle, jotka saivat pitkäaikaiset vuokrasopimukset, niin on se, että siellä on HOK-Elanto yksi suurin omistajataho”.

MOT: Entä teillä Suursuon ostoskeskuksessa ?

Pia Snellman: ”No meillä on niin onnettomasti tää tilanne, että meillä ei ole HOK-Elantoa täällä yhtenä suuromistajana”.


Juonto: Maunulan ostoskeskuksen omistajat ovat kaikki pieniä yksityisyrittäjiä, joista useimmat omistavat myös omat liiketilansa. 

Amer Cukic: ”Tota, silloin mä menin pankkiin, otin lainaa silloin, sit se onnistui”


Juonto: Kolmen vuoden vuokrasopimuksesta alkoi Maunulan ostoskeskuksen kurjistumiskierre. Uusia vuokrasopimuksia lyhyinä pätkinä ja epätietoisuutta tulevaisuudesta. Korjaukset siirtyivät.

Pia Snellman: ”No eihän se todellakaan ole kannattanut sijoittaa tällaiseen rakennukseen, kun tota koko aika häätöuhka on niskan takana”.


Juonto: Useat tärkeät liikkeet luopuivat, mm. apteekki ja kukkakauppa. Nykyisille yrittäjille voi tulla lähtökäsky milloin tahansa puolen vuoden irtisanomisajalla. 

Antti Rajakaski: ”No kyllä se on merkinnyt ehdottomasti sitä, että ei ole voinut mitään, jos on ajatellu kehittää lainkaan omaa bisnestään”. 

Tuula Kuusinen: ”Pitäisi tuota noin niin korjata, pitäisi kohentaa. Mä haluaisin laittaa uuden lattian, tehdä kaikenlaista”.


Juonto: Yrittäjät olivat pettyneitä , mutta he ryhtyivät kuitenkin kuuliaisesti tekemään heiltä vaadittua ostarin korjaus- ja kehittämissuunnitelmaa.


Mutta kehittäminen merkitsikin sitä, että ostari kehitettiin pois.


Yrittäjät esittivät suunnitelman kiinteistövirastolle vuoden 2002 lopussa, mutta se ei enää kiinnostanut kaupunkia. Ongelma ei siis ollutkaan talon huono kunto, vaan kenkä puristi jostakin muualta.

Pia Snellman: ”No sen vuoksi, että jo ihan alun alkaen oli päätetty, että osuusliike saa tän liikerakennuksen rakennettavakseen, ja että ostoskeskus puretaan ja tähän tulee asuinrakennuksia, jolloinka osuusliike saa sitten asiakkaita siihen suureen markettiinsa”


Juonto: Ostarin saneeraus olikin muuttunut kaupungin byrokratiassa koko Maunulan keskustan uudistamista koskevaksi suunnitteluksi.


Keväällä 2003 kaupunkisuunnittelulautakunta päätti jatkaa Maunulan keskustan uudistamista pohjautuen vaihtoehtoon, joka edellytti vanhan ostarin purkamista: 

Maija Anttila: ”Oli kuitenkin niin, että et ajatellen Maunulan kehittämistulevaisuutta, niin ei löydetty sen tyyppisiä edellytyksiä sitten, että, et tämä vanha ostoskeskus oltais kyetty säilyttämään”.


Juonto: Jo saman vuoden syksyllä nähtiin, mikä oli ostarin purkamisen kääntöpuoli. Kiinteistölautakunnan päätöksellä osuusliike Elanto sai rakentamisvarauksen vastapäätä ostoskeskusta sijaitsevan uuden liikekeskuksen alueeseen, ilman kilpailutusta.


Järjestys oli todellakin tämä. Liiketontin saaja valittiin ensin ja vasta sen jälkeen päätettiin kaavamuutoksesta, jonka tuloksena liiketontti ylipäänsä muodostui.


Kolmannes päätöksen tehneen kiinteistölautakunnan jäsenistä istui myös osuusliike Elannon edustajistossa.


Eräät paikalliset asukasaktiivit ja heidän kanssaan liittoutunut kaupunginvaltuutettu Arto Bryggare perustelivat ostarin hävittämistä myös sillä, että se oli muodostunut epäviihtyisyyden, rauhattomuuden ja turvattomuuden lähteeksi.

Arto Bryggare: ”En kaipaa niitä valtavia tai sitä suurta kapakkamäärää, joka siinä tällä hetkellä on, mutta toivoisin, että muita lähipalveluita sinne tulisi ja jäisi”.


Juonto: Erityisesti osoitettiin sormella Pia Snellmanin Bart’s -ravintolaa.

Pia Snellman: ”Lähiöravintolan tehtävä on poistaa lähiössä asuvien ihmisten yksinäisyyttä, joka on tänä päivänä todella suuri ongelma”

Arto Bryggare: ”Se on aika kolkko ja tietysti kun on monta kapakkaa ja ihmiset sitten pikkutunneille remuaa, niin kyllä se herättää vähän turvattomuutta. Ja kyllä se rakenne oli vähän hankala. Muistan tosiaan, kun itse kävelin siellä ostoskeskuksessa, niin siellä tuli sellainen pikku poikaporukka ja sanomaan, että pois täältä, tää on meidän aluetta, ja mä kyselin, että mikäs, että eiks tää nyt oo ihan tämmöistä, jos haluaa … ei kun tää on meidän aluetta. Tuli vaan mieleen tämmöinen amerikkalainen elokuva, vähän että pojat harjoittelee jo …”

Pia Snellman: ”Meillä on täällä esimerkiksi teatteritoimintaa pienimuotoisesti, ja ihan vanhempikin väki on osallistunut meidän tällaisiin esityksiin. Ja runoiltoja on, ja sitten niin tota elävää musiikkia. Ja kyllä minä sanoisin, että karaokelaulantakin on eräänlaista kulttuuriharrastusta”


Juonto: Mutta kuinka paljon ostariin onkaan kertynyt häiriöitä aiheuttavia kapakoita ?

Arto Bryggare: ”Oisko niitä kolme, neljä ?”

MOT: ”No tarkkaan ottaen siellä on yksi. Se on tämä Bart´s. ja Sitten on kaksi pitseriaa, jotka on sitten niin kuin limsapitserioita”.

Arto Bryggare: ”Ai jaa, no se oli sitten sitä historiaa”.


Juonto: Viime vuosikymmenellä oli jakso, jolloin Maunulan ostarin liepeille pesiytyi myös häiriötä aiheuttanutta porukkaa, huumeidenkäyttäjiäkin. Kuten vuorollaan kaikkiin ostoskeskuksiin. 

Jyrki Wuorenrinne: ”Olen asunut 12 vuotta niin melkeinpä ostoskeskuksen naapurissa, niin en ole kertaakaan huomannut mitään häiriötä”. 

Antti Rajakaski ”Kymmenen vuotta mä olen ollu tässä tilassa, yhtäkään kertaa mulla ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa kenenkään humalaisen taikka narkkarin kanssa”.


Juonto: Poliisin hälytystilastot vahvistavat kuvan. Verrattuna muihin Helsingin ostareihin, tarvitaan Maunulan ostoskeskukselle poliisin apua harvinaisen vähän.


Ja kaiken turmeluksen pesäksi väitetystä kulttuuriravintola Bart´sista on poliisilla vain hyvää sanottavaa:

Sitaatti: ”Malmin poliisipiiri esittää, johtuen ravintola Bartsin erinomaisesta toiminnasta yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyen, että ravintola Bartsin terassi voitaisiin yleisestä linjauksesta poiketen pitää auki klo 23 asti”.

Pia Snellman: ”Tän päivän lähiöravintolatoiminta on oikeastaan ihan samanlaista kuin televisiossa on nää 60-lukulaiset irlantilaiset ja englantilaiset tv-sarjat, joissa on nää kyläyhteisöt ja siellä nää ravintolat, joissa poliisit ja papit ja kaiken ammattikunnan edustajat kohtaavat toisensa ja tuulettavat ajatuksiaan. 


Juonto: Perjantaina Barts’issa on alkamassa karaoke- ja blues-ilta


Juonto: Vuonna 2007 kaupunginhallitus esitteli kaavamuutoksen valtuuston päätettäväksi. Tärkeimpänä perustelunaan ostoskeskuksen purkamisen välttämättömyydelle kaupunginhallitus esitti seuraavaa:


”ostoskeskus on aikansa palveltuaan tullut tilanteeseen, jolloin sen peruskorjaus suojelurakennuksena edellyttäisi varsin suuria investointeja. Valmiutta sellaisiin ei prosessin aikana ole esitetty rakennuksen omistajan taholta. Näissä oloissa Khs pitää rakennuksen purkamista perusteltuna.” 

Tuula Kuusinen: ” Minusta on niin kuin käsittämätöntä kuinka voidaan valehdella. Meillähän on kaikki paperit, meillä on kaikki paperit, meill on kaikki dokumentit, me pyydettiin lainaa, me selvitettiin, meillä oli kaikki valmiina, meillä oli hirmuisen hyvä saneeraussuunnitelma”. 

Suvi Rihtniemi: ”Olen ymmärtänyt kyllä, että se on oikeasisältöinen silloin, kun ajatellaan tätä suojelurakennuksena

Pia Snellman: ”…arkkitehtitoimistolla teetetty saneeraussuunnitelma, kehittämissuunnitelma, jonka pohjalta kaupungin kanssa oltais voitu lähteä sitä eteenpäin miettimään, ja sitten kustannusarvio myöskin toimitettu kaupungille ihan ajoissa, ja nyt kaupunki väittää että meillä ei ollut minkäänlaista valmiutta saneerata tätä rakennusta. Se on todella outo väite.”


Juonto: Siis mihin valtuustolle annettu tieto ostoskeskusyhtiön haluttomuudesta korjausinvestointeihin voi perustua ? 

Suvi Rihtniemi: "Olen ymmärtänyt, että se on perustunut siihen, mitä tässä prosessin aikana on keskusteluja käyty ja tapahtunut, tässä yhteistyöryhmässä, joka on valmistellut näitä eri vaihtoehtoja”. 


Juonto: Virkamiehet kuitenkin myöntävät, että missään vaiheessa ei ostoskeskuksen omistajilta edes kysytty heidän valmiuttaan korjata ostoskeskusta nimenomaan suojelurakennuksena. Valtuusto sai kaupunginhallitukselta väärää tietoa. 

Suvi Rihtniemi: ”Nimenomaan tuolla lauseella, joka tuossa perustelussa on, niin siinä on pohdittu sitä, että halutaanko ja haluavatko ostoskeskusyhtiön edustajat sitoutua suojelurakennuksena tämän kehittämiseen.”


Juonto: Tuossa vaiheessa pohdinta oli turhaa, sillä Maunulan ostoskeskuksen suojeluhakemukset oli jo hylätty lainvoimaisilla päätöksillä.


Helsingin valtuusto käänsi siis peukalonsa alas Maunulan ostoskeskukselle siten informoituna, että yhtiö ei halua korjata romurakennustaan.


Tosiasiassa ostoskeskuksen omistajat olivat maksaneet 30 000 euroa arkkitehtisuunnitelmasta ja he olivat valmiit investoimaan noin miljoona euroa vanhan ostarin kasvojenkohotukseen. Lainakin oli sovittu pankista valmiiksi.


Mutta kaupunki vastasi kylmästi, että suunnitelma ei anna aihetta mihinkään.


Juonto: Kaavaesityksen, joka korvasi ostarin S-Marketilla, antoi kaupunginhallitus, jota johti Suvi Rihtniemi, HOK-Elannon edustajiston jäsen.


Sen vahvisti kaupunginvaltuusto, jota johti Rakel Hiltunen, HOK-Elannon edustajiston jäsen.


Ja kaavamuutoksen oli valmistellut kaupunkisuunnittelulautakunta, jota johti Maija Anttila, HOK-Elannon edustajiston jäsen.


Osuuskauppapuolueella oli asian käsittelyn kannalta keskeisillä paikoilla värisuora.


Kaupunginhallituksen 15 varsinaisesta jäsenestä 3 ja varajäsenistä 4 istui osuusliikkeen edustajistossa.


Ja kaavan vahvistaneen valtuuston 85 jäsenestä reilu neljännes istui HOK-Elannon hallintoelimissä.


Juonto: Päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Jos valitus hylätään, tulee kaava voimaan, jolloin ostari puretaan ja sen yrittäjät saavat lähteä matkoihinsa. 

Amer Cukic: ”Pettymys tulee, koko meidän kahdeksan vuotta, mikä me tehtiin tässä hommia. Se menee kokonaan häviö, ja meille ei korvata mitään, eikä tila eikä korvausta eikä mitään”.


Juonto: HOK-Elannolle on tosin asetettu velvollisuus osoittaa uudesta liikerakennuksestaan tilaa ostoskeskuksesta pois joutuville yrityksille – nimittäin jos sitä jää ylitse osuuskaupan omien tarpeiden jälkeen. 

Maija Anttila: ”Ei. Ei, vaan nimenomaan et se on ehto myöskin, että se liikepalvelutila pitää siellä olla, että ei pelkästään niin, että he käyttävät sen koko liikepalvelukeskuksen, vaan että myöskin siellä pitää varata näille pienliikepalveluyrittäjille niin ne tilat”.

Tuula Kuusinen: ”Siellä sanotaan se niin, että ”mikäli S-ryhmä katsoo sen, että heiltä jää tilaa” Siellä on tämä ”mikäli”


Juonto: Onko vaatimus tilojen tarjoamisesta ostariyrittäjille ehdoton, vai tuleeko osuuskaupan oma tarve ensin. Katsotaanpa sopimuksesta:


"Varauksensaajan on tarjottava Maunulan kaupallisten palveluiden monipuolisuuden turvaamiseksi Maunulan ostoskeskuksen nykyisille yrityksille mahdollisuus sijoittua uuteen liikekeskukseen siltä osin, kuin tilat eivät tule varauksensaajan omaan käyttöön". 



Juonto: Siis HOK-Elannolla on lupa ottaa uudesta liikerakennuksesta omaan käyttöönsä niin paljon kuin se tarvitsee, ja jos jotain jää tähteeksi, niin ostoskeskuksen väki voi kilpailla siitä.

Arto Bryggare: ”pitäisin toivottavana, että tota ne yrittäjät, jotka siellä haluaa olla, saavat sieltä”. 

Antti Rajakaski: ”Mä olen kerran soittanut siihen pari vuotta sitten, ja vastaus oli, että siihen tulee 400 neliötä vuokrattavaa, josta R-kioski vie suurimman osan ja mahdollisesti sitten kukkakauppa tai joku muu. Jos jää, niin saa jollekin, mutta vuokrataso tulee olemaan kolmin- viisinkertainen tähän. Eli ei mulla ole siihen mahdollisuus mennä niillä hinnoilla.” 

Jyrki Wuorenrinne: ”Minun näkemyksen mukaan ja Pro Maunula ry:n näkemyksen mukaan, niin kaikki pienet palvelut häviävät”. 

Maija Anttila: ”Ja tavoitteena nimenomaan kaavavalmistelussa oli, että kaikille nykyisen ostoskeskuksen liikkeenharjoittajille myöskin uudessa kaavassa varataan mahdollisuudet jatkaa liiketoimintaa. Ei vanhassa tilassa, vaan uusissa tiloissa ja toivottavasti myöskin paremmissa tiloissa”. 

Amer Cukic: ”Tota, mä en usko, kun mä yritin, mä soitin, mä juttelin S-marketin johtajan kanssa. Ne on sanonut, että ei anneta ravintolaks. Että Elanto avaa oma ravintola, et ei ne halua kilpailijaa samassa rakennuksessa”

MOT: Mitä vaihtoehtoja sinulle jää sitten jäljelle, jos näin käy ? 

Amer Cukic: ”En mä tiedä, sit jäädään ilman töitä ja…”


Juonto: Kosovalainen maahanmuuttajayrittäjä ei jää vain ilman työtään, vaan hän menettää myös osuutensa ostoskeskusrakennuksesta, jota varten hän on ottanut pankkilainaa. Myös muut ostoskeskuksen osakasyrittäjät menettävät paitsi elinkeinonsa, myös omistamansa rakennuksen korvauksetta. Ja lisäksi heidät velvoitetaan purkamaan rakennus omalla kustannuksellaan. Purku voi maksaa pari sataa tuhatta euroa. Pahimmassa tapauksessa yrittäjä joutuu ottamaan vielä velkaa selviytyäkseen purkukuluista. 

Maija Anttila: ”Ilman muuta on selvää, että nää kustannusten korvaukset ja kustannukset ja korvaukset pitää sovittaa, yhdessä neuvotella”.


Juonto: Yrittäjät ovat lakimiehensä välityksellä pyytäneet kaupunkia luopumaan heille asetetusta purkuvaatimuksesta, mutta turhaan.


Kaavakäsittelyn yhteydessä valtuusto äänesti valtuutettu Paavo Arhinmäen toivomusponnesta, joka edellytti kaupungin osallistumista purkukustannuksiin. Esitys kaatui selvin luvuin. Myöskään Maija Anttila ei tuolloin kannattanut ostariyrittäjien kustannustaakan helpottamista.


Kaikkia ostoskeskusyrittäjiä kohtaan kaupunki ei ole yhtä kylmäkiskoinen.


Tällä kohdalla seisoi vielä jokin aika sitten Herttoniemen Hiihtäjäntien rapistunut ostoskeskus. Senkin vuokrasopimus alkoi umpeutua ja korjauskelvottomana se nähtiin parhaaksi purkaa.


Herttoniemen ostoskeskuksen omistajille junailtiin korvaus rakennuksen arvosta. Lisäksi kaupungin varoista maksettiin vuokrasopimuksen jäljellä olevalta ajalta menetetty liiketuotto sekä rakennuksen purkukustannukset.


Mutta Herttoniemen ostoskeskuksen suurin osakkeenomistaja olikin HOK-Elanto.


Ostoskeskusyhtiön hallitusta johti kaupunginvaltuutettu Kauko Koskinen, Elannon hallintoneuvoston jäsen vuoteen 2006 saakka.


Juonto: Helsingin kaupunginhallituksen nykyinen jäsen Arto Bryggare on toiminut HOK-Elannon hallintoneuvostossa vuodesta 2003. Miten se on vaikuttanut hänen asenteeseensa liikepaikkojen kaavoituksessa ?

Arto Bryggare: ”Ei kyllä millään tavalla”. 

Suvi Rihtniemi: ”Ei mitenkään” 

Maija Anttila: ”Hok-Elannon edustajistossa olen tietysti kaupan asiakkaiden asialla ja tässä asiassa ei ole kyllä, näillä kahdella asialla ei ole mitään keskinäistä yhteyttä”. 


Juonto: Helsingin vasta valitun uuden kaupunginhallituksen 15 jäsenestä 10 istuu myös HOK-Elannon hallintoelimissä. Mm. sen kaikki kolme puheenjohtajaa.


Vuonna 2007 tutkittiin valtakunnallisesti 590 osuusliikkeiden johtoon kuuluvan henkilön yhteiskunnalliset kytkökset, jolloin havaittiin, että 240 heistä toimi kunta- tai aluetasolla myös poliittisena päättäjänä.

Pia Snellman: "Kyllä tuntuu nyt tällä hetkellä siltä, että tämän yrittäjän yrittäjähalukkuus on tällä hetkellä kaupungin päätöksellä nujerrettu ihan nolliin."


LOPPU.